Loma Ranskassa – kuvaterveiset

ranskan matka albi

Albin vanhaa kaupunkia.

Mähän lupasin, että tämänkertainen Ranskan -matka tuottaa blogiin sellaisia ”lapset sumussa joen rannassa” kuvia, mutta ei ole itse asiassa ollut yhtään sumuista päivää. Ei kyllä myöskään olla päästy joenrantaan saakka, aika on mennyt taas melko tiiviisti pöydän ympärillä, joko syömässä tai pohtimassa, mitä tänään syötäisiin. Mutta sitä vartenhan lomalle Ranskaan on tultu.

joulupuuro ranskalaisittain

Ruokalistan yllätysveto oli ”riz au lait” eli jälkkäri joka on käytännössä valmiiksi sokeroitua riisipuuroa. Kätkimme sinne pähkinän, kun mantelia ei löytynyt.

ranskalainen ruoka

Miten onkin kattila eksynyt pöytään – yleensä on kyllä tarjoiluastiat erikseen, jos ei muuten 8-16 hengen tiskeissä olisi tekemistä.

rapuja loma ranskassa

Osterit ja simpukat syötiin, mutta nämä veijarit käytiin laskemassa vapaiksi puroon.

Blogihiljaisuuteen vaikuttaa se, että päivät vietetään isomummon talossa, jossa on kattavampi lämmitys ja riittävän iso ruokapöytä – mutta ei nettiyhteyttä.

uusi tukka

Kampaajallekin on keretty. Mun pesu, leikkaus ja föönaus maksoi 37e, minkä lisäksi tarjottiin kuohuviiniä ja suklaata odotellessa. Koko perheen kampaamolaskun säästöillä ei ihan vielä kustanna lentolippuja, mutta lisänä rikka rokassa.

Anoppila on siis 1920-luvun kaupunkitalo, jonka lämmitys toimi varmaan paremmin alkuperäisillä avotakoilla kuin joskus sotien jälkeen asennetuilla pattereilla. Onneksi on tukevat puiset ikkunaluukut, jotka eristää kylmää, ikkunat on nimittäin myös alkuperäiset. Mutta talo on kyllä myös uskomattoman charmikas: ovissa on värilliset lasiruudut, olohuoneesta ruokasaliin johtaa salakäytävä, veistetyt porraskaiteet ja katon ruusukkeet on myös alkuperäiset, kahta samanlaista ovenkahvaa ei löydy ja mäkin olen vuosien saatossa oppinut, mitkä lattialaudoista narisee ja mikä eteishallin laatoista kolahtaa.

Ja sisustus; ranskalainen talonpoikaisantiikki kohtaa ikean kohtaa jänskät kirpparilöydöt. Sanat ei riitä kuvaamaan, eikä oikein mun valokuvaustaitonikaan.

loma ranskassa

Mummolassa on myös prinsessatuoli jos toinenkin.

ranskan matka

Kyllä, kirjahyllyn päällä on täytetty hai. Sateenvarjotelinettä pidellyt täytetty mäyrä on poistettu eteisestä lasten synnyttyä, koska se irvisti vähän pelottavasti.

Ja koska tämä on vuoden ensimmäinen postaus, ja Ranskassa hyvää uutta vuotta toivotetaan kaikille ensimmäistä kertaa uuden vuoden puolella tavatuille aina tammikuun lopulle saakka: onnea uuteen vuoteen teille mahtavat lukijat!

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Hai! Jestas, haiparka. Voin ehkä tässä kertoa, että olen jonkin aikaa säilyttänyt asunnossani eksäni perintökalleutta, elefantinjalkaa, jonka joku muinainen esi-isä – no, maamme historian huomioon ottaen ei ihan kauhean muinainen, mutta useamman sukupolven takaa kuitenkin – oli tuonut muistoksi. En ole vieläkään osannut päättää, onko sellainen parempi säilyttää vai pitäisikö heittää roskiin (roskiin heittäminenkin tuntuu jotenkin vistolta – tappaa nyt eläin ja sitten heittää sen jalka roskiin), joten palautin kapineen eksäni suvulle.

    Kovasti onnea uuteen vuoteen teillekin!

    • 2.1

      sanoo

      Eikös elefantinjaloista ole myös ollut tapana tehdä sateenvarjotelineitä? Mä en ehkä haluaisi sellaista omaan eteiseen, mutta kyllä sen poisheittäminen tosiaan tuntuisi myös epäkorrektilta. Ehkä ihan hyvä, että se kuului eksän suvulle, nyt se ei ainakaan jää sulle perinnöksi – mistä tuli mieleen, että hai ja sen karvaiset kaverit tuleekin jossain vaiheessa olemaan meidän ilona. Hmmm.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *