Lasten kanssa lentomatkalle

lapsi lentokoneessa

Nuori lentomatkustaja lähdössä kohti vihreämpää joulua.

Muistatko ensimmäisen lentomatkasi? Jos olet mun sukupolvea, niin aika todennäköisesti muistat, tai ainakin sen toisen. Me 80-luvun lapset kuljettiin ekoille ulkomaanmatkoillemme auton takapenkillä (tai Ruotsin-laivalla), ja mä muistan usein olleeni ainoa lapsi lentokoneessa.

Toista on nykyajan lapsilla. Me ollaan nyt reilun kahdeksan vuoden aikana ehditty tehdä lasten kanssa parikymmentä edestakaista lentomatkaa. Mä en erityisesti tykkää lentämisestä, musta sekä lentokentällä että koneessa on usein kamalaa ja koko homma tekee matkustamisen liian nopeaksi. No, ymmärrän sentään että tää on varsinainen first world problem, joten en valita enempää vaan ihan kiitollisena taas sunnuntaina suuntaan Seutulaan ja sieltä Frankfurtin kautta Toulouse-Blagnacille. Ensimmäistä kertaa muuten yksin kolmen lapsen kanssa, mies kun on Ranskassa jo valmiiksi.

Tähän väliin täytyy sanoa (omaa ekologista omatuntoani turruttaakseni), että meidän kaikki lennot on olleet Euroopan sisäisiä ja kahta reissua lukuunottamatta kaikki on tehty lasten isovanhempien tai muiden sukulaisten tapaamiseksi (ja itse asiassa niilläkin Berliinin ja Albanian reissuilla myös tavattiin sukulaisia). Yksi syy siihen, että mä ehdotin kesällä 2014 miehelle autolla Ranskaan lähtemistä on se, että erilaisten laskurien mukaan viiden hengen automatkan pitäisi tuottaa huomattavasti vähemmän päästöjä kuin saman matkan kulkemisen lentokoneella.

takapenkillä

Parhammillaan takapenkillä oli tällaista.

Mutta nyt pari vinkkiä, jos olet lähdössä talvea pakoon (tai sitä kohti) lentäen lasten kanssa. Vinkkejä on sekä pienten että isompien vanhemmille. Lentäminen vauvan kanssa on oikeastaan kohtuullisen helppoa niin kauan kun se ei tahdo liikkeelle, mutta niitä ekoja lentojahan sitä väistämättä stressaa eniten.

Ennen matkalle lähtöä

Ennen matkalle lähtöä täytyy tietysti pakata ja vielä sitä ennen tarkistaa kaikkien vakuutukset ja passien voimassaolopäivät, mutta tämä ei ole mun erityinen vinkkini.* Sen sijaan, jos matkustat vaippaikäisen kanssa ja olet havainnut, että lapsen maha menee kovaksi jostain tietystä ruoka-aineesta (meillä se oli mustikkasose), niin sitä voi kokeilla antaa lentoa edeltävänä päivänä. Parhaassa tapauksessa nimittäin käy niin, että kakkavaippaa ei tarvitse vaihtaa koko lentopäivän aikana, ja perillä kohteessa vaivan voi sitten ratkaista purkillisella luumusosetta (kannattaa pakata mukaan, koska sitä ei kaikkialta saa).

Matkan pituuden ja huoltosuhteen mukaan kannattaa miettiä, pitäisikö alle 2-vuotiaallekin varata oma paikka (siis ostaa lastenlippu). Jos ei ole sesonki, niin koneessa on todennäköisesti tyhjää – nykyisellä itsepalvelu check innillä vaan ei välttämättä saa viereensä tyhjää paikkaa. Vaikka lasta käytännössä joutuisi pitämään sylissä ison osan matkasta, niin ainakin mua helpottaa, että vieressä on tyhjä paikka eikä joku keski-ikäinen bisnessetä, kun haluaa hetkeksi lapsen pois käsistään. Kaksosten kanssa me yleensä varattiin yksi lastenlippu, joten yksi lapsi oli koko ajan toisella aikuisella sylissä, mutta ainakin toinen saatiin välillä penkille – ja tarpeen tullenhan ne mahtui siihen molemmat.

Pakatessa ruksittava lista on kätevä, ja jos tekee samantyyppisen matkan usein, niin listan voi säästää matkasta toiseen, ja joka tapauksessa se kannattaa myös pakata matkalle mukaan, jotta takaisin tullessa voi tarkistaa, ettei mitään unohdu. Lapsista on ihanaa saada pakata omat tavaransa, ja jos lukeminen ei vielä suju, niin listan voi piirtää: viidet pikkarit, neljä t-paitaa, unilelu… Jos on useampi laukku, niin kannattaa jakaa tasaisesti kaikkien tavaroita eri laukkuihin – vähän hankaloittaa purkamista, mutta todennäköisyys sille, että yhden seuralaisen kaikki puhtaat vaatteet seikkailee jossain välilaskupaikassa, on pienempi.

Ja hei – tämä unohtuu multa itseltäni valitettavan usein – matkalle lähteminenhän on mahtavaa! Eli iloista mieltä ja rentoa meininkiä. Vaikka lentäminen lasten kanssa ei varmaan ole kenenkään lempipuuhaa, niin se on vain se yksi päivä, ja sen jälkeen odottava loma on sen arvoinen, eikö niin? Ja kun aikuiset on sitä mieltä, että jee, kivaa ja helppoo, niin lapsetkin vänkyilee vähemmän.

Lapsiperheen käsimatkatavarat

reput

Omat reput lapsille vai ei? Enemmän huolehdittavaa ja hukattavaa, mutta toisaalta ovat niin innoissaan omien tavaroidensa pakkaamisesta, että musta melkein kannattaa.

Jos joutuu vaihtamaan konetta, niin varsinkin joulunaikaan tai kesän pahimpaan sesonkiaikaan lentäessä kannattaa varata käsimatkatavaroihin kaikki, mitä vuorokauden aikana luulee tarvitsevansa, ihan vain siltä varalta, että löytääkin itsensä müncheniläisestä lentokenttähotellista keskiyöllä lumimyrskyn tukittua puolen Euroopan kentät ja kaikkien vaihtoehtoisten koneiden ollessa täynnä (tai matkalaukut löytää itsensä sieltä Münchenin kentältä vielä pari päivää loman alettuakin). Ja tavarat kannattaa pakata reppuun tai isoon olkalaukkuun, niin että on molemmat kädet vapaana ja niitä tavaroita on helppo kaivella penkin alta. Eli:

  • vaihtovaatteet, lapselle ja itselle ainakin paita. Jos ikinä on ollut matkapahoinvointia, niin lapselle pari vaatekertaa ja myös miehelle paita. Tosin lentokoneen viltistä sitoo ihan kivan topin puvuntakin alle, mutta silti (tämän takia meidän torkkupeitto on by Lufthansa).
  • juotavaa. Sitähän ei turvatarkastuksesta saa läpi (paitsi alle 2-vuotiaiden maidot, myös mehua ja vettä olen pienille saanut viedä), mutta tyhjä vesipullo ja kentän vessan hana säästää elimistöä ja kukkaroa. Lapselle pillimehuja, koska jos sitä ei enää imetetä tai juoteta tuttipullosta, pillimehun ryystäminen auttaa korvakipuun nousussa ja laskussa.
  • syötävää. Kaurakeksit toimii sekä välipalana että aamiaisena.
  • naposteltavaa. Koneessa aika kuluu paremmin maissinaksujen ja rusinoiden parissa.
  • muovipusseja. Taaperon oksennuksen pyydystäminen siihen lentokoneen paperipussiin on sellainen vitsi, joka ei naurata ketään. Paljon muovipusseja, koska niitä tarvitaan myös likaantuneiden vaatteiden pakkaamiseen. Jos käytetään vaippoja, niin vielä enemmän muovipusseja.
  • nestemäistä särkylääkettä ja nenäsuihketta. Lasten lääkkeet menee turvatarkastuksesta läpi, ja jos tyypillä on yhtään ollut nuhaa ennen lähtöä niin sekä nenäsuihketta että särkylääkettä kannattaa antaa portilla, jotta kamalimmalta korvahuudolta säästytään.
  • kankainen ostoskassi tai pari, ulkovaatteiden pakkaamista varten.
  • tähän aina lisätään leluja tai jotain kehittävää tekemistä, mutta suoraan sanottuna mikään muu puuha kuin lukeminen (isompien lasten kanssa) tai elektroniikkalaitteet (kaiken ikäisten kanssa) ei oikein toimi lentokoneessa. Kaikki tavarat kuitenkin putoaa siitä pöydältä tai sylistä lattialle (paitsi ne elektroniikkalaitteet, jotka pysyy kuin liimattuina lasten käsissä), eikä ne mitään muuta jaksa tuntikausia. Ja koska kukaan ei jaksa lukea ääneen tuntikausia, niin pakkaa vain suosiolla se elektroniikkalaite, kehittäviä tehtäväkirjoja voitte täytellä joskus muulloin. Vauva taas viihtyy yleensä yllättävän pitkään ihan vain järsimällä sitä muovitettua turvallisuusohjetta.

Lentokentällä lapsen kanssa

lapset lentokentällä

Tässä näkyy nyt ainakin se, että ne oli tauotta liikkeesä koneen vaihdon ajan. Kuvan on tarkoitus esittää värikoordiinoitua ja maabrändättyä matkapukeutumista.

Ennen turvatarkastusta riisutaan siis ulkovaatteet ja laitetaan ne sinne kankaiseen ostoskassiin, ja kassit mätkäistään läpivalaistaviksi. Sen jälkeen ne roudataan koneeseen, tungetaan sinne ylähyllylle, ja muistetaan sieltä ottaa mukaan.

Tässä vaiheessa viimeistään lapsiin kannattaa myös liimata nimilaput. Lapsen nimi, oma nimi, puhelinnumero ja mahdollisesti myös lennon numero tarralappuun tai vaikka maalarinteippiin, joka lätkäistään lapsen selkään. Isommalle voi lapun antaa taskuun ja selittää, että se pitää näyttää jos eksyy. Mä en ole ikinä hukannut lapsia lentokentällä, mutta mä olen hukannut niitä muualla, joten en halua kokea samaa siinä vaiheessa, kun portin sulkeutumiseen on 10 minuuttia ja kaikki ihmiset lapsen ympärillä puhuu kieltä, jota se ei ymmärrä.

Taaperoille voi harkita valjaita, ainakin jos lapsia on useampia. Mä ostin meidän 1-vuotiaille kaksosille sellaiset söpöt eläinreput, joissa oli kahvallinen häntä (löysin ne monikkokirppikseltä ja tarpeen loputtua myin eteenpäin monikkokirppiksellä parissa minuutissa). Miehen mielestä oli lapsia alentavaa pitää niitä hihnassa, joten reppuja ei käytetty kun oltiin yhdessä liikkeellä – ja onneksi mä en joutunut lentämään niiden kanssa yksinäni.

Vauvaa on aika näppärä kantaa repussa tai liinassa, mulla on myös ollut sellaiset tosi pieneksi menevät travel system -rattaat turvakaukalon kanssa (Quinny Zapp, lämpimät suositukset. Meidän rattaat on myös kiertäneet ja kestäneet reippaassa käytössä neljällä lapsella.) On mahdollista saada myös turvakaukalo lentokoneeseen, ainakin jos vauvalle on varannut paikan (tai muuten on tilaa), jolloin se voi olla siinä kaukalossa matkan aikana – oikeasti varsin kätevää, paitsi että kaukalossa ei tietenkään pysty imettämään. Turvatarkastusta nämä apuvälineet ei helpota, se on lasten kanssa aina syvältä, ja varsinkin kun se vauva on nukahtanut siihen liinaan tai kaukaloon, josta se pitää nostaa pois.

Vaikka kiusaus on kentälläkin tietysti antaa lapsille se elektroniikkalaite käteen, jotta saisi itse hetken hengähtää, niin kannattaa kuitenkin juoksuttaa niitä mahdollisimman paljon. Helsingissähän on leikkipaikka lapsille (suunnilleen terminaalien välissä), vaikka pieni onkin ja me ollaan sekä Münchenissä että Frankfurtissa testattu ihan mainioita leikkipaikkkoja kiipeilytelineineen. Ja kun niillä on ne nimilaput, niin voi vähän rennommalla mielellä antaa niiden juoksennella. Mahdollisimman kirkkaat vaatteet, tai joku näppärä värikoordinointi auttaa myös lasten paikallistamisessa (kts. kuva).

Lapsi lentokoneessa

kaksosvauvat turvakaukalo

Näin pienten kaksosten kanssa me ei lähdetty lentoon. Ensimmäisen joulunsakin ne vietti Suomessa ja pääsi Ranskaan vasta 10-kuisina.

Mä olen stressannut paljon sitä, miten kanssamatkustajat suhtautuu huutaviin / oksentaviin / potkiviin / haiseviin lapsiin. No, me ei ikinä olla saatu negatiivista palautetta, vaikka meidän lapset on kyllä tehneet noita kaikkia.

Ainut kerta, kun mua on vierustoveri lentokoneessa katsonut paheksuvasti oli, kun mun koirani (ei tämä nykyinen) näykkäisi sitä käteen. Mikä oli mustakin ihan pätevä syy paheksua. Ihmiset on yleensä ymmärtäväisiä ja mukavia ja niillä on monilla itselläänkin lapsia. Ja hei, se on rajallinen aika, se nyt menee vaikka aidanseipäänä sekä sulta, lapsilta että niiltä kanssamatkustajilta ja sen jälkeen kanssamatkustajien ei tarvitse ikinä enää nähdä sun lapsia, eikä sun niitä (paitsi ehkä paluulennolla). (Ja jos haluat vertaistukea, niin lue ihmeessä Periaatteen Naisen kertomus aiheesta lentomatka lasten kanssa – ja varsinkin kommentit. Tuskin voitte pistää pahemmaksi.)

Jos imettää, niin sitähän kannattaa tehdä nimenomaan lentokoneessa – ne korvat. Tosin ajoitus voi olla haastavaa, koska imeväinen ei välttämättä ymmärrä selitystä siitä, että odotetaan nyt vielä 15 minuuttia, että tää lähtee nousuun. No, taaperolle voi yrittää jo selittääkin. Oma vaatetus kannattaa miettiä mahdollisimman mukavaksi sekä itseä, lasta että kanssamatkustajia ajatellen, eli vaikka muuten ei käyttäisi imetyspaitaa, niin nyt voi olla hyvä hetki.

Sylissä olevan lapsenhan pitäisi nousun ja laskun aikana istua vanhemman sylissä omalla vyöllään köytettynä, mutta mä en ole tähän koskaan takertunut (ja jos henkilökunta on takertunut, niin olen odottanut, että ne menee omille paikoilleen). Vyöt olen pitänyt kiinni, mutta muuten järjestänyt mahdollisimman hyvän imetysasennon (niillä ylähyllyillä on tyynyjä, jollaisen voi pyytää, auttaa mukavasti).

Ja ylipäätään lapsi siis pitäisi saada imeskelemään ja nieleskelemään. Sellaiset sitkeät hedelmätoffeet toimii tässä varsin hyvin (jos ei jostain syystä halua syöttää niille xylitol-purkkaa. Vaikka siitä syystä, että sitä ei enää paluumatkalla ole.) Leuan heiluttelu voi auttaa, samoin se kun pitää nenästä kiinni ja puhaltaa posket pullollaan ilmaa korviin (siis lapsi siellä päänsä sisällä puhaltaa. Voi tietysti aikuinenkin puhaltaa, ei se varmaan pahenna tilannetta). Ja sitten voi vain koettaa vakuuttaa, että kohta helpottaa. Niinhän se nousussa helpottaakin, ja laskuun on vielä aikaa.

Ja sitten vain lennetään. Ja lennetään. Ja lennetään. Ja pärätään sitä elektroniikkalaitetta. Ja lennetään. Ja lennetään.

Mitkä on teidän parhaat vinkit lasten kanssa lentämiseen?

*Vaikka kyllä se silti kannattaa. Nimimerkki saahan sen vanhentuneen passin ulkomaillakin uusittua, mutta kalliiksi ja hankalaksi se tulee. Ja noloakin se on, kun pitää töihin selittää, miksei pääsekään lomalta takaisin silloin kun piti.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    Anna sanoo

    Me lennetään USA-Suomi -väliä kerran vuodessa ja nyt nelivuotiaan kanssa matkustaessa on syntynyt rutiineja: Nuo jo itsekin mainitsemasi, armoitetut leikkipaikat! Mä en myöskään mene lapsen kanssa koneeseen ekana, vaikka saisikin, vaan mahdollisimman kauan portilla juoksentelua ja mahdollisimman vähän kuumassa ahtaassa koneessa tungeksimista! Käsimatkatavaroiden on mahduttava yhteen reppuun, joka mahtuu (lapsen) penkin alle, eli senkään takia ei tarvi kiirehtiä koneeseen että saisi tavarat mahtumaan ylähyllylle. Ja lennon aikana heitetään kaikki periaatteet unholaan: Telkkaria, pelejä ja naposteltavaa rajatta!

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Teillä onkin matkalla pituutta – mä en tykkää välilaskuista, koska tulee nää korvahommat ja muut useampaan kertaan, mutta kyllä ne toisaalta katkaisee sen istumisen. Ja toi on ihan totta, että turhaa sinne on mennä lentokoneen käytävälle jonottamaan tai istumaan penkkiinsä valmiiksi, ihan tarpeeksi siinä saa kuitenkin istua. Ja hyviin periaatteisiin kerkeää palata taas, kun jalat on tukevasti maanpinnalla. 🙂

  2. 2

    sanoo

    Hyviä vinkkejä!

    Meille matkustamiseen on ymmärrettävästi kuluneiden vuosien aikana kehittynyt aikamoiset rutiinit sekä lyhyempiä että tosi pitkiäkin matkoja varten. Melkein kaikki ohjeesi allekirjoitan mutta pillimehujen kanssa en itse lähtisi koneessa sotkemaan paitsi ehkä vähän isompien lasten kanssa. Taaperolle kannan itse mukana sellaista nokkamukia joka ei vuoda vaikka miten kääntelisi. Tyttö osaa kyllä juoda ihan lasistakin mutta lentokoneessa tavarat tosiaan lentelee helposti käsistä ja siinä vuotamaton muki on kätevä. Mukissa on meillä ihan vain vettä – meidän lapset ei pieninä ole onneksi olleet kovasti mehun perään kun se on ollut sen verran harvinaista herkkua.

    Mä en ole koskaan merkinnyt lapsia mitenkään vaikka yhtenäisenvärisiin vaatteisiin olen joskus pukenut. Koskaan ei ole lapset hukkuneet lentomatkalla! Olen tosi tarkka siitä kuinka kentillä kuljetaan – tavallisesti meillä niin, että jokainen lapsi pitää aikuista kädestä ellei ole sylissä tai kantorepussa. Koska matkustan yksinkin lasten kanssa on selvää, ettei meille voi tulla enempiä lapsia koska kolmen kanssa on jo täynnä sekä kantoreppu että kädet 😉

    Olen huomannut, että kun pitää samoista jutuista kiinni matkasta toiseen niistä tulee lapsillekin ihan itsestäänselviä.

    • 2.1

      Emilia sanoo

      Tollainen vuotamaton muki on kyllä kätevä, ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun vaihtovaatteita on tarvittu kaatuneen mukin takia. Mä tosiaan imetin näitä niin pitkään, että pillimehut oli luonteva vaihtoehto sen jälkeen. Ja tulipa nyt mieleen sekin kerta, kun olin varannut esikoiselle erikoisherkuksi lennolle pillikaakaon, jonka se imaisi kerralla ja oksensi sitten ensimmäisen ilmakuopan tultua. No, onneksi oli niitä vaihtovaatteita – kaikille paitsi unilelulle. 😉

      Ja kyllähän lapset tosiaan nopeasti oppii niihin rutiineihin myös. Meillä nimilaput on sellaiset, rauhoittaa mun hermoja, ja lapset tietää, että Lintsille, messuille, Ruotsin-laivalle ja lentokentälle mennessä laput laitetaan. Olet sä kyllä aikamoinen sissi, kun kuljet kolmen kanssa – mulla on eka kerta tosiaan vasta edessä, ja nythän nää on jo niin isoja ja järkeviä, että suurin ongelma todennäköisesti tulee olemaan tappelut tabletin käyttövuoroista.

  3. 3

    sanoo

    Tosi hyviä vinkkejä. Meillä Manduca oli ehdoton pienen kanssa ja talutusreppua käytin taaperolla (vaikka meilläkin mies hieman paheksui 🙂 ). Käsimatkatavarat pakkaan itse edellä istuvan penkin alle; meillä ne painavat yleensä lähelle sallittua maksimipainoa ja yritykseni nostella niitä ylös kapeilla käytävillä lasten kanssa ovat olleet joskus hieman hurjia. Lentoemäntä onneksi neuvoi, että sujauta laukku penkin alle ja toimii! Sieltä on helpompi ottaakin tavaroita, jos tarvii jotakin matkan aikana. Itse olen ihan nipo turvavöiden kanssa enkä anna lasten niitä juuri availla matkan aikana ;). Meilläkin lennelty monta kymmentä kertaa lasten kanssa ja aina matkat on sujuneet hyvin. Viimeksi lensin ensimmäistä kertaa yksin kolmen kanssa ja sekin sujui hyvin. Mukavaa matkaa!

    • 3.1

      Emilia sanoo

      Mäkin olen pitänyt sen linjan, että istuessa turvavyöt pitää olla kiinni – ne on kyllä tollaisille hoikille lapsille niin väärin mitoitettuja, että en tiedä, kuinka paljon niistä oikeasti olisi iloa. No, yritetty on ainakin. Ja kun ei lennetä parin tunnin pätkiä kauempaa kerralla, niin eipä lasten tartte kauheasti päästä jaloittelemaankaan.

      Meilläkin on kaikki käsimatkatavarat tosiaan aina siellä penkin alla. Musta ihmiset saisi enemmänkin tunkea niitä sinne, välillä on justiinsa aika hurjia tilanteita, kun sieltä ylälokerosta meinaa saada painavan lentolaukun päähänsä.

    • 4.1

      Emilia sanoo

      Kiitos, toi kuulosti kyllä pienille toimivalta viihdykkeeltä! Mä mietin nyt sitä, mitä tehdään pitkän välilaskun aikana, lähdetäänkö seikkailemaan kaupunkiin (ja stressaamaan takaisin ehtimistä) vai pyöritäänkö viisi tuntia siellä lentokentän leikkipaikalla.

  4. 5

    rafi sanoo

    Moi, aika paljon samoja asioita. Annan lapsille rusinoita (1 kerrallaan), jotta he nieleskelisivat. Miehenikään ei olisi halunnut käyttää ne valjaat mutta ne olivat kyllä tarpeellisia hirveästi aktiivisen taaperon kanssa!

    • 5.1

      Emilia sanoo

      Mikä siinä onkin, että miehet vastustaa niitä valjaita? Varsinkin check in -tiskillä, kun pitää keskittyä kaivelemaan passeja ja nostelemaan laukkuja ja joka puolella on paljon ihmisiä, niin ei vain riitä käsiä ja silmiä sen taaperon vahtimiseen.

      Toi rusina kerrallaan taktiikkahan on hyvä, mä olen antanut aina rasian kerrallaan, ja silloin ne menee ihan liian nopeasti.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *