Mitä onnellisuuteen tarvitaan?

onnellinen perhe

Nämä on varmasti onnellista väkeä, eikö?

Jos 4-vuotiailta pojilta kysytään, niin onnellisuuteen tarvitaan auto. Tämä tuli aika selväksi viime viikolla lasten filosofiakahviloissa, joissa teemana oli onnellisuus. Lapset saivat kerätä oman ”onnellisuussoppansa” ainekset. Tarjolla oli perhe ja ystäviä, ruokaa, vaatteita, koti, terveydenhoitoa, rahaa, matkoja, kivaa tekemistä – ja se auto. Kun sopasta sitten piti ottaa yksi ainesosa pois, lähti sieltä kaikenlaista muuta, mutta auto pysyi. Ja kun sopan aineksia luokiteltiin elämälle välttämättömiin ja muihin, niin oli siihenkin kasaan joku pistämässä auton.

Mietin tuota onnellisuussoppaa ja sen aineksia. Täällä Suomessa suurimmalla osalla ihmisistä ei niistä välttämättömistä aineksista ole pulaa, ja useimmille on sitä ylimääräistäkin tarjolla (niin kuin nyt vaikka se auto). Meidän maailmassa varmaan se, mistä onnellisuus saattaa kiikastaa on se ”kivaa tekemistä” (tai ne läheiset ihmiset, niiden puute tai kärhämät niiden kanssa).

Ihan pelkkä kiva tekeminen ei taida aikuiselle riittää onnellisuuteen. Mä jäin miettimään, missä vaiheessa ihminen rupeaa kaipaamaan sisältöä elämäänsä, tunnetta siitä, että omalla elämällä on merkitys. Lapselle se tunne taitaa olla itsestäänselvyys, pelkkä oma olemassaolo riittää antamaan elämälle merkityksen.

Ehkä se on juuri se, mitä mä lasten elämässä välillä kadehdin. Sitä ajattelee, että lasten elämä on niin yksinkertaista ja helppoa – vaikka eihän se ole, lapsillehan maailma nimenomaan on tosi monimutkainen, ja harva se hetki tulee esiin vaikeita asioita ja tunteita. Mutta ei lapsen tarvitse kysellä, mitä merkitystä sen elämällä on, sille riittää, että onnellisuussopan muut välttämättömät ainekset on koossa (ja sitten vielä se auto).

No, äitien ei yleensä myöskään tarvitse kysellä elämän tarkoitusta, niin kuin mä jo joku aika sitten totesin. Se on ihan lohdullista. Kyllähän se onnellisuuden tunne usein löytyy juuri siitä, että jonkun täytyy saada kiivetä juuri mun syliini.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Me mietittiin vielä kotona myöhemmin miehen kanssa tuota autoa ja tultiin siihen tulokseen, että se on varmaan jotenkin äärettömän konkreettinen asia lapsen maailmassa. Ja toisaalta auto yhdistyy yleensä kivoihin asioihin, muskarimatkoihin, mummila ja mökkimatkoihin sekä yhdessäoloon. Ja että onhan ne nyt vaan tosi hienon näköisiäkin.
    Mielenkiintoista olisi ollut nähdä, että auton kanssa rinnakkain olisi ladattu muuta yhtä siistiä. Pitäisikin jatkaa lauantain teemalla vielä kysyä, että kumpi päätyisi soppiin lopulta, auto vai esim. skeittilauta, joka on yksi siisteimpiä asioita, jonka lapsi tietää.

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Tässä varmaan vaikutti aika paljon sekin, että pikkuautot esineinä on vaan niin makeita. Mutta joo, meidänkin lapset kyllä tykkää yleensä autoajelusta, vaikka usein se on vain koulusta kotiin tulemista – ehkä se on se, että ollaan yhdessä. Tuskin kuitenkaan vauhdin hurma iltapäiväruuhkassa Mannerheimintiellä. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *