Mikä on muuttunut 35 vuodessa?

Mä täytän tänään 39 vuotta (ja otsikko ei suinkaan ole kömpelö yritys peitellä tätä tosiseikkaa). Ajattelin ensin kirjoittaa jotain siitä, miten syntymäpäivien merkitys vähenee vuosien myötä (jos olisin ylipäätään muistanut tänään kirjoittaa aiheesta), tai jotenkin verrannut blogin synttäreitä ja omiani (Leluteekin 3-vuotissynnttärit livahti ohi maaliskuun alussa) tai jotain keski-ikäistymisestä. Siitä päädyin miettimään sitä, mikä oikeastaan on muuttunut näissä 39 vuodessa. Ensimmäisten vuosien aikana toki paljonkin, mutta niistähän mulla ei ole muistikuvia joihin voisin verrata. Noin 35 vuoden ajalta mulla kuitenkin on aineistoa. Ja toki, en enää ole sama kuin 4-vuotiaana. Esimerkiksi:

  • Mä en enää mielelläni tee kuperkeikkoja. En myöskään pysty keinumaan. Erehdyin kokeilemaan esikoisen kanssa ja meinasin oksentaa vauvan päälle.
  • En tykkää piirtää.  Mä luulen, että kirjoittaminen korvasi piirtämisen joskus siinä vaiheessa, kun mun päiväkirjamerkinnät muuttuivat kahta lausetta pidemmiksi.
  • Olen oppinut tykkäämään sukkahousuista (tai ainakin sietämään niitä). Tosin liian kutittava materiaali (elastaania ei saa olla yli 8%) aiheuttaa edelleen saman reaktion kuin 35 vuotta sitten: jos niitä ei saa tarpeeksi nopeasti pois jalasta on heittäydyttävä kirkuen maahan. Onneksi mä osaan nykyään itse riisua sukkikseni tarpeeksi nopeasti – ja valita ne.
  • Mä olen oppinut syömään mm. kalaa, parsaa ja munakasta – itse asiassa tykkään niistä.

Mutta aika moni asia on kyllä pysynyt samana. Ja nämä on musta sellaisia olennaisia. Niitä oli myös helpompi keksiä.

  • Nautin hiljaisuudesta. Nautin kyllä myös keskustelusta.
  • Lukeminen on edelleen mun lempipuuhaa. Tosin 35 vuotta sitten mä vielä kuuntelin kirjani ääneen luettuina.
  • Hunaja on musta käsittämättömän pahan makuista. Nykyään mä sekoitan sitä kuitenkin välillä teehen.
  • Tykkään klimpeistä kiissselissä. Jos joku tekisi mulle vielä kiisseliä. Ehkä pitäisi tehdä itse, klimppejäkin varmaan tulisi.
  • Mun on vaikea katsoa ihmisiä silmiin. Välillä tsemppaan ja ainakin vilkaisen.
  • Inhoan sitä kun menee lunta nilkkoihin (tai ranteisiin). En kyllä tiedä, voiko siitä kukaan tykätä.
  • Avaruus on musta käsittämätön, sitä ajatellessa tuntuu samalta kuin vuoristoradassa.
  • Mä herään aamulla yleensä hyvällä tuulella ja uskon ihmisistä hyvää.
  • Liikutun usein kyyneliin omista jutuistani. Se nolottaa edelleen.
  • Mulla ei ole erityistä suhdetta musiikkiin. Musiikki on kivaa ja kaunista, mutta mä en ehkä huomaisi jos musiikki katoaisi maailmasta.

Nyt sitten katsotaan, muuttuuko tää lista jotenkin seuraavien 35 vuoden aikana.

Oletteko te vielä samoja kuin 4-vuotiaana?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *