Nettielämästä, kateudesta – ja kivasta illasta

indiedays blog awards 2016

Periaatteen nainen oli ihan paras avec. Enkä muista enää, mille naurettiin, mutta kyllä naurettiin.

Mietin ensin, kirjoitanko eilisestä blogigaalasta ollenkaan – eiköhän tässä olla jo siitä jauhettu ihan tarpeeksi. Mutta ehkä juuri siksi, pitäähän se jauhanta saattaa loppuun.

Kaikilla oli koko ajan kännykät kädessä ja kamerat räpisi (niin mullakin, tuli laitettua Instaan ja Snapchatiinkin* enemmän tavaraa kuin normaalisti parissa viikossa. Ja yhtä innoissani olen nyt selannut toisten feedejä. Jossain vaiheessa mielessä välähti, että ei hitsi, tää on nyt varmaan just sellaista, mistä vauvan av-palstalla jurputetaan, että ne on niin olevinaan ne bloggarit ja siellä ne vaan sitten postailee kuvia toisistaan. Mä tiedän että mua varmaan ärsyttäisi katsella niitä omia kuviani, jos en olisi ollut itse mukana. Että onko nyt vain ärsyttävää, kun vielä kerran postaan aiheesta? Ja vielä asteen ärsyttävämpää, kun en oikeasti edes saanut itse kutsua, vaan menin vain Elsan kutsun siivellä? (Ja kuinka ärsyttävää on, että repostelen sillä, että tunnen jonkun, jolta kehtaan kerjätä kutsun?)

Mutta toisaalta, jos joku postaa Instaan tai Facebookiin kuvia, joissa on viettämässä iloista iltaa työporukalla tai vaikka lentopallojoukkueen kanssa, niin aiheuttaako se samanlaista ärsytystä? Joissain ihmisissä varmasti, mutta ei siitä jurputtamalla av-palstallakaan löydä kanssajurputtajia (ainakaan kovin montaa). Ja bloggaaminen on toisille työ ja toisille rakas harrastus, ja koska se useimmiten on aika yksinäistä puuhaa, niin on erityisen mukavaa nähdä pari kertaa vuodessa ihmisiä, jotka puuhaa sitä samaa. Eli miksi mua ärsyttäisi? Kateudesta? Mistä mä olisin kateellinen? Itse asiassa, jos mulla ei olisi mitään omia porukoita, olisin varmaan kateellinen myös niistä lentopallokuvista. Mutta  bloggaamiseen tietysti liittyy sellaista julkisuutta ja julkisuuskuvan kiillottamista, joka helposti herättää myös kateutta. Tosin Leluteekki 150 vakilukijallaan ei ehkä tähän joukkoon kuulu.

Siitä on puhuttu paljon, miten Facebook vääristää ihmisten kuvaa toisistaan, kun sinne postataan vain hyviä hetkiä. Blogeissahan on usein sama ominaisuus, yksipuolisen kuvan nekin antaa ihmisistä. Siksi(kin) musta on kiva nähdä muita bloggaajia myös oikeassa elämässä. Nytkin paikalla oli monia, joiden blogia ja bloggaamista mä ihailen, kirjoitustyylin, kekseliäisyyden, asiaan panostamisen tai muun vuoksi, ja oli taas tosi hyvä nähdä, että ihan ihmisiä ne lahjakkaat bloggaajatkin on. (Tähän pitäisi nyt linkata ainakin Periaatteen nainen, Valeäiti, Lähiömutsi, Mamma rimpuilee, Emmi NuorgamPuutalobaby, Jenni’s hairdays ja monta jää vielä linkkaamatta.)

Hmm, sanoin että bloggaaminen yhdistää, mutta enhän mä tuolla tosiaan hengaillut tyyli- tai sisustusbloggaajien kanssa, vaan pysyttelin visusti perhebloggaajaporukassa. Että on sillä blogin genrelläkin väliä, ja senkin sisällä on toki eroja, että hengailin sitten enemmän sen oman tyylini tyyppien kanssa (niistä tyyleistä kirjoitin pari vuotta sitten).

Ja sitten oli ne palkinnot. Ne meni kyllä ihan oikeisiin osoitteisiin, vaikka tuntuikin jäävän illassa vähän sivuosaan. Ehkä siksikin, kun oli niin tosi kiva ilta muuten. Ja tänään on sitten ollut vähän hitaampi päivä, ja postauksen ajatuksenjuoksukin vähintään hyppelehtivä.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

*leluteekki on nimimerkki molemmissa

Kommentit
  1. 1

    Lintunen sanoo

    Ottamatta tekstiin mitään kantaa, keskityn olennaiseen: sä näytät upealta! Ei tasan roiku mikään 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *