Mitä meillä on luettu tällä viikolla

Ensin yski yksi lapsi. Sitten kaksi. Sitten kolme. Sitten mullakin nousi lämpö. Nyt viidentenä päivänä yskä on taittumaan päin, ja kun meluhaitat on vähäisempiä, niin mä rupean kallistumaan sille kannalle, että on kätevää, kun lapset sairastaa yhtä aikaa. Kaksosten ollessa vielä vauvoja yksi neljän lapsen äiti kertoi, miten näppärästi heillä meni vesirokko, kun kaikki saivat sen kerralla, mikä kuulosti musta aivan painajaismaiselta. Mutta rupean siis ehkä olemaan samaa mieltä – ja vesirokko meillä on jo sairastettu, joten siitä mun ei tarvitse mudostaa mielipidettä.

Lapsena sairastamisessa oli parasta se, kun sai kuunnella ääneen lukemista tuntikausia. Mä olen siinä laiskempi, mutta  tällä viikolla olen kuitenkin luekenut lapsille, vähän enemmänkin kuin sen 15 minuuttia päivässä. Ehdin juuri aloittaa instagramiin #kirjapäiväkirjat2014, mutta totesin, että nää ei ehkä kuitenkaan kuulu sinne. Mutta tässä siis pieni otos siitä, mitä meillä on tällä viikolla luettu, jos näistä vaikka saisi vinkkiä siitä, minkä tyyppisiä kirjoja 7-vuotiaalle ja 3,5-vuotiaille voi lukea. Esikoinen otti kuvat ja kysyin myös mielipidettä tästä isompien kirjasta.

evoluutio

Jani Kaaro ja Väinö Heinonen: Evoluutio.

– Mistä kirja kertoo?

– Miten asiat on tulleet. Ja se poika matkusti maailman ympäri.

– Mikä kirjassa on parasta?

– Siinä kerrotaan oikeista jutuista ja se on kiintoisa.

Yhdyn mielipiteeseen, kirja on todella mielenkiintoinen ja varsin yleissivistävä tällaiselle ei-luonnontieteilijälle. Ja mukavaa ääneenluettavaa ekaluokkalaiselle (tätä on siis luettu iltalukemiseksi tai pienempien päiväunien aikaan). Me ollaan viime aikoina luettu myös Konrad Lorenzin ”Eläimet kertovat”, joten luonnontiede on ollut kantava teema. Itsekseen lapsi lukee Timo Parvelan Ella-kirjoja, jotka ovat juuri sopivia tällä hetkellä; ihan oikeita kirjoja joissa on hauska tarina, mutta tarpeeksi isolla tekstillä ja sen verran lyhyitä, että koko kirjan jaksaa lukea parissa päivässä.

le chateau fort

Le Château fort

Esikoinen sai tämän joululahjaksi, mutta se kiinnostaa vähintään yhtä paljon noita kolmevuotiaita. Kirjassa seurataan linnan historiaa kelttiläisestä kylästä ritariaikaan ja taas raunioksi, jossa nykypäivän turistit ottaa valokuvia. Jokaisella aukeamalla on linna yhtenä aikakautena, ja kuvat on täynnä yksityiskohtia sen ajan elämästä. Mä yleensä luen lapsille vain suomeksi, ja ranskankielisiä kirjoja siis ”simultaanitulkkaan” lukiessani, mutta tässä on niin paljon teknistä sanastoa, että se menisi tosi raskaaksi, joten tätä mä olen lukenut ranskaksi. Mutta tietokirjat toimii meillä siis hyvin kaikkien yhteisenä luettavana.

this is new yorkM.Sasek: This is New York

Tämäkin on oikeastaan esikoisen kirja, jonka se sai mun veljeltä ja kälyltä niiden asuessa New Yorkissa (ja ei, me ei päästy kyläilemään). Tätäkin siis simultaanitulkataan, ja lisäksi sovitetaan 50-luvusta nykyaikaan, mutta kuvat on ihania joka tapauksessa.

pikku toukka paksulainenEric Carle: Pikku toukka paksulainen

Pikku toukka paksulainen on klassikko, ja oikeastaan vähän pienempien kirja, mutta lapset rakastaa sitä yhä, joten sitä luetaan säännöllisesti. Sitä paitsi se sopii hyvin kevääseen, kun puhutaan hyönteisistä ja uudesta elämästä. (Edit. 2015 – Pikku toukka paksulaista mä olen käyttänyt myös lasten filosofikahviloissa, kun puhutaan kauneudesta tai ihan vain asioiden järjestyksen ihmettelyyn.)

kaniini etsii kevättäLorna Hussey: Kaniini etsii kevättä

Tämäkin sopii tietysti kevääseen. Esikoinen sai tämän kerran tuliaisina yhdeltä ystäväperheeltä, ja se on ollut tosi tykätty ja toimiva. Sivut on pahvia, ja niissä on kohopainatukset, ja lapset tykkää hipeltää niitä. Tarina on yksinkertainen ja sopivan mittainen yhdeltä istumalta luettavaksi, ja kuvien eläimet ja yksityiskohdat on kivoja.

arvaa kuinka paljon sinua rakastanSam McBratney: Arvaa mikä on maailman paras paikka

Kun mä kuulin ensimmäisen kerran näistä ”arvaa kuinka paljon sinua rakastan” -kirjoista, ajatus tuntui musta vähän liian ällömakealta. Mutta… Mä oikeasti tykkään tästä kuvituksesta tosi paljon, musta on hauskaa, miten noi jänikset on samaan aikaan tosi aidon jäniksen näköisiä, mutta välillä liikkuu ihmismäisesti, ja mä pidän kirjojen englantilaisista maisemista. Ja itse asiassa mä pidän näistä tarinoistakin. Tosin on vähän kiusallista, kun mä en meinaa saada viimeistä sivua luettua, kun ääni pettää mun nieleskellessä kyyneliä.

Tämä ”maailman paras paikka” oli siitä hyvä, että tarina ei ole vuodenaikasidonnainen niin kuin niissä ensimmäisissä, ja tämä on myös vähän pidempi. Tietysti ”Arvaa kuinka paljon sinua rakastan kun on kevät” olisi nyt omiaan, mutta vielä helpompi on arvata, että sitä on tällä hetkellä kirjastosta aika mahdoton löytää. Nuorimmaiset tykkää tosi paljon myös niistä piirretyistä, mitä tällä hetkellä pyörii Areenassa, tunnuslaulu on pojan lemppari.

Tatun ja patun kummat keksinnöt kautta aikojenAino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatun ja Patun kummat keksinnöt kautta aikojen

Tatu ja Patu on meillä edelleen suursuosikkeja, mutta onneksi valikoimaan on saatu vähän vaihtelua. Poika sai tämän ”Kummat keksinnöt kautta aikojen” nimipäivälahjaksi kuukausi sitten (tänään on itse asiassa siskon nimipäivä, mutta kun kaikki on vielä kipeinä, niin juhlallisuudet on päätetty siirtää ensi viikkoon), ja sitä on luettu aika ahkerasti. Monet keksinnöistä on aikuisestakin hauskoja, ongelma on sitten vähän se (niin kuin muissakin Tatu ja Patu -kirjoissa), että lapsille joutuu aika monessa kohdassa selittämään, mikä on vain Tatun ja Patun hassuttelua ja mikä on ihan oikeasti. Meidän lasten suosikki on egyptiläinen aamutoimiautomaatti.

les engins de chantierLes engins de chantier

Kun mun pikkuveljeni oli kauhakuormaajaiässä, kirjastossa vain pyöriteltiin päätä, kun äiti kävi kysymässä, mistä löytyisi niitä käsittelevä kirja. Nykyäänhän suomeksikin on ihan kiitettävästi työkonekirjoja tarjolla, mutta meille niitä on siunaantunut aika monta myös ranskaksi. Tätäkään mä en jaksa kääntää, eli luen ranskaksi.

richard scarryRichard Scarry: Höyrylaivan arvoitus

Syksyllä 3-vuotiaat oli aivan hulluina Touhulan arvoituksiin, joita ne katsoi Areenasta. Erityisesti poika rakasti sitä, ja niinpä kun mä etsin joululahjakirjoja, niin totesin, että kyllä se on tämä. Valinta oli sikäli hyvä, että poika tykkää myös kirjasta tosi paljon, mutta itse mä en siitä kauheasti tykkää. Scarryn isot kuvasanakirjathan on ihania (tai ainakin kaikista lapsista on, mäkin rakastin niitä lapsena), mutta tässä tarina on vähintäänkin kömpelö, kuvien laatu on vähän suttuinen ja Kissalan Hessukin on käännetty Sam Kissalaksi, niin että lukiessa täytyy olla tarkkana, jotta sanoo sen oikein. No, tätä voi katsella itsekseenkin, ja kyllä mä aina silloin tällöin sen jaksan lukeakin.

maikki ja kellarin kummituksetSalla Savolainen: Maikki ja kellarin kummitukset

Nappasin tämän joltain alennuskirjapöydältä, ja hyvä että nappasin: ihan mainio kirja. Mä tykkään Salla Savolaisen kuvituksista kovasti, ja tässä on siis tarinakin Savolaisen käsialaa. Lapset tykkää tästä myös kovasti, ensimmäisillä kerroilla pienemmät luuli pelkäävänsä niitä kellarin kummituksia, mutta ne ei oikeasti ole yhtään pelottavia, ja koko kummitusjuttu on lopulta tosi hassu – ekaluokkalainenkin nauraa edelleen joka kerta kirjaa luettaessa.

hirveää parkaisi hirviöKatri Kirkkopelto ja Suna Vuori: Hirveää, parkaisi hirviö

Tämä sen sijaan osoittautui liian hirveäksi meidän pienille. Kuvat on ihania, ja oikeasti kirjassa ei ole mitään pelottavaa, vaan filosofista pohdintaa olemassaolosta ja kuolemasta ja todella lämmin tunnelma, mutta 3,5-vuotias ei kestänyt hirviöiden kynsiä ja sarvia. Mä taidan koettaa, jos saisin lukea tämän esikoiselle, ja ehkä lainataan sitten muutaman vuoden kuluttua uudestaan.

Jaha, johan näitä tässä olikin (ja lapset on katsoneet jo tunnin videoita, eli aika pistää kone kiinni ja käydä hetkeksi sohvaan lukemaan ennen illallista). Ja melkoinen yhteensattuma, mutta juuri kun olin tätä julkaisemassa, huomasin Sinisen keskitien Bleuen pistäneen liikkeelle haasteen Blogien lastenkirjaviikosta. Eli parin viikon päästä palataan taas kirjojen pariin!

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Meilläkin on yksi Richard Scarryn Touhula-kirja, ja mua ärsyttää suunnattomasti niiden asukkaiden ”väärät” nimet. Kirja on muutenkin jotenkin kankea lukea… Samoin kuin eräs Barbapapa-kirja.

  2. 2

    bleue sanoo

    Tuttuja kirjoja meillekin osa noista suomennetuista ja hirviökirjaa en minäkään ole lainannut, kun on selvästi jännä vielä. Kirkkopellon kuvitus vaan kiinnostaisi äitiä :))! Savolaisen muutkin Maikit on kivoja. Kuvitus on just ihana. Ja NY kirjassa näyttää kans kivalle, vähän Pikkujämsän tyylinen?!
    Meillä on myös tämä yskä päällä ja minä nyt viimeisimpänä. Onpas ärsyttävä vaiva tämäkin kun kaivaa niin että silmät pullahtanee päästä. Lisäksi aiheuttaa kamalan närästyksen!
    Ja olenpas iloinen, että otit haasteen vastaan :)! Se kaksikielisen perheen lukemisesta kirjoittaminen on todella hyvä idea!

    • 2.1

      sanoo

      Me ei olla muita Maikkeja luettukaan, täytyypä muistaa katsoa kirjastossa. Ja koska en tunne Pikkujämsää, en osaa sanoa sen suhteesta tuohon New Yorkiin, muttase on kyllä hieno,kannessakin vakuutetaan, että klassikko (ja muistelen nähneeni sen Täti-ihmisen kutomuksen taustana, mikä heti nostaa blogiuskottavuutta).

      Paranemista!

  3. 3

    sanoo

    Meillä toi viisivuotias eilen kotiin koulun kirjastosta lainaamansa kirjan, joka kertoo verenkierrosta… Taitaa jäädä multakin kääntämättä, luen ihan suosiolla alkukielellä englanniksi! Osan kirjoista käännän mäkin italiasta tai englannista suomeksi lukiessani. Tosin lapset ei kovin mielellään anna mun lukea italiaksi, kuulostan vissiin pöhköltä. Se on siitä kätevää, että lukuvuoro siirtyy sitten automaattisesti miehelle 🙂

    Meillä poika on juuri nyt tosi kiinnostunut kaikenlaisista tietokirjoista. Koulun kirjastosta löytyy jos jonkinlaista mielenkiintoista mutta osin aika haastavaa luettavaa, kuten nyt tuo verenkierrosta kertova kirja. Kaikkien tietokirjojen sisältö ei taida mennä ihan perille asti mutta toisaalta vähän vaikeampienkin kirjojen pohjalta on saatu kuitenkin hyviä keskusteluja aikaan. Tuo Evoluutio-kirja maistuisi varmaan meidänkin porukalle! Täytyypä pistää korvan taakse.

    Kolmevuotias keskimmäinen haluaa tällä hetkellä joka ilta lukea Mummon kone -kirjan. Suosittelen jos tulee kirjastossa tai kirjakaupassa vastaan. Saimme sen ystäväperheeltä lahjaksi ja se on mielestäni ihan mahtava kuvakirja. Lyhyt ja nopea lukea mutta sekä kuvat että teksti herättää jos jonkinlaisia ajatuksia. Lapset nauraa kikattaa ääneen joka lukukerta, vaikka kirja on luettu jo arviolta tuhat kertaa.

    Pikaista paranemista teille! Mä olen samoilla linjoilla, että olisi oikeastaan ehkä parempi jos kaikki sairastaisi aina samaan aikaan. Hankalampaa on lopulta se kun on itse sairas ja lapset hyppii energisenä seinille, tai kun yksi lapsi sairastaa ja muilla on meno päällä. Kun kaikki on kerralla sairaana, ei sairastaminen lopulta ehkä myöskään kestä niin kauan. Meillä on muutaman viikon verran lapset pallotelleet erilaisia flunssia edestakaisin sillä seurauksella, että meillä on sairastettu melkein yhtäjaksoisesti useamman viikon verran. Alkaa olla äidiltä vähän puhti pois!

    • 3.1

      sanoo

      Mä luulen kanssa, että noista vähän vaikeampitajuisista kirjoista aina kuitenkin jotain jää mieleen, ja kun niitäkin luetaan useampaan kertaan, niin vähitellen ymmärryskin kasvaa – ja tosiaan, saapahan puheenaihetta, kun pysähtyy vastaamaan kysymyksiin. Ja mäkin opin, mikä on jalkajousi ranskaksi (ja miltä se näyttää).

      Mummon kone kuulostaa jo nimenä aivan mainiolta – ja nyt kun googlasin, niin se on voittanut samaisen lastenkirjakilpailun, jossa toi hirviökirja oli sijoittunut, ja juuri mietin, että kun sekin oli upea, niin millainenkohan voittajakirja sitten on. Täytynee pistää varaukseen kirjastossa.

      Tänään on ollut toipilaspäivä, ja seinille on hypitty aika kirjaimellisesti. Tosiaan parempi, että ovat yhtäaikaa terveinä tai yhtäaikaa sairaina. Tosin meillä aloitettiin itsenäinen ulkoilu pihalla pari viikkoa sitten juuri viimeisen flunssan aikana, eli nyt pienemmätkin voi patistaa pihalle, vaikka joku olisi kipeänä.

    • 4.1

      sanoo

      Pienestä ikäerosta on varmaan kirjoja valitessa etua, kun saman tyyppiset kirjat käy molemmille (kunhan nuorimmainen lakkaa syömästä niitä 😉 )

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *