Erityisherkkä? No olen, entä sitten?

auringonlasku välimeri

Jos tekstin aiheena on erityisherkkyys, niin eikö kuvana olekin pakko olla auringonlasku?

Erityisherkkyys -termi tuli varmaan kaikille tutuksi viimeistään keväällä 2014, kun Facebook-feediin ilmaantui ihmisten kommentteja Hesarin jutusta ja siinä olleesta testistä: oletko erityisherkkä? Mä en ensin edes tehnyt testiä, ajattelin vain, että jaa, onko tää nyt joku juttu, ainahan mä olen ollut herkkä. Tein testin sitten kuitenkin, 17/23, eli niin, ainahan mä olen ollut herkkä.

Tuntuu vähän nololta sanoa olevansa erityisherkkä. Että joo, takerruin minäkin tähän trendiin. Koko sanakin on vähän nolo; ah, olen niin erityinen. Kalskahtaa amerikkalaiselta.

Viimeisen vuoden aikana aihe on kuitenkin noussut mun ajatuksiin yhä useammin. Osittain siksi, että se on pysynyt mediassa pinnalla (nyt viimeksi Inhimillisessä tekijässä), osittain varmaan liittyen tähän keski-iän itsetutkiskeluun. Pakettiin kuuluu tietysti myös se, että meillä on myös erityisherkkä lapsi, tai parikin. Mä sain kustantajalta juuri suomeksi ilmestyneen kirjan Erityisherkkä lapsi (kirjoittajana Elaine Aron – arvostelu on tulossa blogiin, sitä ennen voi lukea arvostelun vaikka Siniseltä keskitieltä) ja sen innoittamana olen lueskellut Aronin aikaisempiakin kirjoja.

Blogissahan ideana on kokemusten jakaminen, niin jaetaan nyt sitten myös erityisherkkyydestä. Liityin erityisherkkien Facebook-ryhmäänkin, ja ehkä juuri sen vuoksi rupesin suunittelemaan blogipostausta aiheesta; osa jaetuista kokemuksista kuulostaa tosi tutuilta (ja osa sitten taas todellakaan ei). Kirjoitin pari luonnosta aiheesta, mutta tuntui, että ei siitä mitään tullut. Joko postauksesta oli tulossa useamman tuhannen sanan pienoiselämäkerta, tai sitten se typistyi tämän testin ensimmäiseen kappaleeseen; muualtakin voi lukea, mitä erityisherkkyys on, ja niin, mäkin olen erityisherkkä, moi vaan.

Tuntuu kuitenkin, että mä katselen kaikkea tekemistäni uusin silmin erityisherkkänä – aihe ei ole jättänyt rauhaan. Joten päätin, että sen pienoisromaanin sijasta tehdään tästä sitten useampi postaus, sen verran kuin aiheita tuntuu riittävän.

Mä vähän arvaan, että lukijoista löytyy aika monta erityisherkkää – oletteko te jo ihan kypsyneet aiheeseen? Ja entäs ei-erityisherkät, jaksaako toisten kutittavista villapipoista lukea?

Edit. Kaikki erityisherkkyyteen liittyvät jutut löytyy siis tuosta ”Erityisherkkyys” -kategoriasta klikkaamalla.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    En ole kyspynyt aiheeseen, mutta minusta tuntuu, että erityisherkkyydestä tuli jossain vaiheessa melkeinpä trendikästä. Yhtäkkiä kaikki tuntuivat olevan erityisherkkiä, minäkin tein kaikenlaisia testejä. Kun asuin Amerikassa niin kaikki halusivat yhtäkkiä olla introverttejä, koska sekin oli jotenkin syvällistä. En kritisoi tosiaankaan, vaikka toki kaikki testit eivät välttämättä kerro koko totuutta. Jos niistä on apua, niin mikä ettei!

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Joo, suomessahan se on ollut nyt ainakin vuoden tosi pinnalla, Amerikoissa varmasti jo aiemmin, ja tosiaan tuntuu trendikkäältä aiheelta. Mutta ehkä se trendikkyys kertoo sitten siitäkin, että aiheesta puhumiselle on oikeasti tarvetta. Mulle siitä lukeminen on avannut itseymmärrystä, ja antanut oivalluksia.

      Se ongelmahan tässä on, että kun piirteistä, jotka aiemmin on meidän kulttuurissa helposti luokiteltu negatiivisiksi (niin kuin herkkyys ja introverttiys) koetetaan tehdä neutraaleja tai jopa positiivisiä (jotta ihmiset ei ihan turhaan tuntisi itseään huonommiksi luonteenpiirteidensä takia), niin sitten niitä hehkutetaan liikaa ja kaikki haluaakin yhtäkkiä olla erityisherkkiä tai introverttejä – ja sitten koko käsite vesittyy.

  2. 2

    sanoo

    Mäkin liityin siihen ryhmään. Oon lukenut tuon kirjan ja tehnyt testejä ja kaikkea, mutta kun menin sinne ryhmään, mulle tuli niin överit, että mietin että voisinko mä vaan päättää olla jotain muuta. En osaa ihan selittää että miksi, mutta ehkä se oli jotain sellaista, että kun kaikki elämässä sitten katsotaan niiden lasien läpi ja oman herkkyyden oivaltaminen tuntuu olevan avain elämän jokaiseen ongelmaan, niin se on jo lievää liioittelua. Tuli sellanen vastareaktio että mä oon niin paljon muutakin kuin taiteellinen herkkis!

    • 2.1

      Emilia sanoo

      Joo, vähän samaa kanssa – mutta ehkä se on sellainen alkuoivalluksen huuma? Mulle kyllä on tullut myös kasapäin niitä ”ei hitsi, tämäkin” -tyyppisiä oivalluksia omista ominaisuuksista. Mutta välillä tosiaan tuntuu, että sitten kaikki luonteenpiirteet tai opitut tavat koetetaan puristaa siihen erityisherkkyysmuottiin. Ehkä mä kirjoitankin siitä, missä suhteessa _en_ ole tyypillnen erityisherkkä. 🙂

  3. 3

    sanoo

    Voi apua, ton testin mukaan mäkin oon erityisherkkä (sain 16/23). Enkö mä olekaan introvertti, kun tosi monta noista piirteistä olin yhdistänyt aiemmin siihen? Äh, täytyy sulatella tätä. Ja lukea sun juttusarja 🙂

    • 3.1

      Emilia sanoo

      No hätä, tosi usein erityisherkät on introverttejä – se introverttiys niin kuin suojelee sitä herkästi kuormittuvaa systeemiä. Ja introverttiys ei ainakaan mun kohdalla ole riittänyt selittämään niitä kaikkia ”kaarituet ahdistaa, lehden lukeminen itkettää enkä mitenkään voi päättää, otanko voipullan vai korvapuustin” -kummallisuuksia, jotka onkin siis ihan normaaleja erityisherkän ominaisuuksia.

  4. 4

    sanoo

    Toki luen juttusi tästä aiheesta ja kiinnostaa kuulla mitä niistä muista kirjoista olet napannut, kun itse olen lukenut vain tämän lapsikirjan! Ajattelen että juttu kuin juttu josta ihmiset saa ymmärrystä itselleen ja tsemppiä elämään ei ole väärin. Ja lisäksi ei pahaa tee sekään että tehdään julki se, että me ei koeta maailmaa kaikki samoin vaan joka ikinen omalla laillaan. Sitä muistutusta me kaikki tarvitsemme! Katsoin itsekin tuon Inhimillisen tekijän ja minusta se oli hyvä, avasi taas erilaisia kokemuksia nähdä maailmaa.

    • 4.1

      Emilia sanoo

      Mä olen niin huono lukemaan faktakirjoja, että olen toistaiseksi vasta alussa muutamassa. 🙂 Katsotaan, miten pitkälle pääsen. Ja joo, hyvää on musta sekin, että tuodaan esiin erilaisia tapoja elää ja kokea, välillä tuntuu, että kyllähän tämä jo tiedetään, mutta ei sitä taida vain voida toistaa liikaa.

  5. 5

    sanoo

    Tuttu, todella kiinnostava aihe. Aronin kirjankin olen lukenut ja se sai ajattelemaan monesta asiasta uudella tavalla. Olen omassa blogissani kirjoittanut aiheesta erityisherkän lapsen vanhemman näkökulmasta ja vasta aivan viime aikoina herännyt ymmärtämään tiettyjä piirteitä itsessänikin. Katsoin myös sen Inhimillisen tekijän, tosi mielenkiintoista keskustelua.

    Kirjoita ihmeessä lisää ajatuksiasi aiheesta. Vertaistuki on kullanarvoista. 🙂

    • 5.1

      Emilia sanoo

      Mulla oivallus ehkä meni niin päin, että kun olin tajunnut itse olevani erityisherkkä, niin oivalsin, että ne lapsissahan ne samat piirteet tarkoittaa sitten ihan samaa – mikä sitten avasi yhdistelemään ja ymmärtämään asioita uudella tavalla.

      Ja hei, voisitkohan lisätä blogiin etsimistoiminnon tai tagit tai kategoriat tai jotain millä löytää juuri tietyn aiheen postaukset? En nopealla selaamisella päässyt erityisherkkyysaiheisiin juttuihin, ja kiinnostaisi kyllä. 🙂

  6. 6

    sanoo

    Hei kiitos kun kommentoit, en ole tajunnut, että mun sivuilla hakutoiminto pelittää noin huonosti!!
    Laita kuitenkin haku-kenttään ”erityisherkkyys”. Antaa yhden postauksen. Jos sen alta klikkaat kategoriaa ”Erityisherkkyys” niin antaa muutkin aiheeseen liittyvät postaukset. Yritän fiksata ongelman. 🙂

Trackbacks

  1. […] ihminen. Säikähdän tosi helposti ja koen monet asiat pelottavina – taas yksi tyypillinen erityisherkän piirre. Vielä teininä pelkäsin viedä roskia niin että välillä sydän hakkasi, koska […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *