Onko lapsivakuutus pakko olla?

lapsivakuutusNyt jäi häiritsemään: Yle uutisten jutussa ”Yksityisvastaanotto ei ole enää vaihtoehto vaan pakko” HYKSin lastentautien ylilääkäri Jari Petäjä sanoo, että vanhemmat, joilla on lapsivakuutus, hakevat sen turvin yksityiseltä puolelta lapsilleen lakisääteisiä peruspalveluja – mutta jutussa ei lainkaan kerrota, mitä terveyspalveluja julkiselta puolelta ei lapselle saa. Olen kuullut, että korvat ja allergiat hoidetaan yksityisellä nopeammin ja paremmin, mutta mitä on ne palvelut, mitä ei saa lainkaan?

Samaa mieltä mä olen kylllä siitä, että julkisen puolen palvelujen pitää olla samalla tasolla kuin yksityisen, kahden kerroksen terveydenhoito, ja varsinkin lasten kohdalla, on ihan järkyttävä ajatus. Ja yksityiset terveysvakuutukset tulee rapauttamaan julkista terveydenhoitoa, kun parhailla veronmaksajilla ei enää ole mitään intressiä pistää verorahoja julkiselle puolelle, niin kuin jutussakin todettiin. Eli mä ymmärrän kyllä Petäjän intressin kärjistää sanomaansa.

Mun käsitys kuitenkin on, että ihmisillä on lapsivakuutus juuri siksi, että ne etukäteen _uskoo_ että julkinen puoli ei toimi, ei siksi, että se ei toimisi. Näin siis ainakin Helsingissä. Ja ne uskomuksethan syntyy juuri tällaisista jutuista.  Onko teillä lapsille vakuutus? Miksi tai miksi ei?

Meidän lapsilla ei ole vakuutusta. Mä olin vasta miettimässä tätä vakuutusjuttua siinä vaiheessa, kun esikoinen syntyi, ja alle kilon painoisena syntyneelle pikkukeskoselle ei paljon vakuutusta kannata kysellä, siitä rajataan kaikki mahdolliset korvaukset pois heti kättelyssä. Enkä lähtenyt kyselemään siinäkään vaiheessa, kun odotin kaksosia pahan raskausmyrkytyksen jälkeen – kovin hyvillä ehdoilla ei olisi vakuutusta saatu siinäkään tilanteessa.

Mä haluaisin uskoa, että me oltaisiin jätetty lapsen sairauskuluvakuutus joka tapauksessa ottamatta, juuri siksi että mä haluan uskoa julkiseen terveydenhoitoon, enkä halua olla osa sitä liikettä, joka sitä rapauttaa. Mutta en mä ihan varma ole, tässähän pelataan oman lapsen terveyteen liittyvillä peloilla, ja panokset on aika kovat.

No, meidän kokemus seitsemän vuoden ajalta on, että julkinen terveydenhoito on toiminut hyvin – ja me ollaan säästetty melkoiset rahat, kun ei ole ollut niitä vakuutusmaksuja maksettavana. Helsingissä terveyskeskukseen saa soittamalla ajan parin tunnin sisällä ja päivystys on Lastenklinikan erikoislääkäreillä (pisin jonotus siellä on ollut tunti, usein on päästy suoraan tiskiltä lääkärille). Kiireettömällä lähetteellä Lastenklinikalle saatiin aika kuukauden päähän. Ja tietysti kaikki keskosuuteen liittyvä hoito olisi joka tapauksessa ollut julkisella puolella. Meillä ei ole ollut korvakierrettä eikä allergioita, eli niiden hoidosta mä en osaa sanoa, meille hoito on ollut ihan tarpeeksi hyvää.

Eli aihe on musta tärkeä, julkisen puolen ei pidä antaa rapistua, ja musta vanhempien kannattaa miettiä, tarvitseeko ne ihan oikeasti sitä vakuutusta lapsille, mutta mä en ole varma, palveleeko noin kärkkäät kommentit asiaa, vai meneekö ne sitä vastaan.

Mitä ajatuksia tää teissä herättää?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Meillä ei ole vakuutusta, koska en ole kokenut tarpeelliseksi. Julkinen puoli toimii muina aikoina moitteetta, paitsi myöhään illalla ja yöllä on yhtä jonotusta koko homma. Tähän ongelmaan ei vakuutuskaan auttaisi, sillä en ainakaan täällä Turun suunnalla tiedä yhtään yksityistä vastaanottoa, joka toimisi klo 22 ja 08 välisenä aikana…
    Onneksi noi yökäynnit on tåhän mennessä rajoittuneet kahteen kertaan.
    Julkiselta olen lapselle saanut aina ajan alle 4 tunnin päähän soitosta ja lapsi on saanut tarvitsemansa avun.

    • 1.1

      sanoo

      Nää käytännöt ja palveluthan tosiaan vaihtelee isojen kaupunkien välilläkin. Mä en ole lasten kanssa yölläkään joutunut juuri jonottamaan, itse sitten kylläkin.

  2. 2

    sanoo

    Meillä on vakuutus, koska mun hermot ei kestä jonotusta. Lisäksi kokemukseni lähiterveyskeskuksesta ovat ihan oikeasti ankeat, tosin se oli oikeasti omaa syytäkin.

    Käytännössä koemme, että vakuutuksesta on ollut iloa, kun mies tarvitsee sairaslomalapun heti ensimmäisestä hoitopäivästäkin. Mutta voihan olla, että terveyskeskuksesta olisi ollut samalla tavalla iloa. En vain oikeasti halua testata. Olen ihan kermaperse.

    • 2.1

      sanoo

      Helsingissä ei siis lapsen kanssa tarvitse jonottaa (ei kai aikuistenkaan nykyään, paitsi silloin yöaikaan). Toi sairasloman saaminen voi tietysti olla hankala, koska ihan ensimmäisestä flunssapäivästähän ei terveyskeskukseen periaatteessa aikaa saa – tosin en tiedä, saako, jos tarvitsee sen lapun, kun en ole tarvinnut.

      Mullakin on tosi ankeita kokemuksia meidän terveyskeskuksesta, mutta ne parani huomattavasti kun vaihdoin omalääkäriä – vaklasin kerran käytävällä mukavalta vaikuttaneen lääkärin nimen, ja oikeaan osuin. Tosin ainahan sille ei saa aikaa, mutta muutkin on olleet ok (sitä mun entistä omalääkäriä lukuunottamatta).

  3. 3

    Hilma sanoo

    Meillä on vakuutus. Pitkään sitä harkitsin ja puntaroin, ja onneksi otin. Perus silmätulehdukset yms. hoigatan julkisella puolella, mutta reilun vuoden ikäisenä ilmestynyt epämääräinen ihottuma mentiin hoidattamaan suoraan yksityiselle, koska tiedän meidän tk:n suhtautumisen lasten ihottumiin… Pitkällisen miettimisen ja koepalan oton jälkeen oikea diagnoosi löytyi ja iho saatiin terveeksi. Ehkä olisi julkisen kauttakin saatu, mutta, mutta…

    Ikävämpi esimerkki on 1v kummilapsen taholta, joka on ollut ikänsä huono syömään, ja jopa kaksi kertaa osastollakin tiputuksessa ripulin ja oksentelun takia. Keskussairaalassa ripuli kuitattiin molemmilla kerroilla viruksen aiheuttamaksi vatsataudiksi (näillä kerroilla oli pari kk väliä), eikä tutkittu sen enempää. Kasvoi kyllä , mutta söi huonosti ja heräili jatkuvasti öisin. Lopulta äitinsä kyllästyi ja vei yksityiselle erikoislääkärille ja diagnoosiksi tuli Silence refluks (meniköhän oikein?) ja maitoallergia. Lääkkeet saatuaan on ruokakin alkanut maistua ja painoa tulla oikein urakalla!

    Mulla ei ole kauhean kova luotto perusterveydenhuollon osaamiseen, muussa kuin flunssan hoidossa.

    • 3.1

      sanoo

      No näistä allergioista mäkin olen kuullut, että niitä ei julkinen puoli aina (usein?) hoida kunnolla. Ihmettelen kyllä miksi ei, kun ne usein voi vaikuttaa lapsen kasvuun ja hyvinvointiin (ja koko perheen hyvinvointiin) aika lailla).

  4. 4

    sanoo

    meillä ei ole vakuutusta – laskettiin aikoinaan että vuoden vakuutusmaksuilla hoidetaan aika paljon asioita tarvittaessa yksityiselläkin.
    Julkiselta puolelta olemme toistaiseksi (lapset nyt 15, 13 ja 10) saaneet jatkuvasti riittävän nopeaa ja asiantuntevaa hoitoa, tosin ei ole mitään kovin merkillisiä vaivoja ollutkaan. Kaikkiin erikoislääkäriä vaativiin hoitoihin ja tutkimuksiin olemme päässeet varsin rapsakkaassa tahdissa ja joka kerta olemme saaneet – tätä en voi kyllin korostaa – äärettömän hyvää palvelua.
    Joskus kiiretilanteissa, silloin kun päivän aikataulussa ei ole ollut minuuttiakaan joustovaraa, olemme hoidattaneet jotain peruskorva- tai -silmätulehduksia yksityiselläkin.

    Lähtökohtaisesti, ja aivan erityisesti nuorimmaisen lapsen keskosuuden jäljiltä – olen sitä mieltä, että julkisen puolen on tarjottava (hyvinvointivaltiosta kun kerran puhutaan) asiantunteva ja korkeatasoinen hoito kaikille. Tästä syystä myös lähtökohtaisesti olen vienyt kaikki erityishuomiota vaativat tilanteet julkiselle (perjantaina juuri lähti lähete erikoislääkärille todella oudossa vaivassa, odotan mielenkiinnolla…)

    Ehkä se, missä korjaamisen varaa todella olisi, ovat vuorovaikutustaidot – ja tätä korjaamisvaraa löytyy kyllä niin julkiselta kuin yksityiseltäkin sektorilta. Oma vaatimaton vaatimukseni lääkärille on se, että vaikka aikaa on käytettävissä vain vartin verran, pitää asiakkalle tulla se tunne, että häntä kuullaan ja kuunnellaan.

    • 4.1

      sanoo

      No noista vuorovaikutustaidoista mä olen kyllä niin samaa mieltä! Kuuntelun lisäksi lääkärin olisi hyvä puhuakin jotain, se on aika ankeaa, kun itse joutuu hoitamaan sen koko puhepuolen…

  5. 5

    sanoo

    Hei, olen seurannut blogiasi jo tovin, mutta kommentoin nyt ensimmäistä kertaa. Mulla oli ihan samansuuntaisia mietteitä tuota uutista lukiessani.

    Meillä ei ole hoitokuluvakuutuksia – ei lapselle (eikä pian syntyvälle) eikä aikuisillekaan. Julkinen sektori hoitaa kyllä lapset ja meillä vanhemmilla on työssäkäyvinä ollut hyvät työterveyshuollot. Tapaturmavakuutukseen päädyttiin sen jälkeen, kun pohdin vakuutusten tarpeellisuutta ja kollega kertoi oman kokemuksensa siitä, mille tolalle asioiden hoito uhkaa jäädä, jos puoliso menehtyy tapaturmaisesti (raha ei tietystikään auta surussa tai sen läpikäynnissä, mutta helpottaa tiettyjä käytännön asioita – jotka nekin on pakko hoitaa). Ylipäänsä henkilövakuutuksissa maksetaan mun mielestäni ennenkaikkea mielenrauhasta.

    Kokemukseni mukaan julkinen terveydenhuolto hoitaa lapset ja ovat kiireellisyysjärjestyksen kärkipäässä akuuttiasioissa. Terveysasemalle on aina saatu päivystysajat samalle päivälle ja kertaalleen on saatu lähete eteenpäin, kun tilanne vaati lisäselvittelyjä. Koska lapsi on mukana unitutkimuksessa, on hälle sen puitteissa tehty tiettyjä tutkimuksia, joiden nojalla korvien putkitus (julkisessa terveydenhuollossa) järjestyi vuosi sitten yllättävän nopeasti. Ainoaksi isoksi ongelmaksi näen julkisessa terveydenhuollossa alati vaihtuvan henkilöstön ja sen lisäksi epäröinnin konsultoida erityissairaanhoitoa. Alle 2v kun oli viime syksynä nelisen viikkoa yhtä soittoa korvatulehduksessa (tai useammissa) ja terveysasemalla piti käymän kerta viikkoon: aina oli eri lääkäri ja joka kerta tuomisina oli tuju antibioottikuuri. Sitten saatiin lääkäriystävän korvalääkäriystävältä vinkki, että korvaputkitettujen lasten ensisijainen hoito on antibioottitipat, ei suun kautta annettava antibiootti. Tämän mies kertoi viedessään lasta neljättä kertaa terveyskeskuslääkärille – ja niin sai tipat ja käynnit päättyi siihen. Ehkä sattumaa, mutta silti epäilyttävää, että pitäisi itse osata sanoa, mikä mahtaisi olla oikea hoitomuoto lapsensa terveydelliseen pulmaan.

    PS. Tykkään blogistasi!

    • 5.1

      sanoo

      Kiitos, kiva että tykkäät – ja kommentoit! Mä tykkään teistä lukijoista. 🙂

      Tota tapaturmavakuutusta mäkin olen miettinyt, kun perhe rupeaa kuitenkin olemaan sen kokoinen, että yhden ihmisen tuloilla tekisi tosi tiukkaa. Mutta enpä ole saanut aikaiseksi.

      Toi lääkärin vaihtuminen muakin harmittaa, vaikka varaisi kiireetöntä aikaa, niin silti ei ole varmaa, että pääsee sille omalääkärille. Johtuuko se sitten resurssien vähyydestä – luulisi että parasta (ja tehokkainta) hoitoa saisi, kun samalla lääkärillä olisi homma hoidossa.

  6. 6

    sanoo

    Me pohditaan tätä joka päivä (varsinkin kun taas 10. pv erääntyy koko porukan vakuutukset – siis koti, koirat ja lapset, mitä meitä aikuisia vakuuttamaan). Vakuutuksista huolimatta ollaan suosittu julkista puolta ja oltu labraa lukuunottamatta tosi tyytyväisiä. Tai huonoja kokemuksia muutamia, mutta suhteessa vähemmän kuin huonoja kokemuksia yksityisellä, missä rahastuksenmaku on läsnä vahvasti). Tulevan vauvankin päädyn varmaan vakuuttamaan ja Pohjolassa varmaan sen myöntävät mennen tullen kun meidän perheellä tehdään tonnin verran voittoa vuodessa… :D.
    Vaikea kysymys – onneksi Helsingissä on hyvin toimiva julkinen puoli, ja varaa valita.

  7. 7

    sanoo

    Ei ole vakutuuksia, piti aiheesta itsekin kirjoittaa, mutta kasataan ajatuksia nyt kommenteissa.

    Kokemuksia olen kuullut puoleen ja toiseen, suurin etu on tuttavaperheiden mukaan ollut siinä että kun hoitoa pitää saada nopeasti, muttei ambulanssilla mennä kuitenkaan. Tk-päivystyksissä kun voi olla aikamoinen ruuhka, kaaos ja pöpövyöry vastassa.

    Meidän vakuudettomuus johtuu siitä, ettei mies saanut hankittua vakuutusta ajallaan ennen lapsen syntymää. Refluksin ja korvatulehduksien takia olisi ollut heikommat ehdot joka tapauksessa, joten annettiinpa olla.

    • 7.1

      sanoo

      Näinhän se on, että ne vakuutukset tulee kannattaviksi, jos sen ottaa jo odotusaikana ja sitten ilmenee jotain ongelmaa, jota voi sitten laskuttaa vakuutuksesta.

  8. 8

    sanoo

    Meillä on vakuutukset kahdelle vanhimmalle lapselle, nuorimmalle ei vaan olla saatu aikaan hommata. Kertaakaan ei tosin olla niitä tarvittu, että onpa ollut iso ilo niistä… Vaikka siis hyvähän se on, että ei olla tarvittu! Pariin otteeseen ollaan jonkun pikkuvaivan takia paikallisessa terveyskeskuksessa jonoteltu lasten kanssa, ja joka kerta olen kyllä manannut, että miksi en mennyt yksityiselle lähikaupunkiin… Täällä ei nimittäin soittamalla saa aikaa, eikä lapsia päästetä jonon ohi. Itkuisen vauvan kanssa kun pari tuntia istuu terveyskeskuksen aulassa, niin kyllä harmittaa, ettei soittanut suoraan sinne yksityiselle.

    Mutta olen kyllä sitä mieltä, että julkisen terveydenhuollon pitää toimia! Meillä on tiukan rahatilanteen takia harkinnassa sairaskuluvakuutuksista luopuminen. Vaikka niitä ei olla tähän mennessä tarvittu kertaakaan, niin silti tuntuu, että nyt jos ne lopetetaan, niin taatusti iskee kaikki maailman tautikierteet välittömästi koko porukkaan…

    • 8.1

      sanoo

      Onpa ankea käytäntö istuttaa ihmisiä – ja vielä lapsiakin – jonottamassa. Luulisi, että puhelinpäivystyksen saisi hoidettua pienempäänkin kuntaan – Helsingissähän ne myös aika tehokkaasti jo neuvoo ja karsii turhat käynnit siinä puhelimessa.

      Mutta toi on kyllä vakuutusten kanssa hankalaa, että jos sen on kerran ottanut, niin eihän siitä millään uskalla luopua!

  9. 9

    sanoo

    Mun mielestä vakuutusta ei tarvitse olla. Itseasiassa, vakuutusmaksuilla juoksee perus-Mehiläisessä näyttämässä silmä- ja korvatulehdusta aika monta kertaa, siihenhän ei tarvita lastentautien erikoislääkäriä. Olemme käyttäneet myös yksityistä siis, silloin kun olen halunnut heti enkä kohta saamaan juuri esimerkiksi silmätippoja meille. Lapsivakuutus maksaa vuodessa n. 300€. Yksityinen pikalääkärikäynti maksaa kerralla n. 40€. Siitä voi laskea, monet silmätipat ja Pronaxenit hakee yksityiseltä ilman vakuutustakin.

    Ja aina, aina mikään vähäkään erikoisempi hoito on julkisella puolella. Sinne saa lähetteen yksityiseltä tai kunnallisesta terveyskeskuksesta. Poika sai sähköiskun = Jorvin lastenpäivystykseen 2min odottelun jälkeen ympärivuorokautiseen tarkkailuun. Lapsella sivuääni sydämessä = HUSiin jatkotutkimuksiin. Ikinä ei ole pientä lasta jätetty nallina kalliolle ruikuttamaan vaivoja, vaan aika on löytynyt AINA julkisellekin. Itse olen sairaanhoitaja ja tiedän miten systeemin pelaa ja sitä todellakin käytän. Mielettömiä ammattilaisia töissä, ja ne samat lääkäritkin jotka siellä yksityisellä, yksityiseltähän ne lisätienestit kerää 😉 Lapsivakuutukset saadaan näyttämään kannattavilta, mutta tosiasiassa ne eivät sitä ole. Lapsia juoksutetaan paljon turhaan lääkärissä, juurikin sen takia ”kun on se vakuutus”. Terveyspuhelimesta saa hyviä neuvoja miten toimia.

    • 9.1

      sanoo

      Hyvä huomio kyllä, että niiden vakuutusmaksujen hinnalla voi halutessaan käydä aika monta kertaa yksityisellä. Mä aina harmittelen, kun pitää mennä taksilla terveyskeskukseen, että tän se vakuutus varmaan korvais (Kelan taksikorvaukset on niin naurettavia, että niitä ei viitsi edes hakea), mutta aika monta taksikeikkaakin niillä vakuutusmaksuilla hoitaa.

      Toi terveydenhoidon neuvontapuhelin on kyllä paras keksintö ikinä! (Ja jos jollain ei vielä ole numeroa puhelimen muistissa, niin se on 0910023.)

  10. 10

    sanoo

    Meillä on kaikilla lapsilla vakuutukset ja vakuutusmaksujen suhteen ollaan tällä hetkellä kyllä saamapuolella ja vakuutusyhtiön painajainen 😉 Esikoisen rasitusastma on aikanaan neuvolalääkärissä diagnosoitu yskäksi ja ”yskähän lähtee yskimällä”. Paremmin se lähtee tässä tapauksessa asianmukaisella lääkityksellä ja aktiivisella seurannalla erikoislääkärin tykönä, jonka meille onneksi kustantaa Tapiola. Atopian hoito hoituu näppärästi samalla.
    Nuorimmaisen paha maito- ja soija-allergia puolestaan tulkittiin neuvolassa äidin hysteerisyydeksi. ”Vauvan kuuluukin itkeä”. Kummasti väheni itkut, ripulivaivat ja ihottumat, kun saatiin asianmukainen hoito allergialääkärin luona – yksityisellä tietenkin.

    Esikoisen nielutulehdusten takia aikanaan rampattiin myös lääkärissä ja aika monta antibioottikuuria hän söi ennen kuin terveyskeskuslääkäri kirjoitti lähetteen nielu- ja kitarisatutkimuksiin. Aikaa odotettiin kauan ja sinä aikana tuli pari kuuria lisää. Sitten odotettiin vielä leikkausaikaa yhtä kauan. Ja mä kun ajattelin, että hoidatan sen julkisen kautta, kun meillä kuitenkin on hyviä kokemuksia lastenklinikalta (on tosin huonojakin…parin läpi menneen hoitovirhevalituksen verran). Nuorimman korvakierteen kanssa toiminkin sitten sattuneesta syystä toisin: kolmen peräkkäisen kuurin jälkeen saatiin yksityiseltä korvalääkäriltäputkitusaika heti seuraavalle viikolle. Tyttö sattui olemaan silloin kipeä, jolloin uusi putkitusaika siirtyi niinkin pitkälle kuin kahden viikon päähän. Putkitus tehtiin tuossa kolmen kilometrin päässä yksityisellä lääkäriasemalla, kun taas julkisella puolella olisi joutunut ajelemaan Porvoosta Helsinkiin asti. Nukutetun lapsen kanssa etenkään kotimatka ei olisi ollut kiva.

    Ja onhan se näppärä, että voi netissä varata lapselle lääkäriajan haluamalleen lääkärille, silloin kun itse arvelee lääkärikäynnin olevan tarpeellinen. Ilman, että on puhelimessa ensin onnistuttava vakuuttamaan portinvartijana toimiva terveysaseman työntekijä lääkäriajan ehdottomasta tarpeellisuudesta. Ja ainakin meillä on käynyt valitettavan usein niin, että kun portinvartijan vakuuttaminen ei ole onnistunut, niin ensin on jonotettu päivystävälle terveydenhoitajalle, joka sitten on laittanut meidät -yllätys, yllätys-lääkärijonoon. Ja taas jonotetaan. Niinpä me nykyään otetaan täysi hyöty irti vakuutuksista ja hyödynnetään julkista puolta sitten erikoissairaanhoidon puolella.

    • 10.1

      sanoo

      Eli juuri nää korvat ja allergiat. Mikähän siinä on, että niiden hoidossa julkisella puolella mättää, vaikka ne kuitenkin on niitä lasten yleisimpiä terveysongelmia?

      Mä kyllä itse tykkään soittaa sinne terveyskeskukseen ja antaa niiden arvuutella, että pitäisikö lähteä tulemaan vai katsotaanko vielä huomiseen. Ja olen mä näiden vuosien aikana oppinut nekin taikasanat, millä sen ajan aina saa, jos tuntuu, että kyllä sinne nyt on mentävä. 😉

  11. 11

    Maija sanoo

    Meillä ei ole lapsilla vakuutusta, koska haluamme uskoa saavamme hoitoa tarvittaessa julkiselta. Näin on myös ollut. Vakuutusmaksuista säästyneillä rahoilla olemme ajatelleet voivamme tilanteen niin vaatiessa käyttää yksityisiä palveluja.

    Meillä on kahdella lapsella ollut allergioita ja tosi hyvin nekin on hoidettu kunnallisella. Testit tehty heti kun allergiaa on epäilty ja suhtauduttu hyvin. Ainut mihin haluaisin muutosta, on kuntani myöntämä tuki hiuksettoman tyttäreni peruukkiin. Kunta myöntää 250€ vuodessa, kun peruukki maksaa 800-> ja niitä tarvitsee kaksi vuodessa. Kahdella lapsellani on alopecia-niminen autoimmuunisairaus, joka saa hiukset putoamaan. Peruukkikustannukset tulevat lasteni teini-iässä olemaan tähtitieteellisiä verrattuna perheemme tuloihin.

    • 11.1

      sanoo

      Kiva kuulla, että teilla on allergiatkin osattu hoitaa julkisella puolella! Sen sijaan toi peruukista maksettava korvaus on kyllä aika surkea, onpa tosi hankala tilanne. Mä tiedän, että keskosperheillä on myös ollut ongelmia kelan korvausten kanssa, kun jotain kalliita ravinnelisiä tms. ei korvata lainkaan.

  12. 12

    Riikka sanoo

    Mielenkiintoinen aihe, vaikka mulla ei lapsia olekaan. Saanen silti kertoa ajatuksiani 🙂 Ulkoimailla asuminen on saanut suomalaiset vakuutukset kuulostamaan aivan unelmilta! Täällä Ausseissa yksityisen vakuutuksen hankkiminen on hyvin suotavaa, jopa valtiovallan mielestä. Jos sitä ei ole hankkinut 30 v täytettyään, joutuu maksamaan korkeampia vakuutusmaksuja. Ja jos on yli keskituloinen ilman vakuutusta, joutuu maksamaan korotettua sosiaaliturvamaksua. Olin jo melkein kirjoittanut nimen vakuutuspaperiin, mutta päätin kuitenkin miettiä yön yli ja lukea ehdot vielä uudestaan. Yli tonnin vuodessa maksava vakuutus korvasikin lopulta vain kiireettömän sairaalahoidon, eikä silloinkaan kaikkia kuluja, jos lääkärinpalkkiot ovat taulukkomaksuja korkeammat. Kaikki yleis- ja erityislääkärikäynnit menevät omasta pussista ja tapaturmien hoidot sekä äkilliset sairaalakeikat hoidetaan julkisella. Eli aika yhtä tyhjän kanssa loppujen lopuksi, ainakin näin tilapäisesti maassa oleskellessa..
    Itse varmaankin ottaisin lapsille vakuutukset ennen syntymää, koska voihan ne sitten perua jos niitä ei tarvitse. Lisäksi ajattelen niin, että jos minulla on varaa maksaa vakuutus, niin miksi en sitä ottaisi ja jättäisi julkisen terveydenhuollon resursseja muille.

    • 12.1

      sanoo

      Mielenkiintoista kuulla, miten nää on muissa maissa järjestetty. Kuulostaapa tosiaan aika turhalta rahastukselta ton sulle tarjotun vakuutuksen ehdot – käytännössä lähes kaikki hoito siis jää vakuutuksen ulkopuolelle. Varmaan ne laskee sen varaan, että ihmiset ei lue niitä ehtoja niin tarkkaan…

  13. 13

    Kaislakerttu sanoo

    Itse olen töissä tk:ssa. Tk on toiminut aina, ja kun vielä uskon itsekin omaan ammattitaitooni, minulle tk on laadun turvasatama.
    Omalla paikkakunnallani tk-puoli on kyllä hitaampi, mutta asiat tehdään omalla alallani huolellisesti. Yksityispuolella täällä meidän kunnassa + naapureissa ei toimi mm. taustatietojen hankkiminen, hygienia (alani suurin riski!!!!!!!!), konsultointi eikä jatkuvuus.

  14. 14

    Timmutar sanoo

    Osan kommenteista luettuani pitää todeta, että julkisen terveydenhuollon toimivuus riippuu varmasti paljon asuinpaikasta. Asumme noin 10000 asukkaan pikkukaupungissa ja terveyskeskukseen on todella vaikea päästä. Vuosi sitten yritin 1,5-vuotiaalle korvatulehduskierteessä olevalle lapselleni saada korvien jälkitarkastusaikaa parin viikon päähän. Ensimmäinen vapaa aika olisi ollut 7 viikon päästä. Ajanvaraustäti sitten kysyikin, että onko meillä vakuutusta ja kuultuaan myöntävän vastauksen kehotti menemään yksityiselle, kun ”en mä tiedä osaako noi meidän lääkärit oikein kunnolla lasten korvia katsoakaan…” Nyt odottaessani kaksosia on neuvolasta kysytty onko minulla työterveyshuoltoa tai vakuutusta, kun olen valitellut monta viikkoa kestänyttä flunssaa. Päivystys terveyskeskuksessa ma-pe 8-16 ja muulloin saakin sitten jonottaa yhteispäivystyksessä läheisessä isommassa kaupungissa. Onneksi on vakuutukset niin saa laadukasta hoitoa jonottamatta juuri silloin kun sitä tarvitsee. Meillä ainakin vakuutusmaksut tulevat kyllä vuoden aikana korkojen kera takaisin, kun yksityislääkärit täällä päin maksavat halvimmillaankin sen 80 euroa kerta.

    • 14.1

      sanoo

      Näin mäkin olen käsittänyt, että Helsingissä systeemi tosiaan toimii selkeästi paremmin kuin monissa paikoissa – hassua sitten, että täällä nimenomaan ihmisillä eniten on noita vakuutuksia. Vai olisiko niin, että täällä sitten riittää julkisen puolen resurssitkin, kun niin moni on työterveydenhuollon lisäksi yksityisellä? Ei tuolla terveyskeskuksessa kyllä muita lapsia ikinä näykään.

      Mutta toihan on juuri sitä, mistä tossa jutussa puhuttiin, että on oltava vakuutus, että saisi edes sen perusterveydenhoidon. Aika karua meninkiä.

  15. 15

    sanoo

    Hyviä pointteja!
    Me ollaan otettu vakuutukset lapsille pienestä pitäen. Täällä Joensuussa julkisen puolen terveydenhuolto on täysin ala-arvoista.. Ainoastaan huonoja kokemuksia meidän perheellä. Vääriä diagnooseja ja huonoa tutkimista.
    Olemme joutuneet käyttämään kaikilla lapsilla yksityisen lääkäriaseman palveluita sairastelun ja tapaturmien takia. 8kuisella onneksi vain kerran.

    Ihanaa olisi kun voisi olla ilman, kallista lystiä. :/

    • 15.1

      sanoo

      Tossahan on sekin ongelma, että siitä tulee sellainen itseään ruokkiva kierre: kun palvelut ei pelaa, niille tulee huono maine ja on vielä vaikeampi löytää hyviä lääkäreitäkään – ja palvelu menee vielä huonommaksi. Tosi kurjaa. 🙁

  16. 16

    sanoo

    Meillä oli esikoisella vakuutus. Se olisi korvannut sen, kun jouduimme keltaisuuden takia olemaan viikon sairaalassa ennen kotiutumista. Siis olisi korvannut, mutta koska hakemus ei mennyt seillaisenaan läpi, vaan jotain lisäselvitystä ja lippua ja lappua olisi pitäny toimittaa se jäi hoitamatta. Olin niin väsynyt, että en vain kyennyt ajattelemaan tuollaista. Kuopuksella ei ollut mitään vakuutusta ja tuskin tuo olisi mitään sitten korvannutkaan, kun vastaan tuli vakava sydänvika. Kuopuksen kanssa olemme viettäneet sairaalassa aika paljon aikaa. Omassa keskussairaalassa, HYKSissä ja kontrolleissa OYS:ssa. Kaikki on kyllä pelannut tosi hyvin. Ja kelan korvaukset on kattaneet aika hyvin omalla autolla kulkemisen ja esim. sairaalapäiviä ei tarvitse maksaa kuin 7 vuodessa, loput korvaa kela. Lääkkeille ja kilometreille on myös maksukatto. Lopetin vähän aikaa sitten kokonaan tuon esikoisen vakuutuksen ja otimme molemmille vain tapaturmavakuutukset kotivakuutuksen yhteyteen.

    • 16.1

      sanoo

      Me todettiin esikoisen kanssa myös, että Kelan korvaukset oli ihan riittävät, tosiaan sai siitä sairaalassa ramppaamisestakin korvauksia, vaikka me kuljettiin saman kaupungin sisällä (mutta taksilla alkuun, kun ei mun kunto kestänyt bussissa eikä autoa ollut). Tossa ylempänähän oli sitten esimerkki siitä, kun ne korvaukset ei riitäkään.

      Toi tapaturmavakuutus on kyllä sellainen, mikä mun pitäisi tsekata, meille kaikille.

  17. 17

    Katja Liukkonen sanoo

    Onohtakaa #Pohjola #vakuutus. Pohjola antaa nykyään maksitoumukset vain ja ainoastaan omiin yhteistyösairaaloihin, elikkä #OmaSairaalaan ja #Terveystalolle.

    Jos ette halua mennä ko. hoitolaitoksiin leikkauttamaan lastanne/ itseänne, joudutte itse maksamaan koko laskun jan hakemaan jälkikäteen maksuja Pohjolasta.

    esim Fennia, If ja Pohjantähti toimii hyvin.

  18. 18

    Vilijonkka sanoo

    Meillä ei ole lapsilla vakuutuksia, ja hyvin on pelannut julkisen puolen hoito. Tosin välillä se vaatii just sen, että osaa sanoa ne oikeat sanat ajanvarauksessa, missä tarvitaan vähän harjoitusta kyllä aluksi. Itselle kun yritin saada lääkärinaikaa tuossa jokin aika sitten, niin tarjosivat ”eioota”, kunnes heille selvisi ettei mulla ole työterveyshuoltoa. Sitten järjestyi aika. Ehkä sitten, jos olisi vakuutukset, niin käskisivät mennä yksityiselle?

  19. 19

    Miia sanoo

    Otettiin aikoinaan esikoiselle vakuutus, mutta lapsi on ollut niin terve, ettei vakuutusta ole tarvittu. Onneksi. Seuraaville lapsille en vakuutusta halunnut. Asumme Helsingissä Lastenklinikan lähellä. Olen käynyt siellä kerran ja yksityisellä kerran. Jos pitää valita, vien sairaan lapsen mieluummin sinne, minne matka on lyhyt. Ainoa kokemuksenikin paikasta on hyvä. Silti mietin välillä, pitäisikö vakuutus olla, mitä jos jotain tapahtuu. Välillä koen olevani suorastaan huono ihminen, kun vakuutusta en ole ottanut. Aivan kuin vakuutuksen olemassaolo suojaisi kaikilta sairauksilta.

    • 19.1

      sanoo

      Sehän tässä juuri on, että ne mielikuvat ja omat pelot on niin vahvoja. OIkeastihan Suomessa ei tosiaan pitäisi jäädä ilman mitään hoitoa, vaikka ei vakuutusta olisi.

  20. 20

    sanoo

    Me otettiin vakuutus vähän niinkuin itsestäänselvyytenä. koska itsellänikin on ollut ns. vauvavakuutus ja äiti alkoi puhumaan vakuutuksen ottamisesta jo heti raskauden alussa. Paljon vakuutuksia vertailtiin ja pohdittiin ja lopulta päädyttiin erittäin kattavaan vakuutukseen mutta samalla myös aivan järkyttävän kalliiseen sellaiseen! Ja tottakai näitä täytyy olla kaksi! 🙂 Tekstisi laittoi kyllä pohtiman uudestaan miksi vakuutuksen otimme. Lähinnä varmaan siksi pidimme sitä tärkeänä, että jos sattuukin tulemaan jotain isompaa, niin sitten vakuutus korvaa ja hoitoon pääsy on nopeaa. Minä kun olen vielä opiskelia ja mies on kyllä töissä mutta samalla vielä koulussa tämän alkukevään, ei ylimääräistä rahaa kauheasti ole. Tämä vakuutus korvaa myös, jos raskausaikana minä joudun sairaalaan, tätä pidin myös tärkeänä.

    Mutta koska maksamme kallista vakuutusta, aion kyllä häikäilemättömästi käyttää sitä hyväkseni jos lapset sairastuu. Yksityiseltä vain saa niin nopeasti sen lääkäriajan! Tosin minulla ei ole kokemusta lääkäriajan saamisesta lapsille julkiselta puolelta. Kokemukset ovat vain mitä muistan omasta lapsuudestani, kun pikkupaikkakunnan terveyskeskuksessa istuttiin maha kipeänä monta tuntia, ei kiva. Mutta nyt tosiaan asutaan Turussa tällä hetkellä, joten kokemusta täältä ei ole.

    Tiedä sitten paljonko oltaisiin säästetty, jos oltaisiinkin laitetu säästöön kaikki tämä raha joka menee nyt vakuutusten maksamiseen. Jotenkin kuitenkin pidän vakuutusta tärkeänä varmuuden varalle. Toivon ja rukoilen, että meidän vauvat olisivat terveitä ja saisivat myös kasvaa perusterveinä, niin että tämä vakuutus olisi turha ja jossain vaiheessa voisimme sen vaihtaa halvempaan ja ns. suppeampaan, paremmin heidän tilanteeseensa sopivaan vakuutukseen.

    • 20.1

      sanoo

      Mullakin oli lapsena vakuutus, silloin Helsingissäkin terveyskeskuksessa jonotettiin, mutta mut vietiin aina yksityiselle lastenlääkäriasemalle. Mä olen itse asiassa syntynytkin yksityissairaalassa, Mehiläisellä oli silloin vielä synnytysosasto. Mutta kun mä näitä nyt pohdin, niin rupean olemaan yhä vakuuttuneempi siitä, että hyvä valinta on tehty, kun ei ole vakuutusta, sitä ei ainakaan Helsingissä tosiaan tarvitse.

      Täällä lääkäriajan lapsille saa terveyskeskuksesta ihan yhtä nopeasti kuin yksityiseltäkin, välillä mun on pitänyt pyytää, että voitaisko tulla vähän myöhemmin, kun ei me vielä tunnin päästä sinne keretä. 😉 Turusta en sitten tiedä, nää tosiaan vaihtelee paikkakunnittain niin paljon (ja voi olla että Helsingin sisälläkin). Mutta hoitohan ei tosiaan julkisella ole kallista, lasten sairaalamaksuja maksetaan enintään viikolta vuodessa, eli se on parisataa euroa, ja muu hoito on ilmaista. Aikuiselle se maksukatto on lähemmäs 700 euroa, eli jos sairaalassa olo jää alle kuukauteen, niin menee omasta pussista.

      Parin ekan vuoden jälkeenhän se jo aika hyvin näkee, onko jotain sellaista ongelmaa tullut (vaikka justiinsa ne korvat ja allergiat), joita kannattaa ennemmin vakuutuksen turvin hoidattaa. Jos silloin uskaltaa vielä vakuutuksesta luopua. 😉 Toivotaan ainakin, että niille ei tule tarvetta!

  21. 21

    Riitta sanoo

    Meidän koululaisemme sai yksityislääkäriltä autisminkirjon diagnoosin siinä ajassa, kun julkisella puolella vasta odotimme ensimmäistä tapaamista perheneuvolan työntekijän kanssa. Meillä ei ollut mikään kovin akuutti tilanne, mutta niiden lasten kohdalla, jotka tarvitsisivat lääkitystä ja ilman sitä saavat koulussa häirikön leiman otsaansa, on tuo kolmekin kuukautta melkoisen pitkä aika.

    • 21.1

      sanoo

      No toi on kyllä tosi kurjaa – mä tiedän, että Helsingissä ainakin lastenneurologian odotusajat on tosi pitkiä, kun lääkäreitä ei vain ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *