Ranskaan!

bouillabaisse pic

Hyvää bouillabaissea saa Hakaniemen hallistakin, että miksi oikeastaan turhaan lähteä merta edemmäs kalaan.

Nyt kun rupesin tuossa jouluaskartelua puuhaamaan, niin tajusin vasta oikeastaan, että mehän ollaan tosiaan lähdössä matkalle joululomalla, ja sehän on ihan mahtavaa. Tänä vuonna ollaan poikkeuksellisesti joulu mun äidin luona Brysselissä ja loppuloma on sitten Ranskan -matka, kun lähdetään appivanhempien luo. Tähän on liittynyt taas ihan loputtomasti säätöä ja vääntämistä ja stressiä (niin kuin mulla kyllä aina, kun lähdetään matkalle lasten kanssa), ja koska lomapaikoissakaan ei ole mitään uutta ja jännittävää (toisin kuin siinä meidän kesäisessä Albanian lomassa, jossa oli pelkästään uutta ja jännittävää), niin koko matkan mahtavuus jotenkin pääsi unohtumaan.

Mutta onhan se ihan tosi kivaa. Ensinnäkin on kivaa viettää joulua mun vanhempien ja veljen ja kälyn kanssa, ja Brysselissä, jossa me ei olla koskaan jouluna oltu. Ja anoppilaan on kiva mennä, koska kaksoset ei edes muista Ranskaa, me ei olla oltu miehen kotikaupungissa Albissa puoleentoista vuoteen (viime joulu oltiin kyllä Ranskassa, mutta isotädin talolla Cahorsissa, joka oikeasti on musta kyllä vielä kivempi kaupunki – ja kauppahalli ja torikin on paremmat). Nyt päästään näkemään taas koko suku (tai siis ne pääsee näkemään meidän lapset, meistä niin väliä, niin kuin yksi ystävä tässä juuri totesi), ja kaupan päälle loistamaan kaupunkiin joululomaksi pystytettävän luistinradan tähtinä ja käyttämään päivät siihen, että mietitään, mitä tänään syötäisiin.

Appivanhemmat olisi mielellään tulleet meille lomalla, mutta lasten kannalta on kyllä kivempi meidän mennä sinne. Lapset saa nähdä taas, missä Mamie ja Papi ja kaikki muut asuu ja missä oli Papan koulu kun se oli pieni, ne saa puhua ihmisten kanssa ranskaa joka puolella joka päivä, ne saa syödä etanoita ja käydä viinitilalla, haistella Mamien hajuvesiä ja jakaa loppiaiskakkua pöydän alta – kaikkea sitä, mitä ranskalaislasten joululomaan kuuluu, ja mitä täällä Helsingissä meidän elämässä ei ole.

Jos tilanne olisi toisin päin, me asuttaisiin Ranskassa, niin mulle olisi tosi tosi tärkeää tulla mahdollisimman usein Suomeen, jotta lapsille syntyisi muistoja ja elävä side tänne, jotta ne tuntisi olevansa kotonaan molemmissa paikoissa. Vaikka en tiedä, onko se oikeastaan mahdollistakaan, onko lopputulos se, että ne tuntee sitten itsensä ulkopuolisiksi kaikkialla? Yksikulttuurisena vanhempana kaksikulttuuristen lasten kasvattaminen on kyllä välillä vaikeaa (kuten mä taisin jo suomalaista juhannusta vietettäessä todeta).

Mutta kaiken tämän lisäksi siellä on valoisaa. Joskus voi joulunaikaan olla aurinkoista ja lämmintäkin (ja sitten päivitellään, miten on maailmankirjat sekaisin, kun joulukuussa on +18c), mutta usein on sumuista, harmaata ja koleaa, mutta ainakin pimeys tulee vasta kuuden jälkeen, eikä lounasaikaan niin kuin täällä. Meillähän tosiaan kaikki ylimääräinen raha menee näihin sukulointireissuihin (ja yleensä ei omat rahat riitäkään, vaan isovanhemmat pääsee avustamaan), joten mitään talven etelänmatkoja meillä ei tehdä – siksipä onkin kivaa, että anoppila on edes sen verran etelässä, eikä esimerkiksi Pohjois-Norjassa. Ei niin, etteikö Pohjois-Norjalla olisi puolensa, mutta luonnollista valohoitoa siellä ei joululomalla kyllä saa.

Voi hyvänen aika, tästä anoppilan loistavasta sijainnistakin mä olen jo kirjoittanut. Ehkä on parasta lopettaa, ennen kuin rupeaa näyttämään siltä, että mulla ei todellakaan enää ole mitään uutta sanottavaa, ja luvata vain, että blogin kannaltahan joululomamatkailu on myös jännittävää – pääsette ihailemaan sellaisia ”sumuinen Bryssel”, ”tässä sumuinen Albi”, ”lapset sumussa joen rannalla” -kuvia.

Miten te olette ratkaisseet joulun vieton? Mun vanhemmille, sun vanhemmille, kotona vai sukkuloidaan siinä välillä?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Joka paikassa. Ollaan oltu yksi päivä kotona, toinen anoppilassa ja kolmas mummolassa. Kerran käytiin jopa molemmissa samana päivänä, mutta se ei ollut enää kivaa. Tämä on ollut tosi hyvä ratkaisu – kotona saa keskittyä joulukoristeisiin ja pipareihin, jouluruokaa saa mummoloissa ja yleensä sitä saa vielä kassillisen kotiinkin. Meillä siis nämä kaikki paikat on 8-15 kilometrin päässä toisistaan.

    • 1.1

      sanoo

      Aika ihannetilanne, kun ei aikaa mene pitkiin matkoihin ja voi käydä kaikkien luona. Ja mummolat on kyllä mainio ratkaisu jouluruoan laittamiseen. 🙂

  2. 2

    Hilma sanoo

    Meillä ollaan aatto kotona. un äiti tulee koko juluntienooksi kylään ja miehen vanhemmat tulevat aattoiltana tuomaan lahjat ja syömään/kahville. Joulupäivänä mennään sitten puolestamme miehen vanhemmille syömään. Mikäli miehen mummo ei ole ollut anoppilassa jpulupäivänä, käymme Tapanina sitten siellä kahvilla. (Ja mun äiti seuraa kiltisti mukana koko joulun. 😀 ) Näin on menty jo viisi joulua, ja näin jatketaan ainakin toistaiseksi.

    • 2.1

      sanoo

      Kiva, että olette löytäneet toimivan konseptin – stressiähän tuo justiinsa se, jos pitää joka kerta miettiä kuviot uusiksi ja sovitella kaikkien aikataulut yhteen.

  3. 3

    sanoo

    Vau, ihanaa! Piti oikein kattoo guuglemäpsistä, missä Albi onkaan. Eipä hullumpi sijainti! 😉
    Mekin ollaan menossa jouluksi Etelään, mitä odotan kovasti. Olen jotensakin kyllästynyt Suomi-jouluihin ja nautin suunnattomasti Etelän jouluista. Tai no, Etelän matkoista yleisestikin (paitsi kesällä – liian kuuma!), mutta joulusta aivan erityisesti. Monet syyt, jotka mainitsit, ovat mulla ihan samoja. Kuten se valoisuus… Ja toki miehelle on tärkeää nähdä perhettään, mutta erityisen tärkeää on, että lapsi näkee sukulaisiaan ja viettää aikaa toisessa kotimaassaan. Nyt kun hän on ruvennut puhumaan enemmän ja sanoo jo paljon sanoja etelänkin kielellä, tulee matka tosi hyvään saumaan. Eli matkaraportteja odotellessa! 🙂

    • 3.1

      sanoo

      Jep, hyvään paikkaan on anoppila osunut. 🙂 Meillä varsinkin esikoisen kohdalla ranskan puhuminen otti aina hurjan harppauksen Ranskan-matkoilla – ja sen jälkeen tuli aina vastaava harppaus suomen puhumisessa. Tosi paljon se vaikuttaa, kun kieltä yhtäkkiä onkin kaikkialla ympärillä, koko ajan, oppimistilanteita on niin paljon enemmän ja motivaatio puhumiseen kasvaa melkoisesti. Eli varmasti mainio joululoma teilläkin tiedossa. 🙂

  4. 4

    sanoo

    Me toivottiin, että oltaisiin tänä vuonna voitu ekaa kertaa viettää joulua meillä, mutta emme nyt sitten pääsekään muuttamaan jouluksi omaan kotiin. Niin että jaettu joulu kahdessa mummolassa on taas edessä.

    Mä koen sen jotenkin rankaksi, koska me matkustetaan pitkähkö ajomatka kahden pikkulapsen kanssa – paikkaan, jossa ei ole yhtään mitään lasten tarvikkeita tai leluja, joten kaikki pitää pakata mukaan. Ja sitten lapset nukkuvat aina vähän huonommin vieraassa paikassa. Ja tietty siellä on asunto täynnä antiikkiesineitä, esillä olevia pesuaineita, rotanmyrkkyä ym., joten lapsia pitää koko ajan vahtia.

    Mun mielestäni mun vanhempien olisi vaan niin paljon helpompi tulla meille. Mutta niille on tietty jotenkin tosi tärkeää, että me tullaan sinne.

    • 4.1

      sanoo

      Ei kyllä kuulosta kauhean rentouttavalta joululomalta – talvella autoilussakin on vielä oma ylimääräinen säätönstä. Ja lapsettomissa paikoissa kyläily vaatii kyllä aina ihan erilaista valmiustilaa itseltä. Meillä on onneksi molemmat kyläpaikat varustettu tarpeellisella rekvisiitalla, että sitten vahditaan vaan niitä pesuaineita ja jyrkkiä ja liukkaita portaita…

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *