Hello Ruby lasten (ja filosofin) testissä

linda liukas - hello ruby kirja

Hello Ruby on kutsuvan näköinen kirja.

”Tää on tosi, tosi kiva kirja! Nyt mä tiedän kaiken koodaamisesta!” Linda Liukas on selvästi onnistunut tavoitteessaan: Hello Rubyn luettuaan 9-vuotias esikoinen on sitä mieltä, että koodaus on ihan parasta – ja ihan helppoa. 5-vuotiaat kaksoset on kärttäneet kirjaa iltasaduksi koko joululoman, ainoa ongelma on ollut, että tehtävien ratkomisessa meinaa tulla riitaa, kun molemmat haluavat huutaa vastauksia yhteen ääneen. Mä ostin kirjan lasten filosofiakahviloita varten, mutta nyt sitä on koekäytetty kotona.

Väärinkäsityksien oikomiseksi todettakoon, että esikoinen (eikä kaksoset) ole todellakaan oppineet koodaamaan, eikä varmasti osaisi edes sanoa, mitä on koodaus. Mutta sitähän kirjan ei ole tarkoituskaan opettaa, vaan tutustuttaa ajattelumalleihin, joita (myös) koodatessa tarvitaan. Eli kirjan tehtäväthän on silkkaa filosofiaa.

Hyvähän se on, että lasten ajattelun kehittäminen on trendikästä. Näin filosofianopettajana mä olen ammattimielessä suhtautunut vähän nyrpeästi tähän ”koodausta lapsille” -villitykseen; toki koodaaminen kuulostaa kivan trendikkäältä (ja rahakkaammalta kuin filosofia), mutta logiikkaanhan homma perustuu, ja filosofian ja matikan parissa loogista ajattelua on kehitetty jo jokunen tovi. Mutta pistetään siis tällaiset ”me oltiin tässä kyllä ensteks” -riidat syrjään.

hello rubyn kuvitus

Hello Rubyn kuvitus ja taitto toimivat hyvin.

Itse kirjasta sitten: Hello Ruby jakautuu siis kahteen osaan, ensin on kymmenestä hyvin lyhyestä luvusta koostuva tarina, jossa Ruby lähtee etsimään jalokiviä ja kohtaa matkalla kaikenlaisia ongelmia, jotka ystävien avulla ja pohtimalla ratkeavat. Kirjan toisessa osassa on sitten tarinaan löyhästi liittyviä tehtäviä, joissa harjoitellaan loogista ajattelua; esim. selkeiden käskysarjojen muodostamista, deduktiota tai Boolen operaattoreiden käyttöä. Tehtävät ovat kuvineen kivan ja kutsuvan näköisiä.

Mä tykkään itse kirjan kuvituksesta, se on raikas ja moderni ja kuvat tukevat hyvin tarinaa. Teksti ei sitten ole yhtä vahva, pelkän tarinan takia en kirjaa suosittelisi. Kerronta etenee välillä kuin tietokoneohjelmassa konsanaan, ilman turhaa dialogia tai adjektiiveja.  Kirsikka Myllyrinteen suomennos on sujuva, mutta kärsii välillä siitä, että alkuperäisessä englanninkielisessä tekstissä Rubyn nimi liittyy kiinteästi tarinaan, jossa etsitään jalokiviä.

hello ruby koodausta lapsille

Hello Rubyn tehtävät opettaa koodausta lapsille – vaikka sitten lajittelemalla vihanneksia ja hedelmiä eväsrasiaan

Lapsia tarinan yksioikoisuus ei ole häirinnyt, ja hyvin lyhyet luvut ovat tässä perusteltuja; saman luvun tehtävät voi tehdä saman lukuhetken aikana. Kirjaa suositellaan 5-vuotiaasta alkaen, mutta osa tehtävistä on sen ikäisille vielä liian monimutkaisia (yhtä en ymmärtänyt vielä itsekään). Suurin osa tehtävistä on kuitenkin juuri sopivia, ja monet sopisivat jo vähän nuoremmillekin – ja 9-vuotiaskin siis on tehnyt niitä innolla. Tehtäväosiossa on aikuiselle selitetty, mitä kussakin tehtävässä harjoitellaan ja myös, miten se liittyy koodaamiseen.

Kokonaisuutena kirja on siis oikein onnistunut ja sopii kohderyhmälleen hyvin. Hello Ruby tuo lukuhetkiin kivaa tvistiä, kun tehtäviä lähdetään ratkomaan yhdessä. Toivottavasti uuden opetussuunnitelman kouluihin tuoma koodauksen opetus on yhtä hauskaa – ja hyödyllistä.

Oletteko lukeneet Hello Rubya? Mitä olette tykänneet?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Musta kirja on ihana, ja Tepsu tykkää siitä myös. Oli hauskaa, miten kaikki kirjan hahmotkin liittyvät tavalla tai toisella tietokoneisiin. Mullakin tarkoitus kirjoittaa tästä, kunhan löytyis aikaa lukea loppuun asti. (Vauva ei ole kovin suopea lukuhetkiämme kohtaan.)

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Tää olikin mulle opettavaista, kun koetin keksiä, mitä kaikki hahmot oikein on, ja miten niiden tyyli toimia tai niiden tarina liittyy siihen. 🙂

      Tsemppiä lukuhetkiin, vauvat on joskus kyllä varsinaisia sabotöörejä niiden suhteen.

  2. 2

    sanoo

    Nythän on niin, että itsellänikin on vähän samat lähtöajatukset. Kirjaa on myös hehkutettu niin paljon, että no, se vaan alkaa epäilyttää minua heti kättelyssä. Kuitenkin, lainasin kirjan toistamiseen kirjastosta, siellä se hyllyllä napottaa ja ehkä tämän minusta realistisen esittelyn jälkeen uskallan kirjan lukea eskarilleni. Joten kiitos postauksesta.

    • 2.1

      Emilia sanoo

      Ylenmääräinen hypetys tosiaan voi kääntyä itseään vastaan – mulle kirja olikin ehkä positiivinen yllätys. Tosin enemmän olisi markkinoinnissa saanut painottaa sitä, että kyse ei ole siitä koodaamisen opettelusta, vaan sen takana olevasta logiikasta. Kerro, mitä te tykkäsitte!

  3. 3

    sanoo

    Minä kiinnostuin tästä kirjasta, kun kuulin, että Linda Liukas on sen kirjoittanut. Hän on niin omistautunut ja innostunut alallaan. Esittelin kirjan blogissani loppukesästä, ja se oli aikalailla odotusteni mukainen: kuvat ovat suloisia, (ohjelmoinnilliseen) ajatteluun ohjaavat hyviä, mutta yllätykseksi paljolti sellaisia kuin olen Varga-Nenenyi -matikassa tottunut näkemään. Itse tarina ei ollut kummoinen, vaan selvästi rakennettu palvelemaan ohjelmointi-ideaa.

    • 3.1

      Emilia sanoo

      No aivan, ei tehtävissäkään tosiaan ole mitään älyttömän uutta, kiva jos samantyyppisiä jo löytyy matikassakin käytössä. Ehkä tässä pääasia onkin se innostuksen välittäminen, ja sen ajatuksen, että koodauksen ei tarvitse olla mitään supervaikeaa ja tylsää (miespuolisten) nörttien puuhaa.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *