Autolla Ranskaan lasten kanssa – majoitus

 

Meidän kesäisen automatkan määränpäänä oli anoppilan täysihoito Lounais-Ranskassa, joten majoitusta tarvitsi miettiä vain matkan varrelle. Mutta siinäkin oli kyllä ihan tarpeeksi miettimistä; asuntovaunua meillä ei ole, ja telttailua mä en tällä kertaa uskaltanut lähteä yrittämään, kun muutenkin nukun huonosti ja porukan ainoana kuskina uni olisi tarpeen. Hotelliinhan olisi helppo päräyttää autolla, mutta varaapa heinäkuussa edullinen hotellimajoitus viidelle hengelle. No, lopputulos oli, että menomatkalla kokeiltiin viisi erilaista yöpymisvaihtoehtoa, kaikki varsin toimivia.

1. Kavereiden luona

Miehen alkuperäinen idea oli, että suunnilleen koko matkalle saataisiin majoitus kavereiden nurkissa. Mä olin hieman epäileväinen, koska viisi ihmistä, vaikka ne pienikokoisia olisikin, ei mahdu ihan pieneen nurkkaan. No, heti ensimmäiset yöt Tukholmassa kuitenkin päästiin nauttimaan lähiöidyllistä, kun alkuperäiset asukkaat siirtyi meidän tieltä mummolaan.

Lapset oli innoissaan vieraista leluista, isäntäväeltä saatiiin vinkki hyvästä pizzapaikasta ja leikkipuistosta, illallinen laitettiin kotona ja aamiaispöydässä luettiin lehteä. Eli mahtava järjestely, pitäisi vain useammin kehdata ruinata itsensä ihmisten luo. Ja kyllä, meidänkin luo saa useammin ruinata itsensä, meillä on vuodesohvakin, ja runsaasti niitä vieraita leluja.

Göteborgissa oli hyvä piha.

Göteborgissa oli hyvä piha.

Paluumatkalla oltiin sitten perhemajoituksessa Berliinissä ja Göteborgissa, ja sekin toimi mainiosti, kiitos isäntäväen joustavuuden. Aikamoista tosiystävyyttä osoittaa se, kun isäntä kuuntelee kolme päivää meidän herkkiksen valitusta siitä, miten asunnossa haisee pahalta (s.o. hiililämmitys on jättänyt ominaishajunsa) ja vielä nukkuu omalla eteismatollaan. Berliinissä oli lastenkin kanssa niin kivaa, että siitä tulee varmasti vielä oma postauksensa.

Berliinissä ei ollut leluja eikä leikkivälineitä, mutta oli maailman ihanin ruohikkomatto. Huomatkaa naistenlehti mun kainalossa, olen juuri siirtymässä sohvalle lepuuttamaan.

Berliinissä ei ollut leluja eikä leikkivälineitä, mutta oli maailman ihanin ruohikkomatto.

2. Vuokramökki leirintäalueella

vuokramökki leirintäalueella

Aamiainen kuistilla. Globalisaation etuja on, että muroistaan tarkalle lapselle löytyy niitä oikeita rinkuloita ihan mistä vain.

Valitsin sopivalla etäisyydellä Tukholmasta olevan kaupungin (Hässleholm) ja rupesin googlaamaan leirintälueita sen läheisyydestä. Skånelaisesta Vittsjöstä löytyi sopiva, pieni leirintäalue järven rannalla, 4 sängyn mökki 60 euroa / yö, ja sähköpostilla tehtyyn varaukseen tuli vahvistus saman illan aikana.

Järvi oli kaunis ja lapset lutasi vedessä vaikkei varsinaista uimarantaa ollutkaan. Mökkimajoitus on muutenkin aika hyvä ratkaisu, sade ei haittaa (onneksi se loppui ennen iltaa) ja lapset voivat aika turvallisesti juoksennella ympäriinsä, ruokaa voi laittaa itse, kaikki mahtuvat nukkumaan ja hinta on tosiaan kohtuullinen.

3. Asuntovaunu leirintäalueella

asuntovaunu

Kuva olisi oikeastaan pitänyt ottaa silloin, kun meidän tavarat oli vaunussa – mitään muuta ei kyllä olisi näkynytkään.

Skånesta oli tarkoitus päästä yhden päivän aikana Saksan puolelle, mutta totesin, että kovin kauas sisämaahan ei päästäisi. Itämeren rannikko houkutteli myös uimismahdollisuuden vuoksi. Mutta niinpä se houkuttelee muitakin, majoituksen etsiminen oli todella työn takana. Netissä olevissa paikoissa oli jäljellä enää joko yksittäisiä kahden hengen huoneita tai sitten hintaa olisi yhdelle yölle tullut reilusti yli sata euroa. Rupesin taas googlaamaan leirintäalueita, mutta niillä monilla oli sivut vain saksaksi (jota mä en teoriassa osaa, käytännössä ymmärrän kyllä kirjoitettuna ”vuokraa asuntovaunu viikonlopuksi” -tyyppiset tekstit) ja useimmissa paikoissa mökit tai vaunut piti vuokrata vähintään kolmeksi päiväksi.

Sitten tärppäsi, Boltenhagenin Regenbogen-ketjuun kuuluvalta leirintäalueelta saattoi vuokrata asuntovaunun myös yhdeksi yöksi kätevästi (saksankielisellä) nettilomakkeella, tosin 100 euron hulppeaan hintaan. Seuraavana päivänä tuli niin pitkä meili saksaksi, että jouduin turvautumaan googleen saadakseni selville, että arvostetun rouvan toivottiin ystävällisesti vahvistavan tekemänsä varauksen maksamalla 30% hinnasta etukäteen tilisiirrolla.

Matka Vittsjöstä Boltenhageniin osoittautui vähän liian pitkäksi, varsinkin kun lapset halusivat aamulla vielä uimaan ennen lähtöä ja Tanskan ja Saksan väliselle lautalle jouduttiin jonottamaan tunnin verran. Viimeiset parikymmentä kilometriä yksi lapsista huusi suoraa huutoa, joten perille saavuttiin hiukan kireissä tunnelmissa. Olin luvannut lapsille, että perille tultua mennään uimaan, oli mikä oli, ja niin mentiin. Laskevan auringon valossa kylpevä ranta ja meressä kiljuvat lapset oli niin ihania, että mulle ne korvasi pitkän päivän, pikkuriikkisen asuntovaunun ja vähän kaukana olevat suihkut.

itämeri saksassa

Iltauinnilla.

Mä en kyllä ihan vakuuttunut asuntovaunuilusta. Tila oli todella pieni, nukkumaan mahtui juuri ja juuri, mutta eipä sitten paljon muuta. Vaunun edessä oli telttakatos, mutta se tuntui muoviselta ja ahdistavalta. Veneessä on toki yhtä ahdasta, mutta siellä siihen on parempi syy ja maisemat on huomattavasti paremmat. Hyvällä säällä vaunuilu varmaan olisi ihan ok, mutta niin olisi telttailukin, sateella taas vaunu toki pitäisi vähän kuivempana, mutta ajatus märistä vaatteista ja kengistä siellä sisällä – uhh. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

4. Gasthof Saksassa

gasthof saksassa

Gasthof Rode ja sen naapurit.

Saksan sisämaasta me ei oltu varattu majoitusta, ensinnäkään siksi, että en oikein osannut arvioida, kuinka pitkälle voitaisiin päästä, ja toisekseen koska mun kokemuksen mukaan jokaisessa saksalaisessa kylässä on vähintään yksi Gasthof, jossa ravintolan yläkerrassa on pari höyhenpatjoilla varustettua huonetta. Niin nytkin, me käytiin menomatkalla kääntymässä Kastellin kaupungin keskustassa, mutta sieltä hotellin etsiminen rupesi tuntumaan hankalalta, ja niinpä vain syötettiin navigaattoriin lähimmän pikkukylän nimi, ja heti tärppäsi.

Samaan huoneeseen ei kaikki mahduttu, mutta lapset oli ihan tyytyväisiä omassa huoneessaan meidän vieressä, ja niin mekin. Kaikki oli niin puhdasta ja siistiä kuin Saksassa vain voi olla, ravintolassa suositeltiin pfiffelingenejä eri muodoissa, jotka osoittautui kanttarelleiksi, ja huoneen hintaan kuuluvalla aamiaiselle jaksettiin pitkälle yli puolen päivän.

Paluumatkalla oltiin jo täyden kesäsesongin aikaan liikkeellä, ja pysähdys osui suositulle viinialueelle. Niinpä jouduttiin kiertämään kolme toinen toistaan ihanampaa majapaikkaa, jotka oli valitettavan täysiä ennen kuin tärppäsi. Nätti talo ja supersiistit huoneet sielläkin oli, hinta tosin oli matkan kallein 170 yhteensä kahdesta huoneesta.

5. Pikkuhotelli Ranskassa

hotelli ranskassa

Luumuihin ei ylettynyt ikkunasta, mutta kahvilan terassilta kyllä.

Ranskassa me oltiin myös ajateltu luottaa pikkukaupunkien hotellitarjontaan, mutta se on kyllä heikentynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Kaupunkien liepeiltä ja moottoriteiden varsilta löytyy kyllä yllin kyllin halpoja ketjuja (Formule1, Campanile, Ibis jne.) mutta ne on suoraan sanottuna aika ankeita sekä sijainniltaan että olemukseltaan. Halpoja ne on, ja auki 24/24.

No, menomatkalla me todettiin Dolen pikkukaupungin kohdalla (ennen Lyonsia idästä tullessa) että nyt pitäisi pysähtyä, ja lähdettiin etsimään hotellia aseman läheltä, missä niitä yleensä on. Niin tälläkin kertaa, ja kaikenlisäksi Hôtel des Trois Magots tarjosi hienon jugendjulkisivun lisäksi kahdeksallakympillä sviitin, jossa oli kaksi parisänkyä ja vielä matkasänky, joten mahduttiin kaikki nukkumaan mukavasti. Sisustus ei ehkä ollut ihan viimeisen päälle, mutta ikkunasta näkyi naapurin luumupuu, huone oli puhdas ja siisti ja omistaja mukava. Niinpä me päätettiin yöpyä samassa paikassa paluumatkallakin, ja kun hotellin etsimiseen ei tuhlaantunut aikaa, niin ehdittiin kaupungille kävelemään ja syömään hyvin.

Majoitusten hinnat vaihteli siis leirintäaluemökin 60 eurosta gasthofin 170 euroon. Sesongin ulkopuolella pääsisi halvemmalla ja helpommalla, eli suosittelen kyllä kesäkuussa liikkeelle lähtemistä. Ja yhtään pidemmälle matkalle se teltta tai oma asuntovaunu kyllä melkein tarvittaisiin.

p.s. Jos kuvittelet jo nähneesi tämän jutun, et ole täysin väärässä: luonnos karkasi nettiin jo kaksi päivää sitten ja ehti elää omaa elämäänsä ennen kuin mä nappasin sen takaisin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Hienoja vaihtoehtoja! Meillä on 6 viikon kiertomatka jenkkeihin tulossa ja tästä kyllä sai taas vähän vinkkejä siitä, mitä se reissaaminen ja joka yö uuden majapaikan etsiminen tulee olemaan…

    • 2.1

      sanoo

      Niinkuin Vilijonkka tuolla aiemmissa kommenteissa totesi telttailusta niin totean kyllä saman muistakin majoitusmuodoista: kannattaa aina kun vaan mahdollista yöpyä useampi yö samassa paikassa. Viime kesän Albanian-reissu oli lyhyempiin päivmatkojen ja pidempien yöpymisten takia rennompi kaikille. Pitäisi vain malttaa olla ahnehtimatta liikaa…

  2. 3

    sanoo

    Eih, en kestä! Ootte poikennut meidän vanhassa kotikaupungissa (vai pitäisikö sanoa -kylässä) 🙂 Asuin Dolessa viisi kuukautta pari vuotta takaperin ja se on ihan söpis paikka.

    Kivan kuuloinen reissu teillä, lapsille varmasti jää ihania muistoja.

    • 3.1

      sanoo

      Eihän Dole sentään kylä ole, hieno katedraalikin ja kaikkea. Oli kyllä kiva – vaikka äkkiseltäänkin – katsella vaihteeksi ihan toisen alueen kaupunkia, Ranskassa kun on niin isot erot jo siinä, miten talot on rakennettu (lapsetkin huomasi heti, kun ei enää oltu punatiilialueella). Puhumattakaan sitten ruoasta, syötiin jotain mulle ihan tuntemattomia makkaroita. 🙂

  3. 4

    sanoo

    Kuulostaa ja näyttää hauskalta roadtrip-tyyppisestä matkailusta pitävän silmin :). Lapsille vaan pitää juurikin tehdä selväksi matkustustapa, etteivät kiinny liikaa johonkin majoitukseen. Saman huomasimme tämän kesän Italian reissulla – majoitukset näin sesonkiaikaan varsin hintavia!

    • 4.1

      sanoo

      Niinpä, fiksu lähtisi liikkeelle jo heti kesäkuun alusta, niin olisi tilaa ja hinnatkin kohtuullisemmat. Italiassa olisi kyllä ihana kiertää myös lasten kanssa – ruokakin maistuisi. 😉

Trackbacks

  1. […] 3) Iso kysysmys oli tietysti majoittuminen matkan varrella. Tätähän mä jo pohdinkin aikasemmin, ja kommenteissa monet suositteli asuntoautoa /-vaunua tai telttailua. Telttaan mä en kuitenkaan muutenkin huonosti nukkuvana ja perheen ainoana kuskina uskaltanut lähteä, joten se oli tällä kertaa poissa laskuista. Lopputulos oli neljä erilaista ja ihan toimivaa majoitusta, joista mä päätin tehdä ihan oman postauksensa, eli tulossa on (edit. ja nyt löytyy siis majoitus -postaus). […]

  2. […] 3) Iso kysysmys oli tietysti majoittuminen matkan varrella. Tätähän mä jo pohdinkin aikasemmin, ja kommenteissa monet suositteli asuntoautoa /-vaunua tai telttailua. Telttaan mä en kuitenkaan muutenkin huonosti nukkuvana ja perheen ainoana kuskina uskaltanut lähteä, joten se oli tällä kertaa poissa laskuista. Lopputulos oli neljä erilaista ja ihan toimivaa majoitusta, joista mä päätin tehdä ihan oman postauksensa, eli tulossa on (edit. ja nyt löytyy siis majoitus -postaus). […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *