Lifestyle-blogin kulisseissa

purjehtimassa lasten kanssa

Kesä loppui. Mutta viime viikonloppuna oli vielä täysi kesä, ja me hyödynnettiin se minilomaan; katkaisin 13 päivän työputken ja ajoin itseni ja lapset Taalintehtaalle, jossa mun vanhemmat oli veneellä. Purjehdittiin (tai no, ajettiin moottorilla) kauniissa illassa pienen saaren rantaan, poimittiin puolukoita ja ihasteltiin laskevan auringon kultaamia männynrunkoja.

purjehtimaan lasten kanssa

lasten kanssa veneellä ja saaressa

aarteita saaresta

Sunnuntaiaamuna nukuttiin pitkään, syötiin aamiaista kaikessa rauhassa ja lähdettiin sen jälkeen purjehtimaan (tai no, ajamaan moottorilla, koska tuulta ei ollut edelleenkään) kohti Högsåraa. Rantauduttiin sen idylliseen kyläsatamaan punamullalla siveltyjen venevajojen katveeseen. Käveltiin auringossa pölisevää kylätietä sievien puutarhojen ja lammaslaitumien ohi, ja tultiin Farmors Cafén pihaan.

farmors cafe högsåra

Siinä vaiheessa mä rupesin miettimään, etten mitenkään voi kirjoittaa tästä blogiin, koska mun uskottavuuteni ”kakkaa kynsien alla” -tyypin äitiysbloggarina ei vain kestä tällaista idylliä. Pihassa odotti herttaiset puutarhakalusteet aurinkovarjojen alla, ja sisältä löytyi kekseliäin, kaunein ja maukkain saaristolaisbuffet mitä olen varmaan ikinä syönyt. Kävin santsaamassa sinä aikana kun lapset silitti lampaita ja kaneja pihassa. Jälkiruoaksi jokainen valitsi suosikkinsa seitsemän sortin kakkuvalikoimasta.

lammas

Paluumatkalla nostettiin purjeetkin. Päivä oli aika lähellä täydellistä.

Paitsi että yksi lapsista oli ruvennut valittamaan päänsärkyä. Sitä väsytti ja oli paha olla. Siinä vaiheessa, kun Taalintehtaalla oltiin saatua pakattua varavaatteet, kaarnanpalat ja banaanit autoon ja kytkettyä lapset vöihinsä, lapsi oksensi itsensä ja naapurinsa päälle.

Kun lapset ja auto oli saatu siistittyä ja ajelin vienossa oksennuksenhajussa halki ilta-auringossa kylpevän kulttuurimaiseman, mietin, että en mä halua editoida elämästäni lifestyleblogikelpoista. Mulle sopii se, että niiden täydellistä lähenevien hetkien rinnalla ihan yhtä tärkeinä on ne oksennuksenhajuiset hetket. Aika kultaa muistot joka tapauksessa, mun ei tarvitse sitä erikseen tehdä. Ja oksennuksenhajunkin saa hangattua ruokasoodalla pois, kunhan ehdin ja jaksan.

Kommentit
  1. 1

    Elise sanoo

    Farmors Cafe ja talon väki on ihania. Muistan, että lapsena tuli itsellekin aika usein makeasta paha olo. Venekyyti ei varmaankaan helpottanut tilannetta.

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Tässä päänsärky viittasi auringonpistokseen, vaikka olikin hattu päässä koko päivän – mutta reilu pala täytekakkua kyllä varmaan myös vaikutti asiaan. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *