Makkarasopasta, pyhimyksistä ja kaksosten nimipäivistä

Mathilde. Kaksoset kerrankin erillään.

Nimipäiväsankari

Mä olen löytänyt itselleni suojeluspyhimyksen! Ja olen vielä nimennyt lapsenikin sen mukaan, ihan tietämättäni – jos tää ei ole johdatusta, niin ei sitten mikään. Tänään on pienemmän tytön nimipäivä – kerrankin on suomalainen nimipäiväkalenteri pitänyt katoliset pyhimykset paikoillaan, Suomessa siis juhlitaan Matildoja, ja meidän nuorempi tyttö viettää ranskalaisen nimensä nimipäivää. Nimiä miettiessäni tarkistin etymologian, ja Matildan alkuperäinen germaanimuoto tarkoittaa vahvaa taistelijaa (etuosan ’math’ on nykyruotsin ’makt’ -sanan kantana), mikä sopii musta hyvin tasapainottamaan meidän tytön söpöyttä – ja sopii kyllä myös hänen varsin määrätietoiseen luonteeseensa. No, nimistä ja niiden valinnasta lisää myöhemmin, mutta katsoinpa äsken myös, kenen suojeluspyhimys pyhä Matilda okein onkaan – bingo: pyhä Matilda on suurpeheiden suojelija, jolta voi pyytää apua lasten ja vanhempien välisten konfliktien selvittelyyn. Musta sitä jeesiä olisi voinut siltä suunnalta tulla jo vähän reilummin, kun on kerran tytärkin nimetty, mutta enhän mä tietysti tiedä, millaista meidän suurperhe-elämä olisi, jos tyttö olisi vaikka Eléonore, niin kuin yritin ehdottaa (Eléonoria ei ole edes julistettu pyhimykseksi).

Suomessahan ei kyllä moni varmaan pidä meidän kolmilapsista perhettä suurperheenä, mutta Ranskassa tästä(kin) on virallinen määritelmä. Kolmesta lapsesta alkaen perhe luokitellaan suurperheeksi, jolle on tarjolla kaikenlaisia sosiaalietuuksia – tästä lisää tuonnempana. Eli me ollaan virallisesti suurperhe, ja pyhä Matilda on siis meidän suojeluspyhimys.

Mathilde kokkaa

Ei ole meidänkään keittiötä suunniteltu 80-senttisille kokeille, mutta kyllä taapero keinot keksii.

En tiedä, oliko pyhällä Matildalla sormensa pelissä, kun taaperokerhokaverimme äiti soitti aamulla ja tarjoutui viemään pojan heidän kanssaan puistoilemaan. Olin juuri miettinyt, mitäköhän tästäkin päivästä tulee, kun vieläkään ei päästä ulos tytön ollessa toipilaana, mutta nyt aamupäivä siis meni aivan nappiin, kiitos äitikolleegan. Poika lähti hyvillä mielin puistoon koheltamaan, ja me jäätiin tytön kanssa laittamaan makkarasoppaa. Tämä oli erityisen kivaa, koska poika ei aina ole kovin helposti jäänyt kenenkään ulkopuolisen hoitoon, ja kaksosille on yleensä ihan mahdoton edes ehdottaa erillisiä tekemisiä, mutta nyt kumpikin oli osaansa oikein tyytyväinen. Ehkä tämä oli meidän ensimmäinen askel ”degemellisaatiossa” – en nyt ensihätään keksi suomenkielistä termiä sille, kun tuetaan kaksosten kasvua toisistaan erillisinä yksilöinä.

Nimipäivän kunniaksi kyllä vielä leivotaan jotain iltapäivällä, ja mulla on kaapissa lahjakin jemmassa. Mä ostan nykyään kivoja lastenkirjoja aina kun niitä on alennuksessa ja pistän kaappiin, niistä riittää sitten omille ja varsinkin kaverisynttäreille. Meidän lähikaupan remonttialesta sorruin ostamaan pari zhu-zhu -petsiäkin, mutta ne lahjoitetaan kyllä esikoisen kavereille niiden vanhempien iloksi. Viattomille vauvojen ja taaperoiden vanhemmille siis tiedoksi, että ne on sellaisia paristoilla tomivia hamstereita. Jep, luit oikein.

Kun kaksoset nyt sattuneesta syystä joutuu jakamaan synttärijuhlansa, niin me ollaan ajateltu sitten viettää myös nimppareita, niin molemmat saa myös ikioman juhlapäivänsä. Esikoisen kanssa me taas ollaan juhlistettu nimipäivää kahdestaan (meillä on siis yhteinen toinen nimi), ja se on varmaan jatkossakin meidän äiti-ja-esikoinen erityispäivä. Näille on juurensa myös mun lapsuudenperheessä, jossa juhlittiin sekä ensimmäisen että toisen nimen nimipäivät (onneksi ei 70-luvulla ollut muotia pistää kolmaskin etunimi) ja pikkuveljen synnyttyä mulle perustettiin oma ”emmien-hemmottelupäivä”, jolloin pääsin äidin kanssa kaupungille ostoksille, elokuviin ja jäätelölle.

Makkarasoppaa

Ja sitten reilu ripaus rosmariinia.

Mutta nyt aamupäivällä  laitettiin siis makkarasoppaa. Tyttö rakastaa kokkaamista, ja kun lapsia on vain yksi paikalla, niin munkin hermot kestää ottaa pikkuapulaisen keittiöön. Ensin meinasin laittaa tähän makkarasopan ohjeen, mutta joo, jos osaat lukea tämän tekstin internetistä, niin todennäköisesti osaat myös laittaa makkarasoppaa (tai löydät siihen ohjeen  täältä internetistä). Pari spesiaalivinkkiä mä voisin kuitenkin jakaa:

1) vaikka se vie enemmän aikaa, kannattaa pilputa juurekset (ja makkarat) tosi pieniksi, aikaa säästyy sitten keittämisessä ja taaperoiden on helpompi syödä.

2) rosmariini sopii mahtavasti makkara- ja jauhelihasopan mausteeksi, reilulla kädellä vaan sekaan (sopii se soijarouhesoppaankin)

liemikuutiot3) ainakin s-ketjun kaupoista saa näitä luomuliemikuutioita, joissa ei ole lisäaineita ja jotka on tosi hyviä. Suolaahan niissä on reilusti, mutta niinhän niissä kaikissa.

Että tällainen nimipäivä meillä. Vietetäänkö teillä lasten nimipäiviä?

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *