Meidän perheen paras einesruoka

 

pelmenit

Tämähän kuuluu aloittaa sillä, että eihän meillä usein eineksiä syödä, aina tehdään kaikki itse ja lasten kanssa yhdessä ja luomua on sekin mitä ei olla itse kasvatettu. Usein ja usein, mutta kyllä meillä syödään eineksiä 1-3 kertaa viikossa. Ei näin viikonloppuna, kun mies kokkaa, mutta esimerkiksi usein perjantai-iltana, kun kaikki on aika finaalissa. Niin eilenkin. Nykyäänhän äitien laittamana saa muutakin kuin maksalaatikkoa, mutta kun mitkään laatikot ei oikein uppoa meidän ranskalaisessa keittiössä, niin valikoima onkin heti kapeampi.

Pelmenit kuitenkin löytyi väsyneiden iltojen pelastajaksi jo ennen lasten syntymää. Niitä myydään s-kauppojen pakastealtaista (nykään saa jo k-kaupoistakin), ja tietenkin venäläisistä ja virolaisista ruokakaupoista. Varmaan jotkut reippaat babushkat tekee pelmenit itse alusta asti, mutta muuten kai yleinen käytäntö Venäjälläkin on pitää pari pussia pakastimessa varalla – ja oikeassa ovat.

Mikään kevyt kesäherkku pelmenit ei ole, mutta taas näin iltojen pimetessä ne rupeaa tuntumaan ihan hyvältä ajatukselta. Valmistus on helppoa, vaikka kyseessä ei mikään mikroateria olekaan: kattilallinen vettä kiehumaan, veteen liemikuutio, sipuli suikaleina, kokonaisia mustapippureita ja pari laakerinlehteä. Veden kiehuessa pelmenit sekaan (mulle ja lapsille riittää yksi pussi, kaikille viidelle kaksi pussia on sopivasti – joskus tosin jää ylikin). Keittoaika on kymmenisen minuuttia, ja sitten vain tarjoillaan smetanan (tai ranskankerman) ja mielellään tuoreen persiljan kera. Osa perheestä tykkää syödä ilman lientä ja puolukkahillon kanssa, ja hyvää se on niinkin. Mutta musta se kuuma liemi on erityisesti kylmänä talvi-iltana ihan mahtavaa.

Mikä teidän suosikkieines on? Jos vaikka löytyisi uusi kilpailija meillekin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Pasta, jauheliha ja valmis pastakastike, niitä saa vielä luomunakin. Ei oo musta kovin suuri ero ostanko purkkitomaatteja ja itse keitän kastikkeen vai sen valmiin kastikkeen, paitsi että valmis on parempaa. Ja toinen vaihtoehto: Täysjyväriisi, jauheliha ja GoGreenin Chili sin carne. Tosi hyvää 🙂

    • 1.1

      sanoo

      Mä kanssa välillä pistän pastakastikkeen purkista, jopa sellaisesta jossa on jauhelihakin valmiina, koska silloin se on tosiaan lämmitystä vaille valmis – supernopeeta, etenkin jos on jääkaapissa pastan jämät odottamassa. Tosin musta oma kastike on parempaa, mutta sen haudutteluun kyllä menee sitten aikaakin.

  2. 2

    sanoo

    Mä ehkä kokeilen tätä joskus.

    Itse ajattelin seuraavaksi kokeilla huonona hetkenä sitä, että etsin jostain niitä äitini bongaamia varsin kelvollisia valmistortellineja (tomaatti-mozzatäytteellä) ja tarjoilen ne runsaan parmesaniraasteen kanssa. Lapsi sai tätä apetta kesällä ja söi kuin ei olisi ikinä ruokaa nähnyt.

    • 2.1

      sanoo

      No toi on meidän toinen vakkari, niitä on aina jääkaapissa varalla. Ja lapset meilläkin syö innoissaan, kyllä me aikuisetkin. Ja vakuumissa on parasta ennen päiväykset sen verran pitkiä, että niitä on tosiaan kätevä pitää varalla.

  3. 3

    Anonyymi sanoo

    Olipa hyvä idea nuo pelmeenit, varmasti kokeilen!

    Mun pikaruokavinkki on kana- tai jauhelihakeitto pakastevihanneksista.

    • 3.1

      sanoo

      Pakastevihannekset kyllä pelastaa. Mä olen joskus pistänyt pelmeenien sekaan pakasteherneitä, jos näyttää, ettei muuten tule mitään vihreää pöytään.

  4. 4

    Ee sanoo

    Pinaattipasta: pasta kiehumaan suolattuun veteen, heitä veteen valkosipulinkynsi tai pari pieneks leikattuna, vähän ennen keittoajan loppumista pussi tuoretta pinaattia sekaan. Hela hoito siivilän läpi, heitä lautaselle, päälle oliiviöljyä ja vaikka parmesania ja vaikka pinjansiemeniä. Njam! Eikä oo edes einestä!

    • 4.1

      sanoo

      Tämä kuulostaa kyllä tosi nopealta ja herkulliselta. Lapset suhtautuu vähän epäilevästi pinaattiin, mutta omaksi lounaaksi ainakin sopisi mainiosti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *