Mikä maksaa? Ja kuka? Lastensairaalakeräyksestä

lastensairaala

Söpö lapsi – anna rahaa.

Tää on sellainen juttu, jota on vaikea kirjoittaa, koska pulssi nousee, rupeaa itkettämään ja suututtamaan. Helsingissä liikkuvat on ainakin nähneet ratikkapysäkeillä niitä rumia ”Uusi lastensairaala 2017” – mainoksia. Kerätään siis yksityisillä lahjoituksilla varoja uudelle lastensairaalalle, kun Hus ei sitä ole saanut aikaiseksi. Mä olen tässä talven mittaan miettinyt, mikä tässä jutussa mättää, miksi musta tuntuu, että mun ei pitäisi lahjoittaa kymppiäni tähän keräykseen. Tunne on mulle erityisen ongelmallinen siksi, että meidän esikoistytär on siis aikoinaan syntynyt kolme kuukautta ennen aikojaan vajaan kilon painoisena, eikä olisi hengissä ellei olisi saanut erinomaista hoitoa Lastenklinikalla.

No yksi ongelmahan tässä sitten onkin, että meidän esikoisen pelkkä tehohoito on maksanut noin 60 000 euron kieppeillä, ja siihen päälle vielä  5 viikkoa tavallisella lastenosastolla, viiden vuoden seurannat ja mun hoito sairaalassa – ei varmaan jäädä kauas 100 000 eurosta. Eli jos haluaisin ruveta maksamaan velkoja takaisin noin rahassa, niin se tarkoittaisi parinkymmenen vuoden pankkilainaa ja melkoisen ahkeraa työntekoa. Se kympin lahjoitus tuntuu tossa mittakaavassa lähinnä huonolta vitsiltä. Mutta eihän meidän tarvitsekaan maksaa kymmeniä tuhansia euroja sairaalahoidosta, mehän asutaan Suomessa ja täällähän on julkinen terveydenhoito, joka kustannetaan tasapuolisesti kaikkien meidän verovaroista.

Paitsi että hetkinen, nyt ei siis jostain syystä kustanneta, kun lastensairaalalle ei niitä rahoja edelleenkään löydy. Hesari kirjoitti viime viikonloppuna ihan ansiokkaasti niistä ongelmista, mitä yksityisillä varoilla rahoitettavaan sairaalaan voi liittyä. Iso ongelmahan on se, että söpöille sairaille lapsille on tosi paljon helpompi kerätä rahaa kuin esim. mielenterveyspotilaille, alkoholisteille, tai kehitysvammaisille vanhuksille – tämähän on huomattu tämän yhden keskoslapsen ympärille syntyneen facebook-ryhmän myötä.

Demokratiassahan idea on, että rahat kerätään yhdessä, kaikilta, yhdessä sovittujen sääntöjen mukaisesti, ja niinpä kaikki saavat myös olla mukana päättämässä rahojen käytöstä. Käykö tässä niin, että ne joita kiinnostaa, maksakoot palveluista joita pitävät tärkeinä? Ja käykö niin, että se joka maksaa, päättää myös miten rahoja käytetään? Nythän kyseessä on säätiö, joka rahaa kerää, mutta kuka sanoo, mikä se sairaalan omistusmuoto parinkymmenen vuoden päästä olisi. Aina kun luen lehdestä Husin kommentteja siitä, ettei rahaa uuteen lastensairaalaan edelleenkään ole eikä tule, tuntuu kuin joku potkaisisi vatsaan; ihan kuin meidän lapsen elämä olisi niille ihan yhdentekevä. Mutta yhteiskunnassahan ei päätöksiä tehdä yhden äidin tuntemusten perusteella, vaan yhteiseksi hyväksi – ja sairaiden lasten hoito ei nyt vaan ole sitä tärkeintä yhteistä hyvää? Rupeaa itkettämään ja suututtamaan.

Mä en tykkää salaliittoteorioista yhtään, mutta musta tässä jutussa olisi nyt tutkivalle journalistille töitä. Miksi niitä rahoja ei löydy valtion ja kuntien kassasta? Puhutaan isoista rahoista, mutta ei niissä budjeteissa mistään mahdottomasta – ja varsinkin kun tilanne on ollut tiedossa jo yli kymmenen vuotta. Ketkä niistä rahoista on päättämässä? Mitä intressejä heillä mahdollisesti on sairaanhoidon yksityistämiseen? Missä asemissa heidän voi kuvitella olevan silloin parinkymmenen vuoden päästä, kun sairaalan omistus ehkä onkin jo siirtynyt liikeyritykselle? Varmasti suurin osa on ihan  viattomasti tekemässä parhaina mahdollisina pitämiään päätöksiä, mutta voiko siellä olla myös vähän liian viatonta väkeä, jota viedään kuin pässiä narussa.

Suomessahan erikoissairaanhoito on viimeisiä oikeasti julkisen puolen hoitamia hommia, ja siellä olisi varmasti rahaa tehtävissä, jos sitä yksityistettäisiin (perusterveydenhuoltohan on jo pitkälti yksityistä, kun ihmiset käyvät työterveyshoidossa tai vievät lapsiaan vakuutuksen turvin yksityiselle). Ja lapsillahan tosiaan on jo nykyään ne yksityiset sairausvakuutukset, että eihän se missään tuntuisi, jos pitäisi mennä yksityiseen sairaalaan. Paitsi tietysti niillä, joille ei syystä tai toisesta vakuutusta ole myönnetty. Vähän voisi se tutkiva journalisti ehkä myös vilkaista, mitä yhteyksiä vakuutusyhtiöillä on lastensairaalan rahoituksesta päättäviin.

No, en sano, että älkää antako rahaa siihen keräykseen, en tosiaan. Mutta itse en siis vielä ole antanut, vaikka kaikesta sydämestäni tahtoisin sen uuden lastensairaalan valmistuvan mahdollisimman nopeasti. Musta siihen vain pitäisi käyttää meidän kaikkien yhteisiä rahoja, yhdessä sovitusti. Mutta jos jollain on hyviä perusteluja siihen, miksi mun pitäisi näistä epäluuloistani ja huonoista viboistani luopua, niin kuulisin niitäkin erittäin mieluusti.

p.s. En mäkään täysin kiittämätön ole. Mahtavaa työtä tehneelle henkilökunnalle me ollaan lähetetty kiitoskortti – vähän vitsiltähän sekin tuntuu: ”terkkuja täältä Ranskasta ja kiitti hei kun pelastitte meidän lapsen hengen”. Sitähän voisi vaikka toivoa, että arvokkaasta työstä saisi sen arvoisen palkan. Sitä odotellessa.

Seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Edit. Samana päivänä ilmestyi muitakin kirjoituksia aiheesta:Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo valottaa säätiön taustavoimia Lapsen maailma -lehden kolumnissaan (edit. 13.1.2014 juttua ei enää löydy netistä). Tosin musta siellä pelataan aika avoimilla korteilla: liike-elämällä on liike-elämän intressit, ei siinä mitään. Enemmän mua kiinnostaa nää julkiset tahot, jotka edesauttaa liike-elämän intressejä sanomatta sitä ääneen.

Toinen juttu on City-lehdessä, jossa Taneli Hämäläinen kritisoi julkisen ja yksityisen rahoituksen sekoittamista, esimerkkinä juuri tämä lastensairaalan tapaus.

Edit: nyt oli sitten radiossa 14.5. Ylen ykkösellä Eve Mannun ohjelma aiheesta (jonka voi kuunnella täältä areenasta, ja aiheesta on myös keskustelua täällä blogissa).  Ohejelmassa haastateltiin Heikki Hiilamoa ja keräyshankkeen johtotähteä Anne Berneria (ja minua). Anne Berner korosti lopussa sitä, että keräyksellähän kerätään rahat vain sairaalarakennukseen, sen käyttö on sitten kuntien asia edelleen. Yhdistyksen nettisivuilta ei kuitenkaan käy ilmi, kuka sairaalan sitten omistaa, annetaanko se lahjaksi Husille? Vai onko se rakennuttaneen säätiön omaisuutta – tosin siinähän pitäisi olla julkistakin rahaa mukana, eli osittain säätiön omaisuutta? En nyt ole vieläkään vakuuttunut.

Edit 13.1.2014 Ja nyt on siis jo selvinnyt, että uuden lastensairaalan rakennus tosiaan menee säätiön omaisuudeksi ja Hus tulee siihen vuokralle.

Edit. 15.5.2014 Poistin toimimattoman linkin. Tässä tämänpäiväisessä jutussa entinen Lastenklinikan potilas pohtii, miksei halua lahjoittaa keräykseen – aika samoja pointteja kuin täälläkin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mietin muuten melko lailla samoja asioita tänään. Ja jotenkin ehkä vainoharhaisesti siten, että koska söpöille lapsille on tosiaan helppo kerätä rahaa, tämäpä onkin kiva projekti, josta voidaan aloittaa yhteiskunnan vastuiden siirtäminen hyväntekeväisyyden varaan. En haluaisi nähdä, mihin se polku johtaa.

    (En siis minäkään ole antanut rahaa keräykseen, mitä nyt sitten verotuksen muodossa. Tiedän, ettei verofyffeä voi korvamerkitä, mutta kun niitä veroja nyt maksan, katson myös tavallasi, että olisi yhteiskunnan tehtävä rakentaa se sairaala ja pirun pian sittenkin.)

    Pitääkin lukea tuo Hesarin juttu. Kiitos vinkistä.

    • 1.1

      sanoo

      Tossa Hesarin jutussa juuri samaa ounastelee Lääkäriliiton toiminnanjohtaja: kun rahaa kerran tulee muualtakin kuin yhteisestä kassasta, niin hyvä niin, pienennetään näitä määrärahoja entisestään.

      Henkilökohtaisesti mä mieluummin muutan Yhdysvaltoihin, kuin tuon sikäläisen terveydenhuoltosysteemin tänne.

  2. 2

    Riitta sanoo

    Voi sniif, toi p.s. sai palan kurkkuun ja tipan linssiin, me äidit ollaan niin pehmoja.
    Mutta asiaa puhut muuten. Nyt vaan valtakunnansovittelian toimistosta tai yt-neuvottelujen repimästä toimituksesta pitäis löytää se motivoitunut kollega.

  3. 3

    sanoo

    On todellakin huolestuttavaa ja hämmentävää, että lastensairaalaa ei saada rakennettua ihan verovaroilla. Muistan kun kuulin ensi kertaa lastensairaalakeräyksestä ja voimista sen takana ja ajattelin, että tässähän lähtee pyörät pyörimään nyt ihan outoon ja väärään suuntaan. Siinä vaiheessa tosin vielä vähän toivoin, että puheet yksityisistä keräyksistä saattaisivat tuoda lastensairaalakysymykselle laajempaa huomiota ja että huomio ehkä nolaisi päättäjät ohjaamaan verorahat vihdoin sairaalan rakentamiseen. Mutta ketään ei siis näytä nolottavan…

    • 3.1

      sanoo

      Joo, ei tosiaan näytä nolottavan. Mäkin vähän ajatteiln, että keräyksen järjestämisessä olisi nimenomaan tarkoitus potkia julkisia tahoja toimintaan – voi tietysti osittain ollakin, mitään toimintaa ei vain ole näkynyt. Mä en lue Hesaria päivittäin, eli en tiedä, onko toi sunnuntainen juttu poikinut vastineita, jos joku on huomannut, niin vinkatkaa toki.

    • 4.1

      sanoo

      Niin, pistää kyllä miettimään, kun isojen Hus-kuntien johdossa on Kokoomus, että voiko tämän takana olla poliittinen agenda – tai no, oikeastaan tietysti täytyykin olla, eihän niitä päätöksiä (toivottavasti) ihan summanmutikassa tehdä.

  4. 5

    sanoo

    Mulla on tästäkin aiheesta kauheasti sanottavaa. Mut ensin tekninen pointti: Worpress on ymmärtääkseni kaikkein joustavin blogialusta jota itsekin oon harkinnut oman blogin pohjaksi ja sitten kun saan työstettyä mun nettiportfolion kuntoon (työnhaku…) aion käyttää sitä, mutta siitä huolimatta en saa linkitettyä Leluteekkiä Lupiinin seuranta-listaan. Pitää vielä perehtyä lisää aiheeseen, saattaa olla että en vaan osaa.

    Mutta siis itse aiheeseen: Mua hiertää ja on aina hiertänyt jonkin verran sellainen Lastenklinikan kummit-henkinen hyväntekeväisyys. Ei kertakaikkiaan pitäisi olla normikansalaisen tai edes jääkiekkomiljonäärin vastuulla näin perustavanlaatuisen terveydenhuollon ylläpito, mitä lastensairaala edustaa. Aaargh. Meidän omat lastenklinikkakokemukset on olleet aika minimissä, itse asiassa ollaan vieraitu siellä vain kahdesti. Kummallakin kerralla kokemus oli, että henkilökunta on todella mukavaa ja asiansa osaavaa, mutta tilat ovat aivan kamalat ja jonot massiiviset. Jälkimmäisellä kerralla nostin kädet pystyyn hetimiten ja nasautettiin taksilla yksityiselle – onneksi tarve oli sellainen että voitiin.

    Mulla on hyvä ystävä joka on tutkiva journalisti, valtiovallan räkyttävä vahtikoira, pienen lapsen äiti ja muutenkin oikein sopivan ärhäkkä ihminen tutkimaan tätä lastensairaalajuttua. Pitääkin vinkata sille.

    • 5.1

      sanoo

      Tekniikasta: mäkään en ilmeisesti pysty laittamaan blogger-blogeja seurantalistaan – syy, miksi mulla ei ole seurantalistaa. Täytyy miettiä tätä vielä, mutta hieman ärsyttää, jos google on tässäkin onnistunut luomaan monopolin.

      Ja niinpä, musta on ihan ok, jos jääkiekkomiljonäärit ja tavalliset kansalaiset kerää rahaa vaikka sairaalapelleihin tai vanhempien kahveihin (nämä kyllä meille kustansi keskosvanhempien yhdistys Kevyt) tai käy itse paikanpäällä viihdyttämässä lapsia, mutta keskoskaapit on kyllä verovaroista kustannettava.

      • 5.1.1

        sanoo

        Tekninen kommentti (jo vanhaan juttuun, on jäänyt postausten lukeminen hiukan rästiin): miksi ette saa blogger-blogeja seurantalistaan? Ainakin lukijaan ja linkkeihin ne saa ihan hyvin lisättyä.

  5. 6

    sanoo

    Mä oon miettinyt ihan samaa, ja taisin jossain vaiheessa jotain lyhyesti kirjoittaakin. Ainakin oon avautunut aika monelle just tosta, että väkisinkin miettii, että sairaille lapsille on helpompi kerätä rahaa kuin olis ollu vaikka nyt siihen samanhintaiseen Musiikkitaloon. Ja joojoo, eihän näitä voi suoraan verrata, mutta kyllä se jotain priorisoinneista kertoo.

    Rahoituksesta oon kyllä muuten sitä mieltä, että se ei oo pelkästään HUS-kuntien vaan myös valtion asia, koska sairaala hoitaa lapsia koko Suomesta. Valtion rahoituksesta on tehty jo ainakin 2011 kirjallinen kysymys peruspalveluministerille (ja vieläpä kokoomuspoliitikkojen toimesta), mutta ministerin mukaan hallituksella ei ollut tarvetta tehdä asiassa mitään, koska HUS ei ollut tehnyt päätöstä uuden sairaalan rakentamisesta. HUSin mukaan päätöstä ei tietenkään ole tehty, koska rahoitusta ei ole ollut ja Meikun ja Jorvin sairaalat olivat huonokuntoisempia.

    En tiedä, mun mielestä on vaan oikeesti skandaali, että asia on päästetty näin pitkälle. Sinänsä tossa säätiöhommassa on ainakin se hyvä puoli, että itse asialle tulee enemmän julkisuutta – ja toivon mukaan myös poliittista painetta siihen, että rahoitus ei ole vai lahjoitusten varassa. Yksityisessä rahoituksessa on kun on ongelmansa. Toisaalta en ihan kokonaan haluais tuomita sitäkään, että yritykset haluavat laittaa rahaa yhteiskunnallisiin hankkeisiin muutenkin kuin veroina. Vaikka vaikuttimista voi olla monta mieltä, niin ihmiset niitä päätöksiä sielläkin tekee, eikä kaikki vaikuttimet aina ole vain oman edun tavoittelua. Ja vaikka karsastan rahan keräämistä yksityisiltä ihmisiltä tähän hankkeeseen enkä itsekään ole siihen osallistunut juurikin noista mainitsemistasi syistä, niin toisaalta joskus käynyt mielessä, että voisinpa ”korvamerkitä” osan omista veroistani johonkin hankkeeseen. Tällä tavalla rahansa voisi laittaa siihen, mitä pitää tärkeänä. Mut ehkä siitä pitäis sit saada verovähennystä, jotta vältyttäisiin siltä, että yhteiskunnalle kuuluvat asiat siirtyvät yksityisten rahojen varaan.

    Oho, tästähän tuli tällainen kilsan mittainen ajatusvirta. Ja lopputulema on siis suunnilleen se, että olen tosi paljon samaa mieltä kanssasi. Piti vaan ilmeisesti esselöitseä tänne tätä ajatusvirtaa aiempienkin tekstien edestä, kun nyt kerta pääsen vihdoinkin myös kommentoimaan. 🙂

    • 6.1

      sanoo

      Tämä valtion ja Husin veivaaminenhan on juuri sitä, että poliittinen tahto tehdä asialle mitään oikeasti puuttuu, ja keksitään vaan, minkä selityksen taakse se piilotetaan.

      Tosta korvamerkinnästä mä olen eri mieltä – vaikka oliskin kiva päästä suoremmin sanomaan sanansa asioihin, niin siinähän ajautduttaisiin justiinsa siihen, että söpöt kohteet (ja rikkaita miellyttävät) tulisi hoidettua, ja rumemmat ja tylsemmät jutut jäisi ilman.

      • 6.1.1

        sanoo

        Eikun oot ihan samaa mieltä. Taisin ilmaista itseäni mystisesti (ja unohtaa yhden lauseenkin), mutta tarkoitin siis, että vaikka ajatus siitä, että voisi laittaa ainakin osan rahoistaan siihen, mihin haluaa, houkutteleekin, niin eihän se tietysti käytännössä toimi. Mutta sillä voisi ehkä halutessaan perustella itselleen sitä, miksi lahjoittaisi vaikka lastensairaalalle verojen maksun lisäksi.

        Poliittinen tahto taitaa yleensä edellyttää myös sitä, että asialla koetaan olevan merkitystä paitsi yhteiskunnallisesti myös äänestäjien suosion kannalta, missä taas medialla on iso rooli. Jostain syystä asia ei ole oikein jaksanut kiinnostaa julkisuudessakaan viime kuukausia lukuunottamatta, vaikka toisin olisi voinut kuvitella. Säätiökuvio tuntuu tuoneen ainakin tähän muutoksen. Itse haluaisin ainakin kovasti uskoa, että poliittinen tahto seuraa ja sairaala saadaan, kävi keräyksessä miten kävi.

        • 6.1.1.1

          sanoo

          Tämän takia mä epäilenkin, että taustalla olisi joku isompi plääni, koska riviäänestäjän suosiotahan olisi erittäin helppo kalastella sairailla lapsiparoilla ja niiden homeisella sairaalalla. Mutta jos sairaalapäätöstä viivyttämällä saadaan nytkäytettyä taas yksi iso pykälä terveydenhoidon yksityistämisen suuntaan, niin se voi hyvinkin olla muutaman äänen menetyksen arvoista. Sitä paitsi nää päätöskuviot on sen verran monimutkaisia, että ei mulle ole selvää, ketä tästä pitäisi syyttää – enkä siis tiedä, ketä vaaleissa ragaista.

    • 7.1

      sanoo

      Mua häiritsee tässä jutussa tuo Lastenklinikan kummien tominnanjohtajan kommentti, että ”viime vuosina ihmiset vain ovat tottuneet siihen, että yhteiskunta hoitaa kaiken”. Musta sairaiden lasten hoito on sellainen asia, josta on aika varhaisessa vaiheessa hyvinvointivaltioprojektia yhdessä päätetty, että sen yhteiskunta tosiaan hoitaa, alusta loppuun. Ei Lastensairaala ole sellainen asia, jota uusavuttomat vinkuu, kun ei ne ole tottuneet mitään itse tekemään eikä halua mistään maksaa – ja talkootyöllä yhteiseksi hyväksi se tehdään, jos verovaroilla tehdään

  6. 8

    Venni sanoo

    Linkitin tän sun jutun tuonne: http://www.lily.fi/juttu/875-grammaa-ja-verot

    Aamen, naulankantaan.

    Muuten, luen sun blogia kännykällä (niin, terve! Luen sun blogia, se on hyvä. Mulla on pieni lapsi ja mä opetan S2:ta, että ollaan melkein kollegoitakin. Kiitos erityisesti kaksikielisyyspohdinnoista.), mutta en pääse lukemaan näitä kommentteja lainkaan. Ärsyttävää, pitääkö tämäkin hyväksyä?

    • 8.1

      sanoo

      Kävin itsekin kommentoimassa tuonne, oli myös hyvä juttu. Ja kiva, että olet tykännyt blogista. 🙂 Hmmm, katson, voiko kommenttiasetuksille tehdä jotain.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *