Leikataan lyhyeksi

lyhyt kampausMulla oli pienenä lyhyt tukka, sellainen pottamalli. Tukka oli niin ohutta suovillaa, että ihan lyhyenäkin se oli koko ajan takussa. Kadehdin aika lailla tarhakavereiden lettejä, ne sai kiedottua pään ympäri asti. Oli tosi ärsyttävää, kun joku luuli pojaksi.

Nuorimmainen tyttö on ilmeisesti perinyt hiuksensa Ranskan puolen suvulta, ainakin ne ehti parissa vuodessa kasvaa enemmän kuin mulla kouluikään mennessä. Mä jo vähän haaveilin, että annetaan kasvaa, leikatkoon seuraavan kerran sitten joskus teininä.

Joten kun joululomalla mentiin kampaajalle, mä sanoin, että vähän vain tasoitetaan. Tyttö sanoi, että leikataan lyhyeksi. Mä sanoin, että niin, leikataan sieltä vähän. Se sanoi, että ei vähän, kun lyhyt tukka. Kampaaja kysyi, jätetäänkö sen verran, että saadaan tukka vielä ponnarille. Mä sanoin, että jätetään. Tyttö sanoi, että ei ponnaria, lyhyt tukka, näin, ja osoitti jonnekin korvan yläpuolelle. Mä varmistin, että ihanko varmasti et enää halua ponnaria tai pinnejä. En halua, tyttö ilmoitti. Selvä, leikataan lyhyeksi, ilmoitin kampaajalle, enkä lähtenyt määrittelemään sen tarkemmin.

Lopputulos on ihana. Ja vasta tänään, kahden kuukauden lyhyttukkaisuuden jälkeen, piti vääntää ensimmäinen letti tukkaan. Ihan hyvin sekin onnistui.

p.s. Mä olen ruvennut miettimään oman tukan kasvattamista taas pitkäksi.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Meidän nelivuotias halusi myös jokunen kuukausi sitten taas leikkauttaa tukkansa lyhyeksi, vaikka toisaalta ihaileekin Rapunzelia ja tukka oli ehtinyt kasvaa jo aika pitkäksi vaikkei sentään ihan vielä olisi riittänyt tornista kiipeämiseen. Mielestäni pienillä tytöillä lyhyt tukka näyttää usein tosi hyvältä ja teettää myös vähemmän työtä – kaikki voittaa! Mieluusti siis leikkasin tytölle pyytämänsä polkan. Nelivuotias on kerran pari käynyt kampaajalla, mutta suurimman osan ajasta leikkaan itse lasten tukat.

    Olen jotenkin aikuisiässä mieltynyt lyhyempään tukkaan kaikilla, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Oma tukkani kasvoi pakosta viime syksynä koska en täällä Khartumissa löytänyt yhtäkään kampaamoa, vain partureita. Tarkoitus oli leikkauttaa oma tukka Suomessa joululomalla mutta loma menikin sitten aika lailla mahataudissa, joten se jäi. Lopulta napsin itse tukkani täällä omassa kylppärissä lyhyeksi polkaksi. Vähän hankalaahan se on – leikkausprojekti kesti kokonaisuudessaan ehkäpä viikon verran kun joka kerta peilin edessä huomasin korjattavaa 🙂 Mutta nyt olen tyytyväinen tulokseen ja iloinen siitä, ettei koko ajan tarvitse olla etsimässä hukkuneita hiuslenksuja!

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Ranskassa pikkutytöillä on useammin lyhyt tukka kuin Suomessa, ja se on kyllä tosi söpöä. Mun ongelma lyhyen tukan kanssa – niin lasten kuin oman – on juuri se, että sitten sitä pitäisi olla leikkaamassa, enkä mä meinaa saada kampaajakäyntejä aikaiseksi. Vaikka olen mä omaakin tukkaa leikannut, ja kun ei tavoittele liian tasaista lopputulosta, niin hyvinhän se sujuu. Mutta tosiaan se on vähintään parin päivän projekti. 🙂

  2. 2

    LeenaK sanoo

    Todella kaunis tukka ja neidin silmät erityisen nätit! Meillä neitokainen (nyt 12v) oli pienenä pitkätukkainen, ekaluokalla leikattiin lyhyt tasapitkä polkka, taas kasvatettiin ja nyt on taas lyhyt polkka (korvat peittyy just). Mulla on pienenä ollut ihan poikatukka ’että hiukset vahvistuu’ ja äitini vieläkin haluaisi että mulla on lyhyt tukka, nyt mullakin tasapitkä polkka ei ees harteille asti.

  3. 3

    Emilia sanoo

    Silmät tuleekin paremmin esiin, kun ei ole niin paljon sitä tukkaa tiellä. 🙂 Mullekin pienenä väitettiin, että tukka vahvistuu, kun se on lyhyt, mutta ei kyllä mun tukka vahvistunut ennen kuin kaksosraskauden myötä. 🙂

  4. 4

    sanoo

    Mäkin preferoin lyhyempää tukkaa kaikenikäisillä. Omaani tosin olen kasvatellut superlyhyestä kohti sitä polkkamittaa, mutta sen pidemmästä en haaveile. Koululainen on kasvattanut pitkää, mikä hieman harmittaa kahdesta syystä: minusta se näyttää epäsiistiltä verrattuna siihen polkkaan, ja lapsi olettaa, että MINÄ teen sille kampauksia! Mun mielestä sais hoitaa tukkansa itse, jos sellaisen haluaa 😉 Mutta mullakin on tuo lapsuusmuisto, aina leikattiin olkapäille ehtinyt tukka lyheksi ”että vahvistuu” vaikka itse olisi halunnut pitkän tukan. Ei vahvistunut, mutta jotain se mun identiteetille ja itsetunnolle teki. Joten annan lasten itse päättää ja yritän opetella tekemään niitä kampauksia. Onhan sekin yksi tapa antaa läheisyyttä, se tukanlaitto.

    • 4.1

      Emilia sanoo

      Mä aina kuvittelin, että olisi ihana laittaa oman tytön tukkaa, mutta se on taas yksi niitä asioita, joissa todellisuus ei vastannut kuvitelmia. Vaikka onhan se välillä kivaa, jos ei ole kiire mihinkään. Mentiin kerran esikoisen kanssa kahdestaan junalla Turkuun häihin ja väkerrettiin molempien kampaukset junamatkan aikana, se oli kivaa.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *