Oivalluksia yrittäjyydestä, osa 242

Tähän organisointiongelmaan liittyy se, että usein jätän hommat ihan viime tinkaan, viimeksi esim. vappupäivänä istuin pöydässä vieraiden kanssa ja leikkelin sopivia kuvia filosofiakahvilan kollaaseihin.

Tähän organisointiongelmaan liittyy se, että usein jätän hommat ihan viime tinkaan, viimeksi esim. vappupäivänä istuin pöydässä vieraiden kanssa ja leikkelin sopivia kuvia filosofiakahvilan kollaaseihin.

Oikeasti, mietin kehtaanko edes kirjoittaa tänne tätä mieletöntä oivallustani. Mutta antaa mennä. Tajusin tässä nimittäin hetki sitten jotain tästä yrittäjän työn organisoinnista, mikä on mulle tuottanut vaikeuksia, siis se, että työt ei oikeastaan koskaan ole tehty, koska ainahan niitä on lisää, ja aina välillä se sitten aiheuttaa sellaisen lamaannuksen, että en saa yhtään mitään aikaiseksi.

No, mä olen siis tosiaan ajatellut, että työpäivän lopuksi pitäisi töiden olla tehtynä – mutta hyvänen aika, ei tietenkään! Joka päivälle vain on omat hommansa, ja se mikä ei tänään ole ehdottoman välttämätöntä voi hyvin olla huomisen työ, se kuuluu tehdä huomenna.

Mä olin lukiolaisena yhden hiihtolomaviikon kosmetiikkatehtaalla huulipunakoneella töissä. Koneen ääressä oli varmaan viiden hengen tiimi ja kone syöksi huulipunatuubeja sitä tahtia, että mä en kerennyt saada niitä samaa vauhtia laatikoihinsa. Aina välillä vaihdettiin väriä, ja vaihtelun vuoksi tehtiin myös testereitä. Joka väristä kirjattiin ylös, kuinka paljon niitä oli tehty, samoin päivän kokonaissaldo. Totta kai tarkoituksena oli päivän aikana saada tehtyä mahdollisimman paljon – mutta ei niitä kaikkia sen tehtaan maailmaan tunkemia huulipunia. Seuraavallekin päivälle pitää olla töitä, ja sitä seuraavalle.

Toinen vertaus: mä olen suhtautunut tähän vähän niin kuin yrittäisin yhden päivän aikana kasvattaa lapset valmiiksi. Kuulostaapa tosiaan fiksulta.

Nyt pitäisi vain oppia sirottelemaan ne tehtävät edessä oleviin päiviin, viikkoihin ja kuukausiin jotenkin järkevästi. Välillä – tai hyvin usein – tässä tuntee itsensä aika tyhmäksi. Mutta jos sen koettaisi trendikkäästi kääntää positiiviseksi, niin sehän on vain sitten tilaisuus oppia uutta. Tai ihan ilman sarkasmia, olisihan se tosiaan kamalaa, jos osaisi ja tietäisi kaiken työstään (ja elämästä).

Mutta kertokaa silti joku, että tekin oivallatte itsestäänselvyyksiä välillä.

p.s. Meidän keittiöön tulee joka kevät muurahaisia, kesän tullen ne sitten muuttaa ulos. Eilen mä jo ilahduin, että muuttopäivä oli koittanut. Tänä aamuna keittiön poikki kulkevalla polulla oli kuitenkin taas vilkas liikenne. Kai se kesä joskus vielä tulee.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Luulen, ettei oivalluksesi ole ollenkaan itsestäänselvyys oikeastaan. Yrittäjän töiden järjestäminen on varmasti aika monimutkainen yhtälö eikä siinä voi kukaan oikein neuvoakaan jos kyseessä on jotain sellaista mitä ei sellaisenaan ole ennen tehty niin kuin nämä sun hommasi. Mahtavaa jos alat saada töihin sellaista järjestystä, ettet ihan joka päivä ole koko päivää töissä!

    Mä oivalsin täällä Sudanissa jokunen kuukausi täällä asuttuamme, että koulusta huudellaan yhtenään jos jotakin mutta mun ei ole aina pakko reagoida. Enkä todellakaan tajunnut tätä mitenkään arvokkaasti vaan vasta siinä vaiheessa kun puhkesin itkuun siitä syystä, että olin valvonut yötä myöten tehdäkseni pojan luokan yhteistä lounasta varten hummusta mutta sitä ei ollut kukaan viitsinyt edes maistaa – ja kuulin, etteivät monet muut vanhemmat olleet lähettäneet kouluun yhtään mitään. Nykyään en minäkään lähetä kouluun mitään ellei se helposti onnistu, eikä taivas ole vielä tippunut niskaan… Että joo, todellisia itsestäänselvyyksiä on tullut oivallettua!

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Meillä myös koulusta huhuillaan kaikenlaista, mutta mä tulkitsin sen hyvin nopeasti niin, että osallistukoot ne jotka jaksaa, s.o. ranskalaiset kotiäidit, joilla on kaikki lapset jo koulussa. Toki aina välillä yritetään pistää kortemme kekoon, koska koulu on pieni ja tekemiset kasaantuu – ja kuitenkin on kiva, että siellä järkätään kaikkea vähän erikoisempaa – mutta ihan kaikkeen ei tosiaan tarvitse ryhtyä. Mutta mulla olikin heti ekana vuonna kaksosraskaus hyvänä syynä. Kaksoset on kyllä opettaneet aika tehokkaasti sellaista tervettä ”ein” sanomista. 🙂

  2. 2

    sanoo

    Saman tunteen jakaa varmaan moni tuore yrittäjä, ja itse samaistun siihen myös perhe-elämän puolella! Aina olisi lisää järjestettävää, siivottavaa, organisoitavaa, suunniteltavaa… Työ ei saisi kuitenkaan kahmaista koko päivää eli onnea uusien oivalluksien soveltamiseen arkipäivään 🙂

    • 2.1

      Emilia sanoo

      Ihan totta kyllä – ja kotona mut sitten usein lamaa juuri sellainen lamaannus, eli kun ei kaikkea kuitenkaan pysty tekemään, niin eipä sitten tehdä mitään, mikä on tietysti vielä huonompi tilanne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *