Minä suojelen sinua kaikelta

20140205-092431.jpg

Mun ensimmäinen reaktio ton kuvan nähdessäni oli, että eikö noilla mainosten tekijöillä ole lapsia kenelläkään. Koska ei kai kukaan vanhempi halua lapsensa näkevän seinän kokoisia kuvia kuolevista lapsista ja surevista äideistä noin niin kuin ohimennen, aamuruuhkassa. Mä olin metrossa yksin, vasta menossa hakemaan lapsia, ja pariin viikkoon en kyllä niiden kanssa taida metrolla kulkeakaan. Meillä puhutaan muutenkin tällä hetkellä noiden 3-vuotiaiden kanssa aika paljon kuolemasta, ja ollaan päästy siihen, että niin se menee, että tosi vanhana ihmiset kuolee, tai jos tulee joku kamala onnettomuus, mutta ei meistä kukaan kuole vielä pitkään pitkään aikaan. Mun ei yhtään tee mieli mennä hämmentämään siihen soppaan sairaita ja kuolevia pikkulapsia.

Sitten mä rupesin miettimään, onko se oikeastaan hyvä suojella lapsia tällä tavalla. Meidän sukupolvi on täällä Suomessa elänyt lapsuuden, jossa lapset ei kuole, eikä kaduilla ole seinän kokoisia mainoksia sen paremmin kuolevista lapsista kuin isotissisistä naisistakaan. Lööpeissäkin oli vähemmän väkivaltaa 80-luvulla.

Sodan jälkeen syntyneiden sukupolvien elämä on täällä ollut tosi suojattua. Mutta sitä ennen kuolemaa oli lastenkin elämässä paljon enemmän. Mun isoisän äiti kuoli synnytykseen, ja syntymässä olleet kaksosvauvat siinä samalla. Kaikki lapset taatusti tunsi tai tiesi jonkun lapsen joka oli kuollut, ennenaikaisuuteen, tuhkarokkoon, onnettomuudessa.

Kuolema kuuluu elämään, totta kai. Myös lasten kuolema kuuluu joskus elämään, niin kamalalta kuin se ajatus tuntuukin. Miksi mä en sitten halua, että mun lapseni saa edes tietää sitä?

Millainen ihmisestä kasvaa, jos sitä pidetään pumpulissa – ja onko se edes mahdollista suojata kaikelta maailman pahalta? Onko ihmisen kehitykselle jotenkin välttämätöntä törmätä myös niihin kamaliin ja kipeisiin asioihin, jo hyvin pienestä? Koska oikeasti lapsia Suomessa kuolee nykyään niin vähän, niin onko hyvä asia tuoda se kuolema meidän eteen seinän kokoisessa kuvassa? Mä en tiedä.

Mutta mä tulin siihen tulokseen, että halutessani suojella lapsiani kaikelta pahalta, mä haluan kyllä suojella myös itseäni. On tosi vaikeaa kohdata lapsen pelkoja silloin kun ne koskee jotain ihan oikeaa asiaa niin kuin kuolemaa, koska silloin joutuu tajuamaan sen, että vaikka kuinka haluaisin ja vaikka mitä tekisin, niin en pysty suojelemaan sinua kaikelta.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    Lintunen sanoo

    Mä en tiedä miksi, mutta mua noi kuvat ärsyttää jostain syystä. Sekä se missä on vanhus että tää missä on lapsi. Asiahan on älyttömän tärkeä, olen nähnyt läheltä suomalaisen saattohoidon ääripäät. Silti joku noissa kuvissa ärsyttää tai oikeastaan suututtaa. En ole saanut eriteltyä tunteitani, että saisin kiinni siitä mikä niissä mättää.

    Ja mä en haluasi oman 4-vuotiaan kanssa näistä keskustella, meillä oli kuolema erittäin tapetilla vajaa vuosi sitten kun koiravanhus kuoli. Nyt olen vihdoinkin saanut pojan uskomaan, että hän ei kuole vielä pitkään aikaan eikä äiti tsi isäkään.

    • 1.1

      sanoo

      Voih, meillä on koiran kuolema myös edessä parin vuoden sisällä. Tosin sitä mä olen jo mielestäni pohjustanut, koiraa voidaan vielä hoitaa lääkkeellä, mutta jossain vaiheessa se voi tulla niin kipeäksi, että ei voida enää hoitaa, sitten se kuolee. Mutta selitä siinä sitten, että koiran eläinlääkäri pistää piikillä kuoliaaksi, mutta ihmisille näin ei tehdä.

  2. 2

    sanoo

    Mua ärsyttää tässä kaikessa eniten se, että täällä säästetään synnytyksistä ja kuolemasta ja kaikesta siitä väliltä. (NKL:n seinistä on löytynyt matoja ja älkää edes saako mua aloittamaan Lastensairaalasta, ja nyt se ettei Helsinki anna maksusitoumuksia Terho-kotiin, WTF!?!).
    Olen ehkä maailman kauhein fatalisti ja pilaan jo valmiiksi herkän esikoisen, mutta kun asiasta on kysytty niin olen vastannut semirehellisesti, että joskus nuoremmatkin voi kuolla. Toisaalta yrittänyt tuudittaa lapsen samaan tilastouskoon kuin itsenikin, että ei me eikä meidän perhe – multa pitäisi kieltää kaikki ”Jaakko sairastui syöpään 2-vuotiaana”-jutut, sekoan saman tien ja nyt olen varma että vauva on tyttö ja sillä on RETT-syndrooma jne jne.
    Mutta mä odotan sun käynnistämää keskustelua, täällä varmasti viisastuu! (Ja ehkä kidutan itseäni katsomalla tv:stä sen pätkän lasten saattokodista).

    • 2.1

      sanoo

      Mä en tahdo tietää mikä on RETT-syndrooma (eikä sunkaan raskaana olevana pitäisi tietää, nää pitäisi siinä tilassa kiertää kaukaa). Tässähän voi kyynisesti todeta, että totta kai saattohoidosta säästetää, koska sen asiakkaat nyt ei ainakaan ole hyviä äänestäjiä. Muutenhan sitä luulisi, että se nyt ei sitä kalleinta hoitoa ole.

  3. 3

    sanoo

    Mä en haluu. Nähdä, kuulla, ajatella näitä. Ja just siksi on oikein ravistella mua ja muita ihmisiä tällaisella rohkealla kampanjalla. Jotta joku ja kaikki tekis oikeita, hyviä päätöksiä (mihin PeNa viittas) ja sitten tietenkin henkilökohtaisella, sentimentaalisella nyyhky-tasolla, jotta osaisimme ja muistaisimme olla kiitollisia kaikesta siitä, mitä hyvää ja kaunista meillä on.

    • 3.1

      sanoo

      Mua tässä kyllä häiritsee vähän sekin, että tämähän on Yhteisvastuu-keräyksen mainos, eli taaskaan ei riitä ne yhteisvastuuna kerätyt verot, vaan jotta homma toimisi niin pitää heruttaa ylimääräistä. Mutta joo, ei asiat tietenkään siitä parane, että kuolevat piilotetaan näkymättömiin.

  4. 4

    Maija sanoo

    Mä ymmärrän agendan tässä takana ja tuen sit. En vaatisi poistamaan näitä, en ole niin närkästynyt. Mutta kun tuo nyt on sanottu, niin en siltikään haluaisi näitä lasteni kanssa katsoa.

    Me puhumme lasten kanssa varsin rehellisesti kuolemasta. Kuitenkin näiden kuvien näkeminen aamuruuhkassa, muutenkin aran ja pelokkaan 4v kanssa, sitten muksu päiväkotiin ja moimoi mukavaa päivää! Ei ole mahdollista käsitellä asiaa, työt kutsuu.

    No silti. Varmaan hyvä. Kamalat ja ärsyttävät kuvat, mutta ärsyyntyminen on usein ihan hyödyllinen tunne.

    • 4.1

      sanoo

      Nimenomaan tämä, että toki aiheesta pitää lasten kanssa puhua – mutta ei siellä aamuruuhkassa. Nää julkisen liikenteen mainokset on muutenkin juuri siksi hankalia, bussipysäkillä voi olla joku maailmanloppua esittävä elokuvamainos, ja ihan varmasti lapsi jää miettimään sitä, eikä sitten voikaan päivän aikana kysyä, että miksi siinä ne ihmiset pelkäsi niin paljon, tuleeko tännekin tuollaista.

  5. 5

    sanoo

    Mä olen ihan samaa mieltä kuin sinä. Mielestäni lapsia tulee suojella myös niiltä pahoilta ja kurjilta asioilta, vaikka ne kuinka luonnollisia olisivatkin. Lapsen kuuluu mennä illalla nukkumaan turvallisin mielin, että kukaan läheinen ei kuole tai tulipalo syty yön aikana. <3

    • 5.1

      sanoo

      Kyllä ne taitaa tosiaan ehtiä sen todellisuuden kohdata ennemmin tai myöhemmin. Musta tuntuu myös, että kun suurin osa maailman lapsista joutuu kokemaan kamalia asioita ihan liian paljon, niin senkin takia haluaisin suojella näitä, joita edes vähän voin.

  6. 6

    sanoo

    Mä en ole vielä joutunut kohtaamaan näitä asioita lapsen kanssa. Itseni kanssa kyllä. Alan säännönmukaisesti itkeä, kun Radio Nova soittaa Yhteishyväkamppiksen mainoksen, jossa joku äiti tilittää, että hänellä on enää pari viikkoa elinaikaa ja 4- ja 6-vuotiaat lapset. En pääse Radio Novaa aina pakoon.

    Ja kun mä tiedän kyllä, että lapsi voi kuolla. Mä tiedän sen ihan hirveän hyvin, mutta koen tarpeelliseksi suojella itseäni siltä tiedolta, koska jotain muutakin olen oppinut: sitten kun läheinen kuolee, ei auta YHTÄÄN se, että sitä pelkäsi jo etukäteen. EI VITTU YHTÄÄN. Anteeksi kiroiluni.

    (Tästä kaikesta tekee just nyt vähän kipeämpää se, että lapsella on kuumetautien yhteydessä sydämessä kuultu hyvin vaimea sivuääni, sellainen, jota lääkäri piti hyvin hyvin todennäköisesti täysin vaarattomana ja vain kuumeeseen liittyvänä, ja jota se samainen ihanan pedantti tohtorisnainen ei ole itsekään aina kuullut … mutta koska sydänlihastulehdus oli se asia, johon veljeni aikanaan kuoli, ja koska lapsi on tänään menossa käymään lääkärissä ihan muuten vain, ja samalla kuunteluttamaan sitä sydäntä, varmuuden vuoksi, olen toki ihan paskana. Varmuuden vuoksi. Vaikkei se auta.)

    • 6.1

      sanoo

      Voi. Halaus. Ei se mitään hyödytä, jos sanon, että ihan vain kuumeesta johtuu ihan vaaraton sivuääni, mutta en osaa paljon muutakaan sanoa. Ehkä se auttaa, kun lääkärikin taas sanoo niin.

      Ja apua mikä radiokampanja, onneksi en ole tota kuullut, varsinkaan autossa, mähän olisin kamala liikenneriski.

  7. 7

    sanoo

    Katsoin (katsoin ja katsoin, kuuntelin läppäriltä autolla ajaessa ja lasten nukkuessa takapenkillä) tuon saattohoitoa käsittelevän A-Studion -jakson viikko sitten. Kuvia en nähnyt, sattuneesta syystä, mutta ohjelma ja asia oli kyllä koskettava ja tarpeellinen. Esim. miksi saattohoito tarvitsee omat tilat ja resurssit. Ja että se on nykyisin yhteiskunnalle myös kalliimpaa kuin mitä sen tarvitsisi olla. POintti ei ollu niinkään siinä, että sitä pitäisi yhteisvastuukeräyksellä tukea, vaan että olisi poliittista tahtoa tehdä asialle jotain ja hoitaa / rakentaa saattohoitoa julkisin varoin. Se tulisi myös edullisemmaksi ja tuettaisiin samalla perheitä, omaisia, jotka sen läheisensä menettävät.

    Tuo kuva näyttää kyllä kans tavallan tosi pelottavalta – mutta samalla kumminkin koskettaa ja muistuttaa ihmiselämän rajallisuudesta. Meilläkään ei ihan valtavasti ole kuolemasta puhuttu. Eläinten kuolemasta kyllä – ja siitä, että syödään niitä eläimiä (esim. mummolan lehmät), kun sattui yhden kuolleen lehmän näkemään.

    Mutta ihmisten kuolema.. en oikein tiedä mistä ja miten sitä lähtisi käsittelemään.. tietyllä tavalla odotan että kyselee ja vastaan sitä mukaa, kun osaa kysyä. Mutta toisaalta en halua pitää kuolemaa sellaisenakaan asiana, joka lapsen täytyy uskaltaa itse ottaa esiin. Tuskin minäkään klapsen kanssa kerhomatkka (tai sairaalan kontrollikäynnillä) haluaisin noihin kuviin törmätä. Mutta sinällään pidän kyllä kuvien julkaisua näkyvällä paikalla hyvänä, että kuolemassa ei oikeasti ole mitään hävettävää tai piiloteltavaa. Se on osa elämää. Toisinaan toki myös aivan liian varhain.

    Ehkä joku kuolemaa lapsen tasolla käsittelevä kirja olisi hyvä, niin että olisi tietoa, muttei turvattomuutta..? Vinkkejä tosiaan otetaan vastaan. 🙂

    Ps. Linkki ohjelmaan löytyy täältä: http://areena.yle.fi/tv/2123020

    • 7.1

      sanoo

      Mäkin olen vain vastaillut lasten kysymyksiin, mutta siinäkin täytyy tavallaan uskaltaa tarttua siihen tilaisuuteen – helpostihan nekin tilanteet pystyisi yleensä kiertämään tai ohittamaan nopeasti.

      Toihan on mielenkiintoista, että saattohoitoa voisi tehdä paremmin ja samalla halvemmalla, että ei edes ole kyse (pelkästään) rahasta.

  8. 8

    sanoo

    Mä nostan hattua tälle kampanjalle. Ihanaa, että joku rikkoo hiljaisuutta ja saa aikaan keskustelua. Koska mekin, joilta se lapsi kuolee, olemme oikeita, olemassa olevia ihmisiä. Aina se ei ole vain tutun tuttu. Eikä meidän poika silti pelkää illalla mennä nukkumaan, vaikka tietääkin että aina ei mummot kuole ensin ja vaikka hän on nähnyt oikeita valokuvia kuolleesta vauvasta. Ja on sen lisäksi vielä joutunut silittämään kuollutta koirakaveriaan hyvästiksi. No, ehkä nuo kyseiset kampanjakuvat ei ihan lapsen silmille ole suunniteltu, mutta lapset käsittävät asioita loppupeleissä paljon paremmin kun me aikuiset uskommekaan. Tuntuu, että me niitä elämän realiteetteja pelkäämme enemmän kuin lapset itse? Kuolemanpelko on varmasti myös normaaliin kehitykseen kuin pelkästään koettuun liittyvä pelko. Ainakaan meillä 5,5v ei pelkää, vaikka läheltä onkin nähnyt. Ja koskenut.

    Linkistä löytyy joitain lapselle suunnattuja kirjoja kuolemasta

    http://www.kapy.fi/index.php?page=kuolemaa-kaesitteleviae-kuvakirjoja

    • 8.1

      sanoo

      Hei, kiitos Turnip tuosta linkistä 🙂 Voitaisiin koittaa vaikka kysyä kirjastosta lainaan ja jos ei löydy niin ostaa sitten. (Jonkin verran jollain tityllä tasolla esikoisen kanssa on aikanaan puhuttu mm. keskenmenoista ja siitä ettei sitä vauvaa aina saakaan kotiin asti)

    • 8.2

      sanoo

      Tota mäkin ajattelin, että ne omat pelothan tässä varmasti on se, mitä ei uskalla ja halua kohdata. Ja se on tosiaan ihmislapsen osa, että se kuolema on kohdattava ja ymmärrettävä – ja se on pelottavaa. Ja se pelko on jotenkin saatava käsiteltyä, jotta pystyy jatkamaan elämää.

      Kiitos linkistä!

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *