Miksi, oi miksi?

20130716-223758.jpg

Viime kesän matkalla montenegrolaisella lossilla – kohti seuraavaa vuorta.

Lupasin joskus jatkoa tähän kyselyikään – tapahtuipa viime vuoden kesälomalla:

– Nyt mä en kyllä jaksa enää kantaa sua.

– Miksi?

– No kun tässä on nää jyrkät portaat.

– Miksi?

– No tää on aika jyrkkä tää mäki.

– Miksi?

– Ai että miksi on jyrkkä mäki? Tästä kato rupeaa kohoamaan vuori, katopa tonne ylös niin näet. Täällä on niin vuoristoista.

– Miksi?

– No tää Balkan on sellaista aluetta, täällä on paljon näitä vuoria, ihan joka puolella.

– Miksi?

– No silloin kauan kauan sitten kun maapallo on muodostunut, niin tähän kohtaan on tullut vuoria.

– Miksi?

– Se liittyy kai niitten mannerlaattojen liikkeeseen, että kun maapallo on aluksi ollut ihan sellaista sulaa ainetta, niin kuin nestettä, ja sitten osa on jähmettynyt siihen pinnalle, se on se kuori niitä mannerlaattoja, niin ne vielä sitten liikkui siinä päällä ja joihinkin kohtiin tuli ryppyjä, ne on näitä vuoria.

– Miksi?

– Ai miksi mannerlaatat liikkuu? Siellä alla, täällä maan alla siis, tosi syvällä, on sellaista ihan sulaa laavaa, sen päällä ne sitten liikkuu.

– Miksi?

– Että miksi on laavaa? Ne on niitä aineita mistä maapallo on muodostunut silloin tosi kauan sitten.

– Miksi?

– Ne on vaan ne aineet muodostaneet tällaisen pallon.

– Miksi?

– No ne ensin leijui – eikun miten se meni – no siis varmaan leijui vaan avaruudessa ne aineet, ja sitten niistä muodostui tää maapallo.

– Miksi?

– Siis miksi leijui? Joo, siis ihan ihan ensin ne kaikki aineet, ihan kaikki maailman aineet taisi olla yhdessä, ja sitten tuli sellainen valtava räjähdys, alkuräjähdys, avaruus syntyi ja ne aineet lähti siitä leviämään ympäriinsä.

– Miksi?

– No kun oli se valtava valtava räjähdys, se alkuräjähdys.

– Miksi?

– Katopa, portaat loppui, nyt enää ihan vähän matkaa – haluatko että mä kannan sua taas?

– Miksi?

– Siksi että mä huomaan, etten mä ole kauhean hyvin perillä näistä alkuräjähdysjutuista, että voidaan katsella vaikka näkyiskö pakettiautoja.

– Miksi

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

 

Kommentit
  1. 2

    lydas sanoo

    Ihana kyselyikä <3 luin joskus yhden tekstin, jossa oivallisesti muotoiltiin että 'miksi' on lapsen tapa pitää keskustelua yllä, vähän niinkuin 'really? And then what?'. Voipi olla vähän hermoja raastavaa välillä. Meillä on joku kyselyiän esiaste, 'mikä se on?' Kuuluu takapenkiltä. 'ai siis mitä tarkotat kulta?' 'mikä se on??'

    'mihin toi auto ajaa?'
    'en kyllä yhtään tiedä, ehkä kotiinsa?'
    'mihin se auto ajaa??'
    'en rakas tiedä'
    'MIHIN SE AUTO AJAA????'
    '….'

    Jne.

    • 2.1

      sanoo

      Jep, tää mistä asiat tulee ja mihin ne menee – välillä aika hermoja raastavaa, kun jokaisen vastaantulijan tulemisista ja menemisistä pitäisi tehdä selkoa. Tietysti tavallaan imartelevaa, miten lapset uskoo (esikoinenkin vielä), että multa tosiaan löytyy tieto ihan kaikesta tässä maailmassa.

  2. 3

    sanoo

    Kyselemällä ne asiat selviää! Meillä ei tosin sen takia tule iltasadun lukemisesta yhtään mitään just nyt: Olipa kerran…-Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? 😀

    • 3.1

      Venni sanoo

      Niin tuttua. Meidän 3,5-vuotiaan on miltei mahdoton kestää vastausta ”en tiedä”. Rasittavaa on vaan se, että tosi usein mä ihan vilpittömästi en tiedä! Esim. just, että mihin toi setä on menossa. Samoin, jos mun vastaus sisältää minkäänlaista epäröinti, kuten ”luulen, että” tai ”se on varmaan”. Silloin lapsi sanoo: ”Kerro tai mä räjähdän!”

      Ihana kyselyikä, mutta välillä toivoisi mahdollisuutta teleportata itsensä ja jälkikasvunsa kotoa päiväkodille, jotta välttyisi näiltä (usein kävellessä tai autossa käytäviltä) jankutu- eikun keskusteluilta.

      • 3.1.1

        sanoo

        ”Kerro tai mä räjähdän!” 😀 Kuvaa kyllä hienosti sitä tiedonjanon tuskaa, sehän on mahtava asia – mutta kun ei niitä vastauksia aina tosiaan ole. Mulla tekee välillä tiukkaa kaikenlaiset luonnontieteelliset jututkin, tai vaikka matkat tai nopeudet, jotka myös kiinnostaa kovasti. ”Kuinka lujaa minä juoksen?” ”Tosi lujaa, kulta.” ”Mutta KUINKA lujaa?”

  3. 4

    Vilijonkka sanoo

    Vielä kouluikäisenäkin niitä eksakteja vastauksia kaivataan. Esim. ”Paljonko tuo puron vesi voi nousta huomenna?” ”Emmä tiedä.” ”No mutta suunnilleen?””No, ehkä aluksi kaksi senttiä ja sitten ehkä viisi ja sitten ehkä vielä lisää.” ”Niin, mutta kuinka paljon huomenna?” ”Tasan 25 senttiä, ei yhtään enempää eikä vähempää!” ”Häh..?” Ei mennyt vissiin läpi…

    • 4.1

      sanoo

      Nimenomaan nää mitat meilläkin herättää kysymyksiä – ja mä olen ihan surkea arvioimaan mitään mittoja. Usein koetan sittenohjata ne miehelle, ettei tarvitse vetää ihan hatusta. ”Kuinka monta tällaista tuulivoimalaa meidän perheelle tarvittaisiin?” oli tän illan pähkinä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *