Oma maa mansikka

oma maa mansikka

Näköala omasta keittiönikkunasta. Ei näy Adrianmeri, ei, mutta onhan siihen silti kiintynyt.

No ei, otsikko on täysin harhaanjohtava. Matkalla oli mahtavaa, ja hyvin olisi voinut olla vielä pari viikkoa. Mutta kun kotiin nyt oli tultava, niin mä koetin miettiä, mitäs hyviä puolia täältä löytyy.

  • Viileä ilma. Joo, mä tiedän, on vähän rienaavaa kutsua +26 asteen hellettä viileäksi, mutta tosi virkistävältä se kyllä Seutulassa tuntui Dubrovnikin +36 asteen jälkeen. Ja siellähän oli helppoa olla verrattuna Albanian sisämaan +40 asteeseen. Olisi vain pitänyt uskoa opaskirjaa ja jättää sisämaa väliin.
  • Hanavesi. Hieno asia.
  • Hiljaisuus. Kesäinen Helsinki on sitten äänetön paikka. Ei surraa autot eikä kaskaat, kukaan ei huuda eikä musiikki raikaa.
  • Kieli. Onhan se jännä ymmärtää mitä ihmiset ympärillä puhuu. Ja nekin ymmärtää mua. Tästä piti taas lentokentällä huomauttaa esikoiselle kun se rupesi kommentoimaan jotain kanssamatkustajista.
  • Oma tila ja aika. Perheloma on ihana asia, mutta on myös aika maniota päästä välillä perheestään edes oven taakse.
  • Valo. Balkanin auringonlaskut oli melkoisia, mutta kyllä suomalaisen kesäillan ja -aamun valo vielä näin elokuullakin toimii.
  • PC, tekstinkäsittely ja kunnon näppis. Mä en oikein vielä tullut sinuiksi tuon tabletin kanssa, blogin päivitys oli hankalaa ja toisten blogien kommentointi vielä hankalampaa.
  • Tutut kulmat ja kaverit.
  • Pojalta ei ainkaan tarvitse kahta kertaa kysyä: oma pyörä!

Eli eiköhän me tässä pikku hiljaa taas osata asettua.

p.s. Paras kaikesta meinasi unohtua! Kukkakärpäsansa. Viime kesänä reissusta tullessa kukkakärpäset oli vallanneet tiskialtaan, ja meni aikaa ennen kuin onnistuin googlaamaan niille toimivan hävityskonstin, mutta kun se tosiaan tepsi, ja banaanikärpästen hävitys onnistui, niin nyt viritin niille ansan jo ennen lähtöä: juomalasiin parin sentin kerros balsamiviinietikkaa ja hitusen vettä ja tiskisaippuaa (rikkomaan pintajännite), sitten kelmu lasin päälle, pieniä reikiä kelmuun ja saalista odottamaan. Banaanikärpäset ryömivät rei’istä lasiin, maistavat etikkaa ja hukkuvat siihen. Nyt kotiin tullessa vain kaadoin etikat ja jokusen ruumiin pois eikä tarvinnut katsella mustia pillkuja silmissä.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai seuraa Leluteekkiä facebookissa.

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Tervetuloa kotiin! Vaikka me ei ihan noin kauas päästy, tuntuu silti kivalta olla kotona ja jopa arjessa. Sunnuntaina olin vielä toista mieltä, mutta nyt tuntuu, että on tässäkin puolensa. Esim yksin vietetyt junatyömatkat ja blogien lukurauha. 😉

    • 2.1

      sanoo

      Ai ai, työmatkat on kyllä jotain mitä mäkin olen tässä vuosien varrella kaivannut. Pienet on ilot, kun bussin ikkunasta tuijottaminenkin rupeaa tuntumaan luksukselta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *