Oodi Vitol-helmille

vitol picPurkki on keittiön tiskillä, jääkaapin vieressä. Se on ruskeaa lasia, samanväristä kuin kaljapullot. Helmet erottuvat lasin läpi, purkki on niitä puolillaan.

Kun purkki avataan, helmet yrittävät karata. Ne ovat pieniä, kaksi mahtuu melkein katoamaan kämmenpohjaani. Kun  vieritän ne kämmeneltä valkoiselle tiskille, ne hohtavat kevättalven auringossa kuin hienoin meripihka. Niiden alle muodostuu lampi kultaista valoa. Helmiä voi kierittää edestakaisin pöydällä, mutta jos pudotan helmen lattialle, sitä on melkein mahdoton löytää parketin kuvioiden joukosta.

Suussa helmet tuntuvat sileiltä ja kovilta, kuin ikenet hampaiden takana. Ne ovat niin pieniä, että usein nielaisen ne vahingossa, helmi vain lipsahtaa alas kurkkuun, vaikka halusin pyöritellä sitä suussani vielä vähän aikaa. Helmeä imeskellessä tunnen, miten sen pinta ohenee ja muuttuu pehmeämmäksi. Ne maistuvat heikosti muovilta, eivät ollenkaan kultaiselta valolta. Kun puraisen helmen rikki, sisältä ei purskahdakaan lämmin persikka, vaan suuni täyttää karvas lääkkeen maku, enkä saa nieltyä sitä pois.

Kun otan rikkipuraistun helmen pois suustani, se on tahmea ja litteä ja menettänyt hohtonsa. Jos laitan sen takaisin suuhun, sitä voi pureskella niin kuin pihkapalloja saunassa, etuhampailla, ettei se tartu kiinni. Lopulta jäljellä on enää litteä pieni levy, joka yhtäkkiä häviää kitalakeen. Nyt en saa riisitautia, enkä länkisääriä niin kuin tietosanakirjan kuvassa.

p.s. 32 vuotta myöhemmin unohdin taas antaa d-vitamiinit lapsille.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 2

    Onna sanoo

    Nimi ei sanonut mitään, mutta sen tyhjän kuoren tuntu suussa palasi mieleeni. Muistin illalla d-vitamiinit, kiitos tämän.

  2. 3

    sanoo

    Oh, Vitol-helmet! Rakastin niitä niin, että äiti laittoi ne korkealle maustehyllyyn. Joskus kiipesin uhkarohkeasti keittiöjakkaralle ja siitä liedelle, kunnes yletyin ruskeaan purkkiin. Se pehmeä hiukan makea pinta, jonka ei saa antaa mennä rikki suussa. Vaimea helinä purkin sisältä.

    Nyttemmin maistelen joskus lasten Pikkukaloja. Ihan hyviä ne on, mutta liian kalliita maisteluun.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *