Lomalle ilman lapsia – apua!

20140210-130042.jpg

Kesällä etsin epätoivoisesti Albanian matkaoppaita kirjastosta. Nyt sieltä löytyi Albania-hyllykin, mutta Georgia-opas löytyi vain tilaamalla.

Mun vanhemmat antoi joululahjaksi parisuhdeviikonlopun: lupasivat siis kustantaa meille matkan ja hoitaa lapset (ja koiran). Mies innnostui heti, että lähdetään Tbilisiin*. Mä olin ajatellut ehdottaa vaikka Tamperetta tai Pietaria (mies ei tykkää laivamatkailusta), mutta joo, miksei Tbilisiin (selvennyksenä kerrottakoon, että miehen kaveri on siellä taiteilijaresidenssissä ja on kutsunut käymään). Paitsi että lentoyhteydet Tbilisiin on, vaikkakin aika edulliset, melkoisen heikot. Viikonloppu venyy siis torstaista maanantaihin kestäväksi minilomaksi, josta yksi vuorokausi vietetään Istanbulissa. Tässä vaiheessa mä yritin ehdottaa, että jos jäätäisiin ihan vain sinne Istanbuliin, mutta ei, mennään nyt Tbilisiin kun kerran oltiin menossa.

Sikäli ihan mahtavaa, että ennen lapsia me harrastettiin juuri Tbilisin tyyppisiä matkakohteita – tosin 15 vuotta sitten Riikakin oli aika eksoottinen paikka. Ja georgialainen ruokahan on varmaan maailman parasta. Ja on kiva olla poissa enemmän kuin yksi yö, ehtii sekä valvoa että nukkua.

Mutta neljä yötä! Mä olen ollut esikoisesta erossa pisimmillään kaksi yötä ja kaksosista reilun vuorokauden. Nyt niille on selitetty, että me lähdetään matkalle ja ne jää tänne, ja esikoinen suhtautuu tähän ihan iloisella mielellä (kunhan muistan selittää isovanhemmille, että puuro pitää tehdä maitoon), mutta mä en ole varma, onko kaksoset ollenkaan oivaltaneet mitä on edessä. Mä ajattelin tehdä niille kalenterin, josta voi merkata päivän joka aamu – koulussa ne on oppineet viikonpäiviä, ja tietää, että eri päivinä tapahtuu eri asioita. Ja ehkä pitäisi etsiä valokuvia meistä, eikö sen pitäisi auttaa lapsia? Soittaa ei varmaan kannata? Apua, miten te (ja lapset) olette pärjänneet erossa ollessa?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

*Säästän teidät googlaamiselta: se on Georgian pääkaupunki, ja se taas on se entinen Gruusia, siellä Mustanmeren rannalla.

Kommentit
  1. 1

    bleue sanoo

    Voi että ihana reissu!
    Valokuvat auttaa ja pienillä jopa äidin tuoksuiset vaatteet… Minä varmaan soittaisin ja antaisin lasten valita että haluavatko jutella. Eihän siihen ikäväänkään kuole mutta samalla se äänen kuuleminen voi lohduttaa ja muistuttaa että siellä ne on ja kohta tulevat :). Varmaan lahjoisin materialistina että tuon jotain kivaa matkamuistoa :).
    Mutta voi mikä matka teillä ! Vau!!! Kuvia ja tunnelmia sit meillekin jos et soita :D!

    • 1.1

      sanoo

      Itse asiassa meillä esikoinenkin tykkää aina nuuhkia mua, että ehkä jätän yöpaidan johonkin sopivasti hollille. 🙂 Ja joo, matkamuistot! Tosin oltiin ajateltu tuoda lähinnä viiniä, mutta eiköhän jotain löydy lapsillekin.

  2. 2

    sanoo

    Mä olin viikon poissa kun lapsi oli 2,5vee, ja tein videon itsestäni jota sai katsella. Kerroin että olen reissussa, tulen pian kotiin ja rakastan ihan hirmuisesti. Soiteltiin myös joka päivä ja se oli pelkästään hyvä juttu meillä.

    • 2.1

      sanoo

      Kiva kuulla, että puhelut voi toimia hyvinkin – ehkä me voitaisiin soittaa kolmantena päivänä, niin sitten voi jo sanoa, että huomenna nähdään.

      • 2.1.1

        sanoo

        Tuo kolmas päivä kuulostaa hyvältä idealta. Me ollaan kerran soiteltu yökyläilijöille mummulaan ja siinä meni kolmevuotiaan pasmat ihan sekaisin. Että ei sitten toiste ole kokeiltu.

        • 2.1.1.1

          sanoo

          Meillä ei kyllä puhelut toimi myöskään, mä en saa mitään selvää, mitä noi sanoo, ja niille puhelin on edelleen aika hämärä laite. Skype on tutumpi ja voi ainakin vilkutella. Ja tosiaan, ei ainakaan ekana iltana soitella. Eikä illalla varmaan muutenkaan.

  3. 3

    sanoo

    Omia lapsia ei ole, mutta päiväkodissa ainakin ne valokuvat vanhemmista auttavat ikävään. Lapset tuntuvat ajattelevan niitä katsellessaan, että ”tuossahan he ovat, kyllä he ovat edelleenkin olemassa ja tulevat hakemaan sitten iltapäivällä”. 🙂

    • 3.1

      sanoo

      Näin mäkin olen kuullut, että valokuvat tosiaan auttaa – tuntuu itsestä hassulta, kun voisi luulla, että päinvastoin tulee vain kovempi ikävä. Täytyy vaan etsiä meistä jotkut hyvät kuvat esiin…

  4. 4

    sanoo

    Olimme aikoinaan 6pv erossa 1,5-vuotiaasta esikoisesta. Skype.-puhelut olivat apuna – joka päivä soiteltiin. Paluulennolla olisin halunnut mennä sanomaan kapteenille, että pääsisikö vähän kovempaa 🙂

    • 4.1

      sanoo

      Joo, mekin voitaisiin skypettää, jos vain verkko toimii! Viimeksi miehen ollessa työreissulla skypetettiin, ja se oli kyllä lapsista tosi kivaa, kun nähtiin myös, missä Papa oikein on ja miltä siellä näyttää.

  5. 5

    sanoo

    Te olette kyllä reippaita! Monessakin mielessä. Mä olen ollut isommista lapsista erossa vain synnytysten ajan, eli siis isommasta pari yötä putkeen kahdesti ja keskimmäisestä kertaalleen. En vain osaa enkä toistaiseksi oikein haluakaan matkailla ilman lapsia. Ja Georgia mainittiin juuri ”20 maailman vaarallisinta maata” -listalla. Mutta samalla listalla oli muuten muun muassa Guatemalakin, jossa me käytiin eilen koko perheen voimin päiväretkellä 🙂 Meidän eilisellä matkalla yhteen maailman vaarallisista maista kaikki sujui hyvin paitsi että poukkoisella tiellä meidän autosta meinasi tipahtaa sivupeilinpäällys ja perillä ei pankkiautomaatti toiminut.

    Hauskaa matkaa teille! Istanbul on ihana ja Tbilisikin varmasti aikamoinen nähtävyys, ja mikä sen parempaa, että perillä puolison lisäksi seurana on joku jolle paikka on tuttu. Ja kyllä ne lapset varmasti hyvin pärjää. Uskon, että nämä erot on vanhemmille lopulta ehkä kuitenkin kovempia juttuja kuin lapsille.

    • 5.1

      sanoo

      Tjaah, ulkoministeriön sivuilta kun tarkistin (miten meidän viimeiset matkasuunnitelmat onkaan alkaneet sieltä?), niin Etelä-Ossetiaa ja Abhaasiaa lukuunottamatta Georgiassa pitäisi olla ihan rauhallista. Että eiköhän sielläkin suurin riski ole ne töyssyttävät tiet. 😉

      Musta on kyllä kiva päästä matkalle ilman lapsia, mutta kaksi yötä olisi kyllä riittänyt mainiosti. No, eipähän sitten ainakaan voi enää valittaa, ettei koskaan pääse mihinkään. 🙂

  6. 6

    sussu sanoo

    Nauttikaa vapaudesta! Lapset yleensä pärjää hyvin. Olen ollut nyt nelivuotiaasta erossa viikon pariin otteeseen ja puhelut auttaa kyllä. Kalenteri tai vastaava on ollut kans hyvä idea. Yllättäen vaikein ero oli kuopuksen syntymää seuraavat päivät vaikka kävivät sairaalassa päivittäin, tai ehkä juurikin siksi. Mä ajattelen että eroa on hyvä harjoitella ihan siksikin jos tulee joskus pakkotilanne niin ei ole lapset ja vanhemmat paniikissa.

    • 6.1

      sanoo

      Meillä myös ne päivät kaksosten syntyessä tuntui aika pitkiltä – vaikka joka päivä nähtiin, mutta ehkä se juuri olikin vähän vaikea sulattaa, että sitten ei kuitenkaan nukuta yhdessä kotona.

  7. 7

    vt sanoo

    kuulostaa kivalta, hyvaa matkaa! tiesitko muuten, etta ainakin lonely planet myy netissa osia matkaoppaistaan pdf:na, voi ostaa esim vain yhden kappaleen jos ei halua koko kirjaa! loistava keksinto mun mielesta.

    • 7.1

      sanoo

      No onpas mainio keksintö, kiitos vinkistä! Tuosta maailmankolkasta niillä nimenomaan onkin sellainen yhdistelmäpainos, jossa on Armenia ja Azerbaidzan mukana, jonne me ei tällä kertaa olla menossa.

  8. 8

    kippuralla sanoo

    me lähdetään laivalle viikonloppuna, ja lapset tiputetaan mummolaan. oma haasteensa se, että isommat lapset on nähnyt mummoa varmaan 1½v sitten, on toki puhuneet puhelimessa. ja pienin on nähnyt niin pienenä etten usko 3vllä olevan muistikuvia.
    nomutta, yksi yö 😉

    • 8.1

      sanoo

      Uh, tossa on kyllä tosiaan vähän lisäjännitystä – mutta yhden yön nyt pärjää aina. Täälläkin oli sujunut tosi hyvin, meidän palattua on kyllä sitten saatu kuunnella vähän normaalia enemmän uhmakohtauksia, ja se kaikista reippain olikin ilmeisesti salaa ikävöinyt. Hyvää reissua teille!

  9. 9

    sanoo

    Skypen avullahan hoituu nykyään helposti tuon eroikävän loitolla pito! Meillä oli aikasemmin vaikeuksia löytää aina sopiva sukulainen vahdiksi lapsille, mutta nyt ollaan kokeiltu pari kertaa tuolta http://www.tendea.fi . Ihan hyvin toiminut. Toisella kertaa piti tosin odottaa pari päivää sopivaa yhteydenottoa. Suosittelen lapsivapaata lomaa kaikille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *