Noin niin kuin tasa-arvon päivänä – eli Matti Apunen ja subjektiivinen päivähoito-oikeus

Koska meille ei tule Hesaria, luin tämän Evan Matti Apusen viimeisimmän helmen vasta tänä aamuna Hupsiksen blogin kautta. Tällä kertaa Apunen siis ilmoittaa, että silloin kun vanhemmat ovat kotona lomalla lorvailemassa, on lastenkin syytä olla kotona, eikä tuhlaamassa kansakunnan varallisuutta päiväkodissa. Eli subjektiivinen päivähoito-oikeus pois.

Tää on Apuselta pirullinen juoni. Totta kai mäkin olen Apusen kanssa ihan samaa mieltä, että ei ole normaalia eikä hyvä asia, jos lapsi vuodesta toiseen viettää koko vuoden päiväkodissa ilman lomia, mutta tähän mä palaan kohta. Ensin katsotaan, mitä tän ”lasten parhaaksi” -hölinän taakse tällä kertaa kätkeytyy. Eli subjektiivinen päivähoito-oikeus. Se on niin perustava juttu sukupuolten tasa-arvon kannalta, että sen sörkkimisen ehdottaminen noin Minna Canthin -päivänä osoittaa  musta erityisen huonoa huumorintajua.

Noin niin kuin tasa-arvon päivänä

Evasta oilsivat voineet lähettää edes kukkia Minna Canthin ja tasa-arvon haudalle.

Mä en lähde perustelemaan sitä, miksi päivähoidon saatavuus on erityisen oleellista naisten työssäkäynnille, vaan tartun vain siihen, mitä Apusen kanssa samaa mieltä olevat tuohtuneet kanssaäidit eivät tulleet ajatelleeksi. Jos subjektiivinen oikeus poistetaan laista ja hoitopaikasta tulee tarpeeseen perustuva, ei sitä hoitopaikkaa enää välttämättä saa silloinkaan, kun omasta mielestä tarvetta olisi. Nytkin on jo se tilanne, että kunnat järestään alimitoitattavat hoitopaikkojen määrän, ja niinpä lapsia kuskaillaan ympäri kyliä ja kaupunkeja ylisuuriin ryhmiin. Jos subjektiivinen oikeus poistetaan, kuntien on hyvin helppo perustella hoitopaikkojen määrän vähentämistä entisestään – niitähän käyttäisi vain todella tarvitsevat.

Tässä on vielä ainakin kaksi ansaa (näin aamutuimaan en ehkä huomaa niitä kaikkein ovelimmin piilotettuja). Ensinnäkin, kuka sen tarpeen arvioi? Kenelle haluaisit esittää todisteet (ja millaiset todisteet?) esim. työajoistasi, työnhaustasi, opinnoistasi, mielenterveysongelmistasi tai lastesi kielitaidosta? Ja toisekseen, kun kunnasta ilmoitetaan, että olemme arvioineet hoidontarpeenne ja sen perusteella emme osoita lapsellenne hoitopaikkaa, ei vanhemmalla olisi enää mitään kättä pidempää tilanteen korjaamiseen. Tai joo, hallinto-oikeus? Kuulostaako houkuttelevalta vaihtoehdolta lähteä sinne selittämään, että joo, kun mulla nyt on nää kaksosvauvat (mistä tulikin mieleen) / epäsäännöllisesti keikkatöitä / opiskelut vaiheessa / autokolariin joutunut mies / keskivaikea masennus, niin kyllä mä nyt oikeastaan tarttisin sen paikan.Tämäntyyppiset hyvinvointivaltion leikkaukset osuu myös aina kipeimmin niihin kaikkein heikko-osaisimpiin, eli niihin lapsiin, joille päiväkoti monena päivänä on parempi hoitopaikka kuin oma koti, ja niihin vanhempiin, joilla ei syystä tai toisesta ole kykyä lähteä ajamaan asiaansa sinne hallinto-oikeuteen.

No sitten tähän Apusen tekosyyhyn (sillä sellainenhan se on). Apusen lähteenä olevissa tilastoissa 10% lapsista oli ympärivuotisessa hoidossa, ilman lomia. Tämän blogin kommenteissa Täti-ihminen kyseli aiheellisesti, miten nuo tilastot on koottu, onko tilastoitu vanhempien päiväkotiin ilmoittamat lomat vai lasten tosiasialliset hoitopäivät. Mä toteaisin, että Elinkeinoelämän valtuuskunnassa voitaisiin myös koettaa vaikuttaa siihen, että ihmisillä olisi lomia, joita pitää.

Siellä missä lomattomat lapset on todellinen ongelma, niin tähän varmaan löytyy keinoja.  Mun on todella vaikea uskoa, että 10% vanhemmista toisi edelleen lapsensa ihan huvin vuoksi ympärivuotiseen hoitoon sen jälkeen, kun esim. päiväkodin johtaja tai erityislastentarhanopettaja olisi pitänyt niille tiukkasanaisen luennon aiheesta Lapsen Varhainen Kehitys Vaarantuu Stressistä Jota Ympärivuotinen Hoito Aiheuttaa. Ei mulla ainakaan pokka kestäisi. Eli musta tää on enemmän päiväkodin, ei eduskunnan, tasolla hoidettava ongelma.  Ja subjektiivisella päivähoito-oikeudella on oikeastaan hyvin vähän, jos mitään tekemistä asian kanssa.

Sana on vapaa. Mulla on verenpainemittari tuolla hyllyssä, eli voin tarkkailla, ettei nouse vaarallisen korkealle, vaikka joku olisi eri mieltäkin. 😉

Seuraa bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Nyt ihan kauheesti kommentoimatta itse aihetta niin siitä selvittämisestä, niin mä joudun ainakin jatkuvasti selvittämään opiskeluitani, kurssejani sekä työaikojani niin Kelalle kuin miehen työttömyyskassallekin. Se on rasittavaa ja turhaa paperibyrokratiaa, mutta en koe että mitenkään ihmisarvoa alentavaa ja ymmärrän sen perimmäisen pointin; vapaamatkustajien minimoimisen.

    Mä en vaan pysty näkemään sitä täysipäiväisen paikan tarvetta missään olosuhteissa lapselle, jolla on toinen vanhemmista, tai molemmat, kotona. Osa-aikainen, totta mooses, mutta eikö 3-4 pv riitä, n.25 h/viikossa? Jos kotona olosuhteet on oikeasti sellaiset, että lapsen on paras olla valtaosa hereilläoloajastaan jossain muualla niin sitten kyse lienee niin isoista ongelmista, ettei pelkkä päiväkoti riitä avuksi?

    Enemmän mä säälin esimerkiksi naapurissa asuvaa yksinhuoltajaäitiä, joka tekee täyttä työviikkoo eikä saanut lapsia lähipäiväkotiin vaan joutuu tekemään ylimääräisen kierroksen kauemmaksi – pidentää sekä sen mutsin ”työpäivää” että lasten tarhapäivää. Ja siinä lähipäiväkodissa on muuten ihan kokopäivähoidossa lapsia, joilla on mutsi kotona kuopuksen kanssa.
    (Ja kyllä, mulla on se vajaa 3-v osa-aikahoidossa vaikka periaatteessa olen kotiäiti. Mutta samalla osa-aikatyöläinen ja opiskelija).

  2. 3

    Laura Sadinsalo sanoo

    Mua suorastaan pelottaa toi jatkuva puhe subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisesta. Mutta totta on,että lapsia pidetään hoidossa usein silloinkin kun tarvetta ei ole,mutta kun siihen on oikeus. Olisikin hyvä miettiä,mikä meissä ihmisissä on vikana,ettei enää ymmärretä,että kun lapsia perheeseen tulee niin elämän täytyy muuttua. Kotona olo on rankkaa välillä,mutta ei työtä. Osa-päiväryhmät on lakkautettu monissa paikoissa täysin säästösyistä,jolloin päiväkotiryhmissä on kokopäivälastwen lisäksi ain amyös niitä ”sopimuslapsia” On niitä perjantai ja maanantai lapsia, kolmen alkuuviikon päivän lapsia, ja kahden loppuviikon päivän lapsia. Päiväkodilla pätevää henkilökuntaa ei ole tarpeeksi,laitosapulaisia ei kohta enää ollenkaan. Siinä sitten lastentarhanopettaja koittaa täytttää käyttötäyttöastepaperia ja pyyhkiä nenää ja lohduttaa sitä itkevää ja keskustella vanhempien kanssa samalla toteuttaen pedagogista suunnitelmaansa.Ketähän täällä tönään on? Kenellähän on vielä se kortti tekemättä? Perjantaina tehtiin mutta kuusi 26 ei ollut paikalla kun niillä oli silloin ne vapaat. Nyt noi tappelee. Odota,mä pyyhin kohta ne kaatuneet maidot sillä jos en minä niin kuka sitten? Yritän sanoa sitä,että päivähoitojärjestelmämme on mitä hienoin ja on mahtavaa,että meillä jokaisella vanhemmalla on oikeus viedä lapsemme nauttimaan laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Päivähoitoon tarvitaan lisää resursseja ja osapäiväryhmät takaisin. Silloin tällöin päiväkotiin tulevalla lapsella ei ole ihan helppoa solahtaa mukaan ryhmään, kun toiset ovat paikalla joka päivä. JA vanhempien tulee ymmärtää,ettei heidän lapsensa kasva kieroon,vaikka kolme vuotta olisikin kotona,mikäli kotihoitoon on mahdollisuus. Sehän on monelle peruste päivähoitoon viemiselle,ettei itse ole lapselleen tarpeeksi. Ei ole niitä virikkeitä. Ei ole mitään tekemistä. Lapsi kuitenkin loppujen lopuksi tarvitsee vain aikaa ja olemista.Mutta aikuiselle senkin antaminen voi olla vaikeaa. Mutta joo..en tiedä oliko tossa mitään tolkkua. Sen tiedän,että vaarallisia puheita ovat puheet tällaisten oikeuksien poistamiseta. Ja pelottavaa on se, ettei nähdä mitä siitä seuraa.Pelottavia ovat myös
    puheet päivähoidon kellokortijärjestelmistä,sillä niillähän tähdätään jo niukkojen resurssien pienentämiseen entisestään.

  3. 4

    sanoo

    Se mitä en tuossa muistanut, on se, että musta yksi ratkaisu näihin ongelmiin olisi tuntiperustainen laskutus. Tosin nollamaksuluokassahan se ei purisi, mutta muilla olisi sitten ainakin taloudellinen motivaatio ottaa lapset loman ajaksi pois hoidosta. _Mutta_ sillä ei kyllä tosiaan pitäisi perustella henkilökunnan vähentämistä entisestään. Koska kuten tuolla toisesa blogissa totesin, ihan toinen juttu on sitten se, että mä näkisin mielelläni suomalaisen päivähoidon kehittyvän niin laadukkaaksi (pienemmmät ryhmät, hyvät tilat, koulutetuilla opettajilla aikaa olla ryhmissä), että se (ainakin yli 3-vuotiaille, kohtuullisilla hoitopäivillä) oikeasti tarjoaisi mekittävästi enemmän kuin kotona vanhemman kanssa hengailu. Että kyse olisi varhaiskasvatuksesta eikä vain säilytyksestä.

  4. 5

    sanoo

    Lastenohjaajakoulutuksen opettajat kertoi tässä juuri yksi päivä, kuinka ennen subjektiivisen päivähoito-oikeuden tuloa kytättiin, tuliko vanhemmat varmasti hakemaan lasta suoraan töistä – esim. kauppakassista sai moitteet. Sen lisäksi ns. piilevä päivähoidon tarve oli huomattavan suuri, kun tarvitsevat ei hakeneet päivähoitopaikkoja, koska niitä ei olisi kuitenkaan saanut. Mun mielestä toi tuntiperustainen laskutus on hyvä siksikin, että voidaan arvioida järkevästi, kuinka paljon lapset oikeasti ovat päiväkodissa. Nykyäänhän lapsiluvun (ja sitä kautta resurssien) laskeminen perustuu juuri siihen täyttöasteeseen, joka on oikeasti aika, öh, jännittävää matematiikkaa.

    • 5.1

      sanoo

      Jep. Mun ajatusketjussa tää menee myös niin, että jos subjektiivinen oikeus poistetaan, lisääntyy yksityisen hoidon kysyntä (kun ei sieltä julkiselta sitä paikkaa kuitenkaan saa). Ja ei siinä mitään, mutta siitä saadaan entistä paremmat syyt alasajaa julkista puolta, kun ei niitä ”hyviä veronmaksajia” enää kiinnosta pistää rahaa sinne, kun omatkin muksut on yksityisessä päiväkodissa. Ja siitä päästäänkin tilanteeseen, jossa koko päivähoitosektori voidaan yksityistää. Tai jätetään ehkä kunnalliselle puolelle pari paikkaa niille sosiaalitapauksille.

  5. 6

    sanoo

    Niin samaa mieltä! Jos julkisen päivähoidon palvelut rapautuvat ja yksityisten palveluiden käyttö yleistyy, sehän sataa tietty sinne – tadaa! – EVAn sidoryhmien laariin.

    • 6.1

      sanoo

      Niinpä niin. Ja kun verotuloja ei tarvita päiväkoteihin(kaan), niin yritysverotusta nyt ensimmäisenä kannattaa keventää. Apunen on kyllä palkkansa ansainnut.

  6. 7

    sanoo

    Meillä Ipana hoidossa 3pv/vko 8.00-15.00 nyt kun en ole töissä ja 5pv/vko 7.30.16-30 jos olisin. Joutaisin tottakai hoitamaan pentuani kotona, mutta koska olemme muutenkin 24h toistemme seurassa, koska olen yh, niin joku pesäero on oltava ettemme ole toistemme kurkussa kokoajan. Lisäksi Ipana oppii sosiaalista kanssakäymistä ja rutiineja ja monta muutakin asiaa tarhassa, mitä minä yksinäni kotona en välttämättä pysty opettamaan. (rutiineja ehkä joo, mutta kyllä sitä kotioloissa tulee aina vällillä joustettua viikonloppusin kun taas arkena on selkeät säännöt.) Lisäksi minun asioidessani KELA:ssa ja työhaastatteluissa ei tarvitse ottaa lasta mukaan. Se on siis meille molemmille hengähdyshetki ja minulle tilaisuus hoitaa asioita. Kutsukaan vaan huonoksi äidiksi tai ihan miksi vaan, mutta minä olen ihan tyytyväinen näin. Ipanaa en pistänyt kesälomalla varahoitoon ja muutenkin lomat, jos en ole töissä, vietän kyllä mielelläni Ipanan kanssa. Lisäksi Ipanalle tulee poissaoloja lääkärireissujen takia nytkin niin, ettei se ole aina hoidossa edes sitä 3pv viikossa, vaikka yritänkin aina pitää siitä kiinni. Onneksi meidän tarhassa on joustavaa ja hoitopäivistä ja ajoista on voinut aina sopia ja Ipanasta tykätään valtavasti. Varmasti tulee itku tädeillä kun Ipana lähtee eskariin ens vuonna.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *