Avaruusmuurahaiset ja muut lasten kysymykset

kaksoset

Mulla ei nyt ollut kuvaa muurahaisista avaruudessa, joten tässä on nejävuotissynttäreitään juhlivat kaksoset.

Miksi lintu lentää? Miksi ihmisellä on pää? Miksi tarvitaan rahaa?

Lasten festareilla Leluteekin pisteellä oli arvonta, jossa osallistujia pyydettiin myös kirjoittamaan arvontalippuunsa hyvä kysymys. Mulla oli tässä tietysti taka-ajatus, tai oikeastaan kaksikin. Ensinnäkin ajattelin, että kysymyksistä voi hyvinkin löytyä sellaisia, joista lasten filosofiakahvilat saa aiheita, ja toisaalta ajattelin vähän harjoitella koululaisten filosofiakahvilaa varten. Koululaisten kanssa on nimittäin tarkoitus jo tutkiskella kysymysten luonnetta ja vähän lajitella niitä, jotta saadaan selville, mitkä kysymykset varsinaisesti kuuluu filosofiakahvilaan.

Faktakysymyksiä

Monet lapuissa olleet kysymykset oli ihan puhtaita faktakysymyksiä. Niitähän elämässä riittää, ja niihin tarvitaan vastaus. Missä jätskiauto on? on kysymys, johon on helppo selvittää vastaus, ja vastausta voidaan pitää hyvin varmana. Millä lego värjätään? on jo vähän kinkkisempi, mutta siihenkin varmaan vastaus löytyy – mitäpä ei internetistä nykyään löytäisi. Onko avaruudessa muurahaisia? näyttää hankalalta, mutta ei ehkä oikeastaan ole sitä. Internetistä varmasti selviää, seilaako tällä hetkellä jossain avaruuskapselissa muurahaispesä, ja muuten voidaan todeta, että meidän tämänhetkisen tiedon mukaan muurahaisia ei avaruudessa ole, mutta tieto aiheesta voi tietysti tulevaisuudessa tarkentua.

Luonnontieteellisiä kysymyksiä

Iso osa lasten kysymyksistähän on sellaisia, jotka liittyy luonnontieteisiin, siihen miten maailma toimii. Parituhatta vuotta sitten filosofia vielä vastasi niihin, mutta sittemmin luonnontieteet on omineet ne itselleen.

Miten autot pysyy maapallolla? on ihan malliesimerkki tällaisesta puhtaasti luonnontieteellisestä kysymyksestä. Siitä vain sitten selittämään painovoimaa neljävuotiaalle. Lasten saaminen kyllä sivistää ihmistä melkoisesti, sillä jos vaivautuu vastaamaan edes murto-osaan niistä kysymyksistä, niin omat tiedot maailmasta karttuu melkoisesti. Ihminenhän usein oppii parhaiten opettaessaan jotain toisille.

Faktojen taakse

Luonnontieteellisiltä näyttävät kysymykset usein kuitenkin kätkee taakseen jonkun puhtaasti filosofisen kysymyksen. Mulla on valitettavan usein tapana vain vastata lasten kysymyksiin mahdollisimman lyhyesti ja tyhjentävästi, jolloin tuhlaantuu oiva tilaisuus viedä keskustelua pidemmälle. Esimerkkejä tällaisista kysymyksistä on vaikkapa

Milloin olen isompi? Tylsä minä vastaa, että ensi vuonna, tai sitten kun olet kasvanut, vaikka tästä voitaisiin päästä miettimään, mitä oikeastaan tarkoittaa iso ja isompi ja mistä sen tietää, että on isompi.

Mitä aivot on? Tähänhän voi vastata ihan vain biologian näkökulmasta, mutta mä luulen, että siellä taustalla kurkkii mielenfilosofinen kysymys siitä, mitä ajatukset oikein on ja missä ne on. Mä muistan, että musta ihmisen mielestä ja avaruudesta puhuminen oli valtavan kiehtovaa jo neljävuotiaana, se tuntuu samalta kuin vähän liian lujaa menevä liukumäki tai sukeltaminen kirkkaaseen mereen.

Missä ihmiset on ennen äidin mahaa?
Tämä on sarjassamme mahdottomia-kysymyksiä-mahdoton-vastata, mutta seuraavalla kerralla, kun multa tätä kysytään, niin mä voisin yrittääkin lähteä kyselemään, mitä ihmiset oikein on ja missä vaiheessa niistä tulee ihmisiä, missä vaiheessa minusta tulee minä.

Miksi ihmisen pitää kuolla? Klassikko, josta mekin keskusteltiin taas tänä aamuna ratikassa, ja mä pääsin esittämään mun toisen vakiovastauksen: ”Sillai se vaan on. ” (Toinen on: ”Mä en VOI tietää.” En ole ylpeä näistä.) Aika ilmeistä on, että tästähän voisi päästä miettimään, mitä kuoleminen oikein tarkoittaa, mitä me voidaan siitä tietää, mitä elämä on, ja miten nämä kaksi liittyy toisiinsa.

Miksi on olemassa rosvoja? Mahtava yhteiskuntafilosofinen keskustelunavaus. Jos ensin pohtii, mitä rosvoilla oikeastaan tarkoitetaan päästään pian omistamiseen, sääntöihin, siihen, miksi niitä tarvitaan, miksi niitä silti rikotaan, oikeudenmukaisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen.

Filosofisia kysymyksiä

Muitakin hyviä kysymyksiä esitettiin, mutta näistä nyt mun mielestä sai jo katsauksen siihen, minkätyyppisiä kysymyksiä filosofiassa esitetään, ja millaisiin kysymyksiin keskusteluja lapsen kanssa voi suunnata.

  1. Kysymykset merkityksestä, siitä mitä asioilla tarkoitetaan. Käsiteanalyysi on aika pitkälti se, mitä luonnontieteiltä on filosofialle vielä jäänyt.
  2. Kysymykset siitä, mitä ja miten asioita voi tietää; tietämisen, uskomisen ja luulemisen erot.
  3. Kysymykset todellisuudesta: mitä on olemassa, mitä voi olla olemassa. Tämä on sellaista filosofista hörhöilyä parhaimmillaan.
  4. Kysymykset hyvästä ja pahasta,  oikeasta ja väärästä ja siitä, miten asioiden pitäisi olla.

Ja valmiita vastauksiahan ei vanhemmilla mun mielestä tarvitse todellakaan olla, lapselle on tosi tärkeää se, että se huomaa, että nämä on oikeasti vaikeita asioita, ja tärkeitä asioita, joiden pohtiminen kiinnostaa vanhempaakin. Enkä mäkään tosiaan jokaisessa kassajonossa jaksa ruveta pohtimaan elämän tarkoitusta, mutta mä voisin itse ainakin selvästi petrata siinä, että vähän useammin antaisin tilaa sille keskustelulle mennä niitä itsestäänselviä vastauksia pidemmälle.

Mitä teillä on viime aikoina kyselty? Ja enhän mä ole ainoa, jonka joka toinen vastaus on ”en voi tietää”?

Ja hei, jos haluat seurata lasten filosofiakahviloita, niin se sujuu kätevimmin tilaamalla uutiskirjeen tuosta alta.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Meillä ”En kyllä tiedä” -vastaukseen saa nopeasti vastauksen ”Tiedätpäs”, joten luottamus on kova! Ilmeisesti tähänastisiin kysymyksiin vastaaminen on siten onnistunut odotusten mukaisesti ;)… Niinpä, yrittämällä vastata kysymyksiin lapset saavat kuvan, että heidän kanssaan pohtiminen on tärkeää ja heidän pohdintansa ovat fiksuja. Ajankohtainen aihe siis kaikkien kyselyikäisten vanhemmille!

    • 1.1

      sanoo

      😀 On se ihanaa olla kaikkitietävä. Meillä esikoinen jo välillä selittää nuoremmilleen, että ”Ei Emilia voi tietää kaikkea” Mutta ei se kyllä sitä estä kyselemästä itse mahdottomia. 🙂

  2. 2

    sanoo

    Apropoo, silleen vähän käytännöllisempi kysymys: Tarjotaanko Filosofiakahvila-palvelua kouluille (ts. koululuokille)? (Meillä surraan joka päivä sitä, ettei kasveta nopeampaa. Ja mä yritän sinnikkäästi jankata 4-vuotiaalle, ettei se OIKEASTI tahdo olla vielä aikuinen).

    • 2.1

      sanoo

      Koululaisille on filosofiakahviloita maksullisena kerhona, iltapäivällä koulun jälkeen. Tällä hetkellä kahdessa koulussa, katsotaan jos lisää tulisi mukaan. Tosi kivaa on ollut, alakouluikäiset on jo niin fiksuja – mutta ei vielä turhan tylsiä, niin kuin isommat. Syyskuun uutiskirjeessä muuten juuri noista koululaisten filosofiakahviloista lisää.

      Meillä vaihtelee vähän päivittäin, halutaanko olla aikuisia vai eikö haluta ikinä kasvaa. Tosin sitä helpotti se, kun selvisi, että mä olen kyllä kaikkien äiti sitten vielä aikuisenakin.

  3. 3

    Onna sanoo

    ”Miksi on vapaapäiviä?” Tältä aamulta, kun sanoin, että huomenna ja ylihuomenna on viikonloppu ja siis vapaapäiviä. Pari päivää sitten muistan selittäneeni planeetoista jotain, mahdollisesti kysymys oli ”Miksi marsilaisia ei ole?” (Eräässä kirjassa on marsilaisen kuva, ja on puhuttu ettei sellaisia oikeasti ole.) Kesällä hautausmaalla käydessämme vastattiin kuolemaa koskeviin kysymyksiin ja ohimennen keskustelun kuullut vanhempi rouva totesi meille, että hyvä kun vastaatte lapsen kysymyksiin rehellisesti.

    Vaikka muutoin olen välillä varsin kärsimätön lasten kanssa eikä minusta oikein ole leikkikaveriksi, tämän vastaamis- ja selityshomman olen mielestäni vetänyt ihan hyvin. Minusta on hienoa havaita, miten lapsen ymmärrys maailmasta kasvaa ja kuinka tuollainen alle nelivuotiaskin muistaa asioita pitkienkin aikojen takaa. Joskus täytyy tunnustaa, että ihan kaikkea ei äiti tai isäkään tiedä.

    • 3.1

      sanoo

      Nyt kun on palattu arkeen, niin tätä viikkorytmiä meilläkin on kyselty – onhan se vähän hämmentävää. Mustakin on ihan ok vastailla kuolemaa koskeviin kysymyksiin, mutta kerran siitä kuolemasta ruvettiin keskustelemaan terveyskeskuksen käytävällä. ”Kuoleeko kaikki vanhat ihmiset?” Ja ympärillä istuu puolen tusinaa kahdeksankymppistä mummoa. Eihän siinä auttanut muu kuin vakuuttaa, että kyllä vain, kaikki vanhat ihmiset kuolee jossain vaiheessa ja toivoa, että tää ei ollut mummoille mikään uutinen.

      Se on kyllä hurja, miten paljon ne muistaa ja painaa mieleensä. Siksikin pitäisi kyllä olla tarkkana tässä kysymys-vastaus -hommassa, koska ne omat vastauksensa aina löytää edestään. ”Mutta sinä sanoit silloin!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *