Mitä ekaluokkalainen lukee

 

mitä ekaluokkalainen lukee: peppi, keittokirja ja koiratytötOtsikko on google-haun innoittama, blogiin oli ilmeisesti joku osunut etsiessään lukuvinkkejä ekaluokkalaiselle. Kuva puolestaan on eilisen kirjastokäynnin satoa: kirjanvaihtohyllystä esikoinen bongasi Merja ja Marvi Jalon Koiratytöt -sarjaa, kesäjuhlia esittelevästä teemahyllystä lasten leipomuskirjan ja lastenosaston puolelta sitten Astrid Lindgrenin Peppi-kirjat.

Tämä on oikeastaan aika kattava otos siitä, mitä esikoinen lukee: klassikkoja, joita löytyy omasta hyllystäkin (talvella lapsi kahlasi jopa läpi Nalle Puhin, joka on mun äidin peruja, vanha käännös ja pienellä printillä), uudempia kirjoja, joita mä en tunnekaan, ja myös tietokirjoja. Toki munkin hyllystä löytyi Jalon sisaruksia, mutta niitä hevoskirjoja. Tosin Merja Jaloa mulla ei taida olla kuin yksi, kun ne oli sellaisia ”sitten naapuritallin hurja tappajaori hyväksyi minut ohjastajakseen ja voitimme Pohjoismaiden ravimestaruuden talllin komeimman pojan hurratessa katsomossa”.  Täysin epäuskottavaa: ensinnäkin, kenellä muka on ravitalli naapurissa, ei meillä Itä-Pasilassa ainakaan, ja toisekseen, millä tallilla muka käy poikia monikossa, niin että joku niistä voisi olla se komein. Koiratytöt vaikuttaa selailun (ja kannen värin) perusteella koiraversiolta tästä teemasta, ja esikoisen mielestä niitä oli vaikea ymmärtää, joten jäävät ehkä vielä odottamaan.

20140618-202822-73702556.jpgKirjaston teemahyllystä lapsi halusi ehdottomasti lainata myös Suomen rantakasvion ja suostui sitten ottamaan myös tuon musta vähän helpommin lähestyttävältä vaikuttavan Luonnontutkija -kirjan. Koulun kirjastosta sillä on ollut kyllä talven mittaan lainassa useampiakin kasvi- ja luontokirjoja, ja nehän on itse asiassa ihan kivaa luettavaa, koska tekstipätkät kuvien välissä on aika lyhyitä ja tutuista kasveista ja eläimistä on mielenkiintoistakin lukea. Ja kukapa ei tykkäisi kuolata keittokirjojen äärellä? Nämä ohjeet näyttävät myös oikeasti niin helpoilta, että voitaisiin testatakin.

Tämän vuoden suosikkeja uudemmista isojen lasten kirjoista on olleet Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja Timo Parvelan Ella-kirjat. Ella-kirjat olikin ihan täysosuma vielä hitaasti lukevalle ekaluokkalaiselle, sillä sarja alkaa tosi helppolukuisista kirjoista, joissa tekstikin on erityisen isoa ja kirjat lyhyempiä, joten jo viikossa lapsi sai luettua koko kirjan ihan itse läpi, ja se taas tietysti kannusti lukemaan seuraavankin. Tarinat ovat myös ilmeisen hauskoja, koska mullekin on haluttu jakaa niistä parhaita paloja. Muutaman kirjan jälkeen fontti sitten vähän pienenee ja jutut pitenevät, mutta siinä vaiheessa niidenkin lukeminen jo sujui.

Muistatteko muuten itse sitä aikaa, kun vasta opettelitte lukemaan? Mä muistan itse erittäin selvästi sen hetken, kun viisivuotiaana yhtäkkiä tajusin, mitä Rauman aseman seinällä luki (”alennuskortit ovat voimassa ke to pe la su ma ti” – isoäidiltä piti kyllä kysyä, mikä se ketopelasumati on, eikä se millään meinannut uskoa, että niin siellä seinällä luki). Ja muistan, että varmaan joskus sen jälkeen luin tosi pitkän pätkän Maija Poppasta, siinä meni aikaa ja se oli vähän väsyttävää, ja olin vähän harmissani, kun huomasin edenneeni kirjassa kaksi sivua. Mutta muuten mä en oikeastaan sitä harjoitteluvaihetta muista, sitten mä olinkin jo tokaluokkalainen, kesälomamatkalle pakattiin kolmetoista kirjaa ja luin ne kaikki kahden kuukauden aikana vähintään kaksi kertaa, Trappin perheen viisi kertaa, koska se oli paras ja paksuin.

Onko teillä hyviä suosituksia ekaluokkalaiselle sopivista kirjoista?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    pilami sanoo

    Mä muistan lukeneeni itse sen ikäisenä viisikoita ja perään kaikki muutkin enid blytonin kirjasarjat, Pekka töpöhäntä-kirjat ja sitten oli joku Vihreä Varis -nimen alle brändätty otos kirjoja. Näitä mä kirjasto autosta viikoittain muistan hakeneeni. Kirja per päivä oli kyllä tahti tuolloin omituista, miten sitä ehtikin.

    • 1.1

      sanoo

      Mä en itse asiassa ikinä lukenut yhtään Viisikkoa – paras ystävä sen sijaan luki nitä ja referoi mulle. Toi Pekka Töpöhäntä pitäisi muistaa esitellä esikoiselle, se voisi tykätä.

  2. 2

    sanoo

    Missä vaiheessa (täysin realistispohjaisia) Neiti Etsiviä luetaan? Itse kannoin niitä selkä vääränä kirjastosta ja ahmin niitä sekä Viisikoita innoissani.

    • 2.1

      sanoo

      Olisko siinä 10-vuotiaana? Mä muistelen lukeneeni niitä yhden (ystävän suosituksesta), mutta se ei jotenkin iskenyt. Mutta rahtaamistahan niissä tosiaan riittää, ei lopu heti luettava kesken. 🙂

  3. 3

    sanoo

    Mie muistan lukeneeni Vuokko Niskasen Hiekkalan lapsia (ensimmäinen osa on isoa tekstiä ja tavutettu), joka on tarkoitettu ihan vasta lukemaan oppineille. Risto Räppääjät taisin lukea myös ja Tuula Kallioniemen Reuhurinteen ala-asteet. Aika nopsaan siirryin sitten Jutta -heppakirjoihin (Jutta ja poniretkeläiset jne), jotka on suht lyhyitä. Koulussa opettaja yritti pakottaa lukemaan Kiljusen herrasväkeä toisella luokalla, mutta se ei minua kiinnostanut tippaakaan. Ja hei, jos heppakirjat kiinnostaa, niin Sinttu-kirjat on hyvin yksinkertaista, mutta ilmeisen hauskaa luettavaa, tarkoitettu 6-9 -vuotiaille. 🙂

    • 3.1

      sanoo

      Kiitos vinkeistä! Noi Jutat mä taidan muistaakin, niitä oli kanssa pitkä sarja. Ja Reuhurinteitä on näkynyt kirjastossa. Kiljusen herrasväki rupeaa olemaan jo aika vanha, mulle luettiin ne lapsena, mutta kyllä mun isoäiti tykkäsi niistä enemmän kuin mä. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *