Lomaltapaluustressi nro 1: nimilaput vaatteisiin

nimilaput vaatteisiin

Huomaa, että loma on loppumassa, kun herää kello 5.50 ajatukseen, että lasten vaatteet pitää nimikoida parin viikon sisällä ennen kuin ne aloittavat hoidon (tai siis ”koulun”, ranskalaisittain). Päätin hoitaa homman samaan tyyliin kuin aikoinaan esikoisen kanssa, eli tilasin netistä silitettävät nimikointilaput (tosin tällä kertaa suoraan sen 110 lapun pakkauksen, aikoinaan piti tehdä muutamakin lisätilaus, kun en oikein ollut osannut arvioida vaatekaapin kokoa). Nykyään näitä löytää suomeksikin hakemalla, kannattaa vain katsoa tarkkaan, onko kyseessä sellaiset kankaiset ommeltavat nimikointinauhat, vai tällaiset silitettävät. Mä tilasin kuitenkin Ranskasta (löytyy täältä, myös englanniksi) kun saa vähän halvemmalla ja kivoilla ranskalaisilla fonteilla.

Ongelma näissä on se, että niitä ei kovin helpolla saa irti (joskus lähtee siististi, mutta yleensä ei), eli vähentää sitten vaatteen jälleenmyyntiarvoa. Mutta jälleenmyyntiarvo shmälleenmyyntiarvo, kuten Lupiini jokin aika sitten totesi (nyt en löytänyt tarkkaa viitettä), sille vaivannäölle, että mä ompelisin vaatteisiin nimilaput ja sitten taas ratkoisin ne irti, ei nimikoimattomillakaan vaatteilla saa riittävää korvausta.

Toinen mun käyttämä nimikointitapa, esim. kenkiin ja sadevaatteisiin, joihin ei nimilappuja voi silittää, on tuo apteekin teippi ja merkkaustussi. Tosin ne teipit myös irtoilee välillä, ja jättää usein jälkeensä sellaista liimaa, mutta toimii kohtalaisesti. Jos tykkää kirjoittaa nimen pesulappuun, niin musta tavallinen kuulakärkikynä on oikeastaan paras, se kestää aikansa, mutta haalistuu pesuissa niin, että siinä vaiheessa kun vaate on menossa eteenpäin, ei nimeä enää juuri näe.

Ja hei, vinkki vitonen, jos ette ole vielä kantapään kautta tätä havainneet: sadetakkikankaasta menee tussi aika tehokkaasti läpi, eli sitten nimi lukee niskassa peilikirjoituksellla. Siksi se teippilappu.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai seuraa Leluteekkiä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mäkin tilasin molempien alkavaa päiväkotiuraa varten näitä silitettäviä nimilappuja (leppiksen kuvalla ryyditettynä) kun Facebook niitä mainosti. Itse asiassa esikoiselle on jo valmiina nimilappuja, onhan sillä takanaan tarha-aika. En vaan koskaan saanut niitä silitettyä niitä, ehkä nyt, jos vaan löydän silitysraudan :D. Leukoplast-vinkistä olen kuullut muualtakin, olen ollut vähän skeptinen sen suhteen, miten se vaatteissa pysyy, mutta ilmeisesti sitten hyvin!

    • 1.1

      sanoo

      Mä olin vähän yllättynyt itsestäni päätyessäni silittämään, koska se ei ole ollut mun ykkösharrastuksia sen jölkeen kun täytin 15, mutta yllättävän napsakasti se sitten sujui – kun ensin tosiaan sai aikaiseksi.

  2. 2

    Hermis sanoo

    Mä suosin ja suosittelen ehdottomasti nimikointitarroja! Niin helppoa… Ainakin Name Bubblesit on meillä pysyneet kerhokäytössä loistavasti kiinni, lähtevät kuitenkin nätisti irti, ihan pientä liiman jälkeä saattaa tarran reunan kohdalle jäädä. Nää on meillä pysyneet myös kengissä ym. Toivon samaa menestystä ko. tarroille viikon päästä alkavalla päiväkotiurallakin. 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Tarrat kulostaa kyllä laiskan korvaan hyvältä. Ja varsinkin kenkien ja tossujen nimikointi on tosi hankalaa, ja niihinhän sen nimen tarttee, kun ne aina kuljeksii (hih!) missä sattuu.

  3. 3

    Selma sanoo

    Iiih, niin on ihmiset erilaisia! Mä olen kans stressannut joskus tätä asiaa, mut aina maksimissaan 30 sekuntia kerrallaan. Kiireisenä tarha-aamuna saatan juuri ennen kotoa lähtöä lompsotella ympäriinsä kengät jalassa ja etsiä tussia, jotta voisin sutaista lapsen vaatteeseen jonkinlaisen omistuskirjoituksen. Jälleenmyyntiarvo schmälleenmyyntiarvo – indeed! Mutta kuka tietää, ehkä jo huomisaamuna herään ja tilaan näitä kieltämättä päheitä nimihommeleita.

    • 3.1

      sanoo

      Näitä ”ai niin haalarissa ei olekaan nimeä” -aamuja varten mulla onkin varmassa jemmassa tuo teippi ja kynä. Mutta on mulla kyllä tosiaan aika first world problems. 😀

  4. 4

    Selma sanoo

    Ai niin, ja mieskin välillä nimikoi. Sen tunnistaa siitä, että ihan rohkeasti vaan siihen kengän tai rukkasen päälle on kirjoitettu lapsen nimi. Näkeepähän ainakin sitten heti siellä tarhassa, jotta kenen kamppeet on kyseessä…

  5. 5

    sanoo

    Juurikin näin unta, että virkkasin ketjusilmukkanauhaa, josta sitten taivuttelin lapsen nimen ja ompelin sen sievin pienin piilopistoin vaatteeseen kiinni. Että jos jollain on tekemisen puutetta, niin idea on vapaasti varastettavissa. 😛 Itse tyydyn tosiassa kirjaamaan nimikirjaimet permanenttitussilla pesulappuun. Päiväkodin eteisessä yleensä, päiväkodista lainatulla tussilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *