Lihaton lokakuu Leluteekissä

Ajattelin että lihan vähentäminen olisi koiralle surullista (sehän syö jämät lasten lautasilta), mutta yllättävän hyvin upposi sillekin soijapihvi.

Jos olet Facebookissa (ja varmaan muutenkin) olet taatusti tietoinen tästä ”Lihaton lokakuu” -kampanjasta. Sattuipa sopivasti, kun juuri viime viikolla sain blogiyhteistyönä (ohoh, meikäläisellä on blogiyhteistyötä!) uuden lasten kasviskeittokirjan Makumetkuja murusille (siitä lisää huomenna), jossa on myös Leo Straniuksen erittäin vakuuttava artikkeli kasvissyönnin ekologisuudesta. Mä syyllistyn tosi helposti kaikissa ympäristöjutuissa, ja vaikka Straniuksen artikkelissa on erittäin hyvin esimerkkejä myös siitä, mitä yhteiskunnan tasolla pitäisi tehdä kasvissyönnin lisäämiseksi, niin mulle riitti taas pelkkä maininta siitä, että lähituotettu luomuliha (jota meillä suositaan) ei ole planeetan kannalta kestävä ratkaisu. Eli mä olen (taas) valmis tekemään parannuksen.

Nythän on niin, että meillä tosiaan syödään lihaa ja kaikkia muita mahdollisia eläinkunnan tuotteita (tai no, kaviaaria ei ole viime aikoina ollut pöydässä). Kun mä aikoinaan muutin pois kotoa, niin mä ryhdyin kasvissyöjäksi, juuri ekologisista syistä, mutta se sitten jäi, kun lähdin opiskelemaan Ranskaan – mä en jaksanut loputtomiin selittää miehelle, että kinkkumunakas ei oikeastaan ole kasvisruokaa. Myös yliopiston ruokalan vaihtoehdot kävi vähitellen yksitoikkoisiksi: lihaa, lihaa joka ei ole sianlihaa tai sitten pelkkiä ranskiksia.

Liha on musta myös tosi hyvää, eli kasvissyönti tarkoittaa oikeasti luopumista jostain. Mutta joo, vaikka musta on ihan ok, että ihmiset syö eläimiä, ja jopa kasvattaa niitä ihan vain syötäväksi, niin nykyisenkaltainen eläintuotanto ei ole ok. Mä en rupea puhumaan eläinten oikeuksista (se on filosofisesti melkoinen ansa), mutta mun lempparini hyve-etiikka toimii tässäkin: hyvä ihminen ei tuota tarpeetonta kärsimystä eläimillekään. Siksi meillä siis suositaan sitä luomulihaa, niillä eläimillä on edes vähän kivempi elämä. Mutta sitten on tosiaan tämä ekologinen puoli: lihamakaronilaatikko kuluttaa seitsemänkertaisesti luonnonvaroja soijarouhemakaronilaatikkoon verrattuna (tämäkin Straniuksen mukaan).

No, mä en rupea vääntämään tästä miehen kanssa, mutta omat lounaani mä voisin hyvin taas vaihtaa kasvisruokaan, samoin omilla ruoanlaittovuoroillani ujuttaa vähän enemmän linssejä ja soijaa lastenkin lautasille. Varsinkin kun Straniuksen mukaan ei ole juurikaan väliä sillä, tuleeko se soija Brasiliasta, kunhan sen hakee kaupasta muulla kuin omalla autolla (mua on nimenomaan häirinnyt näiden supereksoottisten kasvisruoka-aineitten olettamani epäekologisuus). En sitten eilen mennyt Prismaan autolla vaan roudaan lasten koulumatkalla kauppakärryni kanssa ostokset bussissa (pelkkään lähikauppaan ei ole varaa). Kiitätte vielä mua, kun ilmastonmuutos pysähtyy. Ja mä vielä palaan tämän projektin edistymiseen, kunhan se nyt siis ensin edistyy. Ei siis lihaton lokakuu, mutta lihattomampi kuitenkin – tai linssisempi, jos ajatellaan positiivisesti.

Onko teissä lukijoissa lihansyönnin vähentäjiä? Nopealla vilkaisulla tuolla kampanjan facebook-sivuilla oli paljon tuttuja, jotka on olleet kasvissyöjiä vuosikymmeniä, mutta kuulisin mielellään muista, jotka rupeaa (uudelleen)opettelemaan kasvissyöntiä.

Edit. Nyt on siis kasvissyönti aloitettu ja sen kunniaksi lukijoille on arvonta, jossa voi voittaa kasviskeittokirjan!

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    Annis sanoo

    Mä en ole ikinä ollut kasvissyöjä, mutta nyt ajattelin kuukauden ajaksi jättää lihan pois. Kalaa aiotaan kuitenkin syödä, mutta ei sitä joka päivä jaksa väsätä. Kala, jota me syödään, ei ole siitä pahimmasta päästä ainakaan sen WWF:n kalalistan mukaan. Stokkalla näytti olevan fileoidut muikut tarjouksessa alkuviikolla, eli niitä voisi ainakin kokeilla.
    Eli jos olin yksi niistä tutuista, niin mulle tää on ainakin ihan ainutlaatuinen kokeilu 🙂

    • 1.1

      sanoo

      No tosiaan, sähän et kyllä ole kasvissyöjä. 🙂

      Mä olen huono syömään (tai laittamaan) vähänkään vaikeampaa kalaa, eikä mieskään kyllä osaa, eli meillä syödään melkein vain lohta. Fileoiduissa muikuissa ei varmaan sitten ole enää niitä ruotoja niin paljon, mutta mitä niistä sitten tehdään? Muikkulaatikkoa? Leivitetään ja paistetaan?

      • 1.1.1

        Annis sanoo

        Muikut jäi ostamatta, mutta käsittääkseni ehkä leivitetään ja paistetaan? Ja voissa, tietty. Käry on kyllä varmaan mahtava.

  2. 2

    pilami sanoo

    Meillä on yritetty jo vuosia vähentää lihansyöntiä. Mut jotenkin se ruokakuvio vaan aina palaa jauhelihakastikelinjalle. Toimivimmaksi olen havainnut sen, että jatkan lihakastikkeita kasviksilla. Eli sama määrä lihaa, mutta tupla-annos sapuskaa. Pitää kyllä kurkata tota mainitsemaasi kirjaa, kun mulla on reseptiikkakin melko niukkaa näissä kasvisruoissa.

    Mut sit mulla on sellainenkin ongelma kasvisruoan kanssa, että mua häiritsee kaikkien papujen ne myrkkyainesosat, jotka pitää ensin liottaa pois ja sit keittää ja silleen. Että entäs jos mokaankin tän kuvion ja sitten myrkytän mun lapset? Ja sitten soijastakin luin joskus jonkun jutun, jossa annettiin ymmärtää, että soijarouhe ei välttis ole se terveellisin soijavaihtoehto. (Joo, ei oikein jäänyt muuta jutusta mieleen kuin epäilys siitä, että onko sitä nyt sitten niin hyvä kuitenkaan syödä). Nää kuulostaa varmaan ihan tyhmiltä, mutta näitä mä olen välillä funtsinut ja sitten koko homma on alkanut tuntua vaikealta senkin takia. Fiksumpi tietysti selvittäisi faktat (no, pavuista olen kyllä ihan Eviran sivuilta katsellut ne suositukset) ja hoitaisi sen jälkeen homman kotiin.

    • 2.1

      sanoo

      Toi kasviksilla jatkaminen on kyllä hyvä vinkki, ja aika helppo toteuttaa. Luomulihan käyttö auttaa siinä myös: se on niin järkyttävän kallista, että mä olen huomannut, että ihan hyvin viiden hengen nakkisoppaan riittää ne paketin neljä(!) nakkia, kun vain leikkaa vähän ohkaisempia siivuja.

      Nyt oli heti käytävä tsekkaamassa noi papuvaroitukset. Kuivattuja papuja mä en oikein jaksakaan käyttää juuri tuon liotuksen takia, mutta mites linssit, niistä ei puhuttu mitään? Ja onko sellaiset tölkkipavut ihan ok, jos ne on varmasti keitetty kunnolla (vaikkei se olisikaan puolta tuntia)?

      Ja mikäs soijassa oil? Mä muistelen, että yletön soijansyönti oil hormoonien kannalta vähän epäilyttävää, mutta oliko siinä jotain muutakin?

      • 2.1.1

        pilami sanoo

        Nopsaan kun googletin, niin löysin tällaisen keskustelusäikeen: http://ruohikolla.blogspot.fi/2010/07/soijamyytit-tyrmataan.html, eli jotain myyttejä siihen soijaan näyttää liittyvän ja tuo blogin kirjoittajakin kommenttikentässä kirjoittaa seuraavaa: ”olen artikkelin kanssa samaa mieltä myös siitä, että kannattaa suosia perinteisiä soijatuotteita ja jättää esimerkiksi soijaisolaatit, soijaproteiini ja teksturoitu soijaproteiini käyttämättä.” Se soijarouhehan on sitä teksturoitua soijaproteiinia. Siellä oli ihan kunnon tutkimuksiin linkkejä – pitänee itsekin perehtyä tähän nyt kunnolla. Mutta jos siis sinua asia kiinnostaa, niin tuolta voisi päästä alkuun ainakin.

        Eviran sivuille linkki, jos et vielä itse sinne ehtinyt: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/pakkausmerkinnat+/varoitusmerkinnat+ja+kayttoohjeet/pavut

        Siellä on linkin takaa aukeava dokkari niihin suositeltuihin keittoaikoihin.

        • 2.1.1.1

          sanoo

          Jos tässäkin ajattelisi, että kohtuukäyttö nyt joka tapauksessa on ok? Eli jos soija ei ole jokapäiväinen ja ainoa proteiinin lähde vaan muistaa ne pavut ja pähkinät ja muut myös.

      • 2.1.2

        pilami sanoo

        Niin, pavuista vielä. Mäkin haluaisin tietää miten tölkkipapujen kanssa pitäisi menetellä. Kun esim. jos tekee hummusta, niin siihenhän vain survotaan tölkillinen papuja ilman keittämistä. Että onko ne siis ihan sellaisenaan käytettäviä? No oon kyllä käyttänyt, mutta oishan kiva saada validia tietoa. Linssien kohdalla olen luottanut pakkausmerkintöihin. Niissä kyllä mainitaan se tarvittava keittoaika käsittääkseni.

        Mut siis tätä mä tarkoitan tällä kasvissyönnin vaikeudella. Kyllä mä tiedän mitä lihaa voi syödä raakana mutta mun osaaminen katoaa näissä papuasioissa ja tuntuu että mistään ei oikein irtoa kunnon vastauksiakaan. Kuka on luotettava tietolähde ja missä se lähde piileksii??

        • 2.1.2.1

          dafne sanoo

          Tölkkipavuthan on keitettyjä ja liotettuja eli kypsiä ja suoraan käyttövalmiita:)

        • 2.1.2.2

          sanoo

          No kato nyt kun näitä tässä opiskelee, niin seuraava sukupolvi jo näppärästi nkäee pavusta päälle päin mitä sille pitää tehdä. 🙂

      • 2.1.3

        dafne sanoo

        Päivystävä vegaani, päivää. Tölkkipavuthan on ihan sellaisenaan syötäviä, ne on keitettyjä. Punaiset linssit vaatii vain liotuksen ja kypsäksi keittämisen, johon ei kauaa aikaa mene. Vihreissä menee hiukkasen kauemmin, ehkä puoli tuntia. Kuivatuissa kannattaa tarkistaa ihan lajikekohtaisesti, mutta nyrkkisääntönä, että liottaa yön yli ja keittää kypsäksi, joka usein on noin tunnin verran.

        Soijaa kuumotellaan kasviestrogeenien takia, joilla ei kai kuitenkaan nimestä huolimatta ole kauheasti tekemistä ihmisen hormonien kanssa. Syödessä kohtuullisia määriä soijaa ei pitäisi mitään syytä huoleen olla. Siitä myös varoitellaan sen takia, että eihän mikään yksipuolinen ravinnonlähde hyvästä ole, monella aloittelevalla kasvissyöjällä soija valtaa hurjan osan proteiinin tarpeesta. Itse suosin erilaisia papuja jo senkin takia, että soijan tuominen kaukaa ja kasvattaminen pahimmillaan sademetsää hakaten ei ole kestävää. Ja koska pitkälle prosessoidut tuotteet on ylipäänsä aika epäilyttäviä, kannattaa suosia esim. tofua eikä syödä vain rouhetta.

        • 2.1.3.1

          sanoo

          Kiitos päivystävä vegaani. 🙂 Eli tölkkipavut on ok, ja linssit helpompia, juuri niin kuin mä olen laiskana kokkina ajatellutkin. 😉

          Ja tofu on siis enemmän ok, tätä mä jäinkin miettimään, että onko se nyt sitten prosessoitua vai ei. Jonkun soijapaketin kyljessä muuten luki, että se oli Euroopassa kasvatettua, olin tosi hämmästynyt, koska mä luulin että se kaikki tulee jostain ex-sademetsästä.

        • 2.1.3.2

          pilami sanoo

          Kiitos tiedoista. 🙂
          Mutta tätä kuviota kun nyt lähdin miettimään, niin oikeastaanhan tässä on omalla kohdalla perimmäisenä ongelmana se uuden outous. Eli en kokemusperäisesti tiedä miten kasvisruoka pitäisi koostaa ja mitä niistä raaka-aineista pitäisi ajatella. Tai miten niitä pitää esikäsitellä. Pitäisi varmaan aika pitkään värkkiä antaumuksella kasvisruokia, jotta niistä tulee se default-asetus eikä pelkästään ”kiva kokeilla uutta” -asia. Vähän sama asia tietyllä tapaa kuin ulkomaille muutettessa. Aluksi menee ihan hirveästi ruokakaupassa aikaa, että oppii tietätämään mitä sieltä saa ja mitä niistä voisi valmistaa.

          Eniten kyllä silti mietityttää se, että miten sen kasvisruoan saisi tosiaan pysyväksi, esim. viikoittaiseksi asiaksi. Kun yleensä sitä pyörittää niitä samoja makaronilaatikoita ja sitten aina muutenkin välillä innostuu tsemppaamaan ja kokkailee kaikkea vaihtelevaa ruokakirjoista. Sitten parin viikon päästä huomaa taas tarjoilevansa niitä samoja iänikuisia sapuskoja. Eli näin ihan liharuokienkin kohdalla. Ainakin meillä.

          • 2.1.3.2.1

            sanoo

            Jep, sama ongelma. Ehkä jos aloittaa siitä, että opettelisi pari (tai kunnianhimoisesti vaikka viisi) kasvisruokaa, ja ujuttaisi ne aina tietylle päivälle viikkoa (jos siis tavoitteena olisi yksi kasvisruokapäivä). Tosin toi soijarouhe on niin helppo jauhelihan korvike, että sillä saa laatikot ja keitot heti kasvisversioiksi, eli siitä tulisi heti toinen mokoma kasvisruokia lisää (jos nyt ei laiteta soijarouhetta täysin pannaan). Mutta kyllä se tosiaan voi vaatia enemmän aikaa ja energiaa kuin sen kuukauden.

      • 2.1.4

        sanoo

        Vinkki: se vihannesosastolla myytävä kelmutettu keittojuurespakkaus on aloittelijalle kätevä esim. jauhelihakastikkeen maustamiseen. Raasteeksi vaan, eikä tarvitse heti kilokaupalla ostaa lanttua ja palsternakkaa. Linssejä on meillä nyt padoissa vähän ihmetelty, mutta muutaman kerran jälkeen ne on jo kaikille tuttu juttu, eikä sitä jauhelihaakaan kohta kukaan enää kaipaa, kun on papujen ym. makuun tottunut. Olen vain heittänyt kourallisen linssejä kattilaan muiden ainesten lisäksi (ylikypsinä sakeuttavat soosin mukavasti), mutta nyt siitä ruotsinkielisestä ohjeesta huomasin tsekata, että skölj linserna och tillsätt dem… Kiitos alla olevista asiantuntevista kommenteista soijan ym. suhteen!

        • 2.1.4.1

          sanoo

          Mehän saadaan tuolta osuuskunnan pellolta juurikin kilokaupalla juureksia. Tosin lanttua ei tänä vuonna ole näkynyt, ja se on oikeastaan yksi mun suosikeista. Mutta nää palkokasvit on tosiaan varmaan totuttelukysymys. Mä olen aina tykännyt pavuista, mutta lapset ei niistä kokonaisina tunnu perustavan.

  3. 3

    sanoo

    Tää lihaton lokakuu on kyllä (mulle) hyvä, koska nyt tulee aiheesta asiaa vähän joka tuutista. Toimii, kun on hidas sytytys kuten mulla! Lokakuuksi en ehkä vielä herää, mutta pysyvämpi ratkaisu on tehnyt tuloaan ja saa nyt vahvistusta. Mä olin vuosia semi-vege (kala, maito, muna) ja se oli tosi jees, mut kiireinen arki, nirsot lapset, lihaa haluava mies jne… Se sit jäi. Koska mun motiivit on samat kuin sulla (ei maku vaan maailman pelastaminen), tarviin vähän syyllistystä päästäkseni vauhtiin. Ja ehkä myös äitiysloman 🙂 jotta ehdin hetken ajan keskittyä paremmin asiaan ja opetella. (Äitiysloma on siis jo tulollaan eikä toki ihan pelkästään tän vuoksi 😉

    • 3.1

      sanoo

      Jep, pieni syyllisyys potkii pitkälle 🙂 – kunhan tää ei jää sellaiseksi ”sitten äitiyslomalla” -projektiksi, jonka löytää joskus parin vuoden päästä sieltä keskeneräisten kutimien ja tyhjien valokuvakansioiden joukosta. 😉

  4. 4

    Maria sanoo

    Meillä luovuttiin lihasta kotioloissa puolitoista vuotta sitten, ja alkukankeuden jälkeen ei kyllä tuota ollenkaan ongelmia. Kylässä ei siis syljetä lihakeittoon, mutta kotiin ei lihaa osteta. Lapset ahmivat kyllä mummolassa siskonmakkarasoppaa ja koulussa ja tarhassa syövät sitä mitään eteen laitetaan, mutta kukaan ei ole toistaiseksi kysellyt, miksei kotona syödä lihaa. Ehkä siksi, että juustoa ja kermaa ruuassa kyllä piisaa, joten maussa ei ole yleensä valittamista… Jos haluat muutaman nopean ja lapsillekin hyvin uppoavan kasvisreseptin, täältä pesee!

    • 4.1

      sanoo

      Kyllä, reseptejä – laita tuonne seuraaviin kommentteihin, niin pääset niillä mukaan arvontaan. 🙂 Juusto ja kerma tekee kyllä paljon, mä ajattelin nyt kokeilla soijajuustoa, mutta olen vähän skeptinen sen suhteen.

  5. 5

    Laura sanoo

    Suurin osa Suomeen tuodusta supereksoottisesta soijasta syötetään eläimille – eli vaikka ostaisit suomalaista lähisikanautaa, se todennäköisesti on ruokittu sillä kaukaa tuodulla soijalla, jonka olisi voinut syödä itsekin.

    Itse olen kokenut GoGreenin vihreät pahvitetrassa olevat pavut ja linssit mainioiksi. Huuhtelen, paistan pannulla ja kippaan salaatin päälle. Ei tarvitse liottaa ja keittää tuntitolkulla ja vielä ollaan hengissä!
    Joskus olen liottanut ja keittänyt kuivattuja papuja koko paketin kerralla ja pakastanut sitten sopiviin annosrasioihin.

    Tsemppiä lihattomaan lokakuuhun! 🙂

    • 5.1

      sanoo

      Joo, nää elintarvikeketjut on kyllä melkoisia – ja melkoisen masentavia.

      Toi keitettyjenn papujen pakastusvinkkihän oli mainio! Itsetehtyjä puolivalmisteita. 🙂

      • 5.1.1

        Laura sanoo

        Lihan ja soijan ekologiset vaikutukset ovat ihan eri mittakaavassa – ihmisen syömän soijan jalanjälki on huomattavasti pienempi kuin eläimen syömän soijan ja ihmisen syömän lihan yhteensä.
        Soijamyyteistä lisää myös täällä: http://www.vegaaniliitto.fi/vegaia/2010/talvi/soija.html

        Ihan kokonaan ei kannata masentua, vaan miettiä askel kerrallaan mihin suuntaan lähtee. 🙂 Jo pelkästään lihan syönnin vähentäminen on jo merkittävä askel. Kaikkea ei tarvitse eikä kannata syyllisyydentuskissaan rykäistä kerralla uusiksi, sitä päätyy äkkiä syömään vain kiinankaalia ja porkkanaa ja motivaatio pysyvään ruokavalionmuutokseen katoaa samantien.

        • 5.1.1.1

          sanoo

          Kiitos linkistä! Mun opiskeluaikojen bravuuri oli kaali-porkkanarisotto, joka ohraan tehtynä olisi suorastaan fenno-vegaanista – mutta ei kyllä kauheasti tosiaan motivoi noin maun puolesta. 😉 Mutta tosiaan, askel se on pienikin askel. 🙂

  6. 6

    sanoo

    Hienoa, että otat haasteen vastaan! Kovasti tsemppiä Lihattomaan Lokakuuhun. Itse en muutenkaan syö mitään eläinperäisiä tuotteita. Näin ollen lupaan omalta osaltani vain olla tukemassa muiden lihattomia ruokavalintoja. Ensimmäisenä tekona aion pitää viikon ajan ruokapäiväkirjaa. Tämä toivottavasti auttaa muita hahmottamaan, millainen voi olla vegaaninen ruokavalio. Täällä eilisen (30.9.) ruokapäiväkirja: http://leostranius.fi/2013/10/lihaton-lokakuu-alkaa-ruokapaivakirja/

  7. 7

    sanoo

    Meillä syödään enimmäkseen kasvisruokaa, ehkä kerran kaksi viikossa kalaa. Maito ja munatuotteita käytetään, energiasyöppö-juustoa tosin koetetaan käyttää vähän. Joskus juhlaruoissa on lihaa, arkena tosi harvoin.

    Itse olen kala-kasvissyöjä, maha ei enää edes kestä lihaa vuosien tauon jälkeen, joskus mietin, kestikö koskaan. Mies on sekasyöjä ja poika syö lihaa toisinaan kylässä ja päiväkodissa samaa ruokaa kuin muutkin.

    Koiralle ja kissoillekin maistuisi muuten kasvisruoka. Koiraparkamme ei ole lihan jämiä paljoa nähnytkään ikinä. 😀

    P.S. Blogissa olisi Marimekko-arvonta:
    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/09/27/joka-saan-mahtiarvonta/

    • 7.1

      sanoo

      Toi juusto on kyllä hankala, siitä on tullut niin kauhea pahis, mutta ruoanlaitossa se on niiiiin kiva – ja ranskalaisessa ruokapöydässä tietysti ihan välttämättömyys.

      Kävin heti osallistumassa arvontaan – ja hei, nyt täällläkin on siis sellainen, tämän kasvissyönnin tiimoilta. 🙂

  8. 8

    Suvi sanoo

    Haeskelin askarteluohjeita lapsille ja törmäsin kuvaan jossa meidän koira on teidän lasten kanssa!??!

    • 8.1

      Emilia sanoo

      No on samaa näköä. 🙂 Meidän koiralla on kyllä pystyt korvat, mutta lasten leikkeihin joutuessaan joskus luimistelee. 😉

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *