”Oliko kiva päivä tarhassa?”

takapenkillä

Parhammillaan takapenkillä on tällaista. Pahimmilla hetkillä en tosiaan ole kaivamassa kameraa esiin.

Mä en ole mikään kasvatusguru, ja erityisesti omien lasten kanssa periaatteeet aika usein joustaa ”vähän sinnepäin” -käytännön tieltä. Mutta yhdessä pienessä asiassa mä olen aika tyytyväinen itseeni. Mä kysyn lapsilta joka päivä, ”millainen päivä sulla oli?”

Pointti on siis siinä, että kysyn avoimen kysymyksen. Siihen voi tietysti vastata ”ihan kiva” tai ”en mä muista”, mutta lähtöoletus on, että päivä voi olla monenlainen ja siitä voi kertoa monenlaisia asioita. ”Oliko kiva päivä?” vähän olettaa, että vastaus on joo, ja sitten vanhemman homma on kysellä lisää.

Autossa kotimatkalla on aina tosi hyvä hetki jutella päivästä. Jos lapset ei nimittäin riitele. Julkisilla kulkiessa ne riitelee vähän vähemmän keskenään, mutta mulle se parin tunnin kierros on hitusen helpompi itse ajettuna kuin kuudella liikennevälineellä tehtynä. Mä käyn aina hakemassa esikoisen ensin, ja se puoli tuntia autolla tai bussilla on meidän yhteistä aikaa. Joskus sitä väsyttää ja se melkein nukkuu, joskus me kuunnellaan autossa radiota, mutta aika usein jutellaan siitä, millaista koulussa ja iltiksessä on ollut.

Ja kun pienetkin on haettu, aina välillä ne istuu kaikki rauhassa takapenkillä ja kertoo, mitä ne on tehneet koulussa, ja mitä niiden kaverit on tehneet, ja millaista se oli. Sitten me ollaan yhtä mieltä siitä, että liiman syöminen on ihan tyhmä homma, ja että ei ole kohteliasta sanoa kenellekään, että se haisee pahalle, ja että porkkanaraaste sopii hyvin lihapullien kanssa.

Mies kysyy lapsilta aina ”Est-ce que tu as bien travaillé aujourd’hui à l’école?” ”Teitkö tänään hyvää työtä / ahkerasti töitä koulussa?” Ei voisi paremmin tiivistää kulttuurieroja kouluun suhtautumisessa. Mä en lakkaa ihmettelemästä, millaisia lapsista oikein kasvaa kahden kulttuurin välissä. Voiko ne jotenkin omaksua molemmat? Tai poimia osia molemmista? Tai jollain ihmeen konstilla muodostaa niistä oman kompromissinsa? Vai pitääkö niiden valita puolensa, olla ranskalaisia tai suomalaisia?

Mä joka tapauksessa toivon, että ne vielä monta monta vuotta haluaa kertoa mulle, millainen päivä niillä on ollut, on se sitten ollut millainen tahansa, ja onpa ne sitten tehneet ahkerasti töitä tai ei.

Kertooko teidän lapset päivästään?

p.s. Mä tiedän, että toiset ihmiset ei tykkää termistä ”tarha” lapsista puhuttaessa (oma isoäitini lukeutui näihin). Musta se on kuitenkin ihan ok, koska sehän tulee saksan kindergartenista, jonka mä näen yhdistävän lasten päivähoidon samanlaiseen kasvatukseen kuin taimitarhassa tai puutarhassa, että tarjotaan otolliset olosuhteet ja tehdään töitä sen eteen, että ne kasvatettavat kukoistaisi parhaalla mahdollisella tavalla. Musta se ei siis viittaa eläintarhaan tai aitauksiin.

Kommentit
  1. 1

    anonyymi sanoo

    Kysyn, oliko huono, hyvä vai tavallinen päivä ja mitä päivän aikana tekivät -välillä tulee vastausta laajasti, toisinaan suppeammin. Munkin mielestä ”oliko kiva päivä?” on turhan johdatteleva.

    Tuo ranskalainen tapa kysyä päivän kulusta selvästi vastuuttaa lasta itseään. Kuulostaa ihan hyvältä

    • 1.1

      Emilia sanoo

      No toi on kyllä ihan totta, kun kysytään, että miten juuri sinä teit töitä päivän aikana, niin päivä ei ole vain jotain, mikä tapahtuu ilman että siihen voi itse vaikuttaa.

  2. 2

    sanoo

    Mulla on sama periaate! No mähän vietän näiden kanssa lähes kaikki päivät, mutta meillä on tapana päivällisellä jutella toistemme päivästä. Esikoinen kertoo isälleen millainen päivä on ollut (mutta mun kysymänä, miehellä ei tällaista periaatetta ollut, vaikka hän toki mielellään kuulee lasten päivästä) ja saattaa kysyä vuorostaan, että millainen päivä isillä on ollut.

    Mä yritän muutenkin kysyä avoimia kysymyksiä, tai vastata lapsen kysymykseen kysymällä ”mitä mieltä itse olet”. Ehkä sen seurauksena meidän 3-vee juttelee tosi sujuvasti asioistaan ja mä oon aika hyvin perillä siitä, mitä päiväkodissa tapahtuu.

    • 2.1

      Emilia sanoo

      Musta on myös mukavaa, että lapset on oppineet kysymään meiltä vanhemmilta, millainen päivä on ollut. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *