Miesten niemimaa

Mä huomasin sen viimeistään matkan kolmantena iltana, Montenegron puolella, kun tarjoilijaa nauratti se, että mä maksoin. Lasku nimittäin oli tietenkin tuotu miehelle. Jolta myös kysyttiin tilaus ravintolassa, bussiliput, passit, annettiin hotellin avaimet, neuvotiin tie ja pyydettiin maksu pomppulinnasta. Tämä näyttää olevan miesten niemimaa. Mua kyllä tervehditään kohteliaasti ja jos mä kysyn jotain mulle toki vastataan, mutta oletus on se, että mies hoitaa kaiken ja mä katson vierestä lasten kanssa.

Eikä tämä rajoitu vain palveluammattilaisiin, vaan myös miehen tutut ja tutun tutut jättää mut täysin huomiotta. Ninpä mulle ei koskaan selvinnyt, miksi Prizrenin keskiaikaisen kirkon vieressä on poliisin tarkastuspiste ja miten Kosovon turkinkielisen vähemmistön omakielinen opetus on järjestetty – mä nimittäin tulin lasten kanssa parinkymmenen metrin päässä ja kuulin keskustelusta vain rippeitä.

Monet asiathan on sellaisia, joissa erot on vain kosmeettisia. Jos auton peruutuspeilistä roikkuu wunderbaumin sijasta valkosipuli, junan sijasta kuljetaan minibussilla ja kampaamo on joka päivä kiinni klo 13-16, niin täällä päin ne on todenäköisesti toimivampia tapoja kuin wunderbaum, juna ja kampaamokäynti iltapäivällä. Sen sijaan ihmisten kohtelu eri tavoin vain sukupuolen perusteella – se ei missään päin maapalloa voi olla perusteltua. Musta hyvänä kriteerinä näissä oikeudenmukaisuusasioissa toimii Rawlsin tietämättömyyden verho; jos joudut päättämään ihmisten kohtelun periaatteista verhon takana tietämättä mikä oma asemasi yhteiskunnassa tulee olemaan, kannattaa yhteiskunnasta tehdä sellainen, jossa kaikkia kohdellaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti.

No, sitten voi tietysti miettiä, miten paljon painoa pitää laittaa ulkoisille seikoille kuten ravintolalaskun maksamiselle, että kertooko se oikeasti jotain tasa-arvosta. Ja oikeastihan mulle ujona ihmisenä sopii paremmin kuin hyvin, että mun ei tarvitse neuvotella taksikyydeistä ja aurinkovarjojen vuokraamisesta.

Toinen huomio samasta teemasta on se ero suhtautumisessa muhun kolmen lapsen äitinä, kun vertaa edelliseen vierailuun näillä leveysasteilla kymmenen vuotta sitten yksin matkustavana blondina. Eipä ole nimittäin tällä reissulla kukaan vislannut perään. Etelässä matkustamisesta on yhtäkkiä tullut tosi mukavaa. Kun ei tarvitse edes itse tilata ravintolassa.

20130726-180853.jpg

Kommentit
  1. 1

    Riitta sanoo

    Sama kohtelu naisia kohtaan vallitsi myös Unkarissa pienemmillä paikkakunnilla. Asuin kaksi vuotta miehen töiden takia 30 000 asukkaan kaupungissa, ja asiat puhutttiin alkuun miehen kautta. Kun tutustuimme paikallisiin, kysyin tietenkin uteliaan ja suulaana että miksi näin. Kysymystäni hämmästeltiin, sillä heidän näkökannaltaan kyse on kohteliaisuudesta meitä molempia kohtaan. Mies ei puhu toisen miehen naiselle, jottei loukkaa kumpaakaan heistä.

    • 1.1

      sanoo

      Niinpä tietysti. Ja nainenhan toki on ennen kaikkea jonkun miehen nainen. Mä mietin, onko tämä erityisen välimerellinen ilmiö, mutta Ranska kyllä tekee sentään poikkeuksen – ja Unkari ei varsinaisesti osu Välimerelle.

      • 1.1.1

        sanoo

        Mä luin ohimennen jonkun huomion siitä, miten naisiin kohdistuvasta väkivallastakin puhuessaan miehet usein sanovat jotain sellaista kuin että ”kuvittele, että hän olisi jonkun sisko tai äiti”. Ikään kuin nainen ei itse voisi olla ”joku”, vaan hänet aina nähdään miehen kautta. Miehelle voi tulla paha mieli, jos hänen naistaan loukataan!

        Kyllä mua tuollainen vähän ärsyttäisi, tai siis paljon, ettei edes puhuttaisi. Ei se, kelle lasku tuodaan, ehkä ole niin iso ongelma, mutta ulkopuolelle jättäminen on.

        • 1.1.1.1

          sanoo

          Joo, tää sisko / äiti – ilmiö on ihan mielenkiintoinen – sikäli tietysti hyvä, jos se sitten puhuttelee kuulijaa, mutta kertoo tosiaan aika paljon.

          Toki muakin ärsyttää, mutta ei niin kamalasti, kun olen täällä vain käymäseltään. Mullekin puhutaan, jos kommentoin jotain, mutta ensisijaisesti kaikki osoitetaan miehelle.

  2. 2

    HS sanoo

    Olinkin jo unohtanut tuon ilmiön. Mä annoin aina miehen hoitaa maksamisen, kun se meni niin paljon helpommin. Sitten jos englantia ei osattu, oli miestenkin pakko puhua mun kanssa, kun ainoana osasin paikallista kieltä. Siinä paikallisilla riittikin kummasteltavaa ja unohtivat siinä sivussa sukupuolenkin :).

  3. 3

    Selma sanoo

    Minun mielestäni tämä on ihan maksimaalisen raivostuttava ilmiö, joka sijaitsee toisten, vielä surullisempien ja kammottavampien ilmiöiden juuressa.

    • 3.1

      sanoo

      Mä mietin, että miten tätä voisi muuttaa, ja se tuntuu vähän masentavalta. Miten yhteiskunnasta rakennetaan tasa-arvoista? Ja vähän mussa on relativistiakin, kun mietin, että kohteliaisuus tosiaan on niin eri asioita eri ihmisille ja eri paikoissa – ja miten sitä muutetaan?

  4. 4

    albaniaan sanoo

    Itse en ole huomannut että ei puhuteltaisi suoraan vaan miehen kautta joten tähän voi liittyä myös jokin ulkomaalaisuus- aspekti. Puhun kohtalaisesti albaniaa ja saatan olla ilman miestäkin liikkeellä jossain joten en ole havainnut tässä asiassa suurta tasa-arvoeroa Suomeen, muissa jutuissa kylläkin.

    Toinen syy voi olla se että miehillä ja naisilla on monesti erilliset rahat eikä kukaan mies laittaisi vaimoa maksamaan perheen yhteisiä menoja vaan mies hoitaa ne.

    • 4.1

      sanoo

      Toi kieli varmasti tekee paljon myös – tosin meistähän minä olen se kielitaitoisin, mutta albaniaa en hallitse. Meilläkin rahat on erikseen, mutta ennen miehen palkkapäivää hoideltiin laskut mun rahoilla. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *