Tervetuloa matalaan majaani!

majaLapsi+peitto=maja. Mä muistan omasta lapsuudesta, miten mieletön tunne oli, kun tuolien varaan laitettiin vanhempien päiväpeitto ja siitä tuli ihan oikea talo, koti jonka hyllyille saattoi viedä rusinoita ja sokeripaloja keittiön kaapeista ja lattialle toisen peiton nukkumista varten. Oli vähän hämärää ja vähän tunkkaista, ja koko ajan piti olla mukavasti kippuralla. Pöydän allakin saattoi olla maja, ja lepakkotuolin alla varsinkin.

Mulla ei koskaan ole ollut leikkimökkiä tai majaa metsässä, mutta näiden peittomajojen väliaikaisuudessa oli kyllä ihan oma viehätyksensä – ehkä siinä kiehtoo se, että niin vähällä saa luotua itselleen oman tilan, voi astua pois normaalista ja sitten taas yhdellä peiton heilautuksella astua takaisin. No nyt meni filosofiseksi, koska tästähän voisi sitten oppia paljonkin siitä, mitä ihminen todella tarvitsee, missä koti on ja mikä luo turvallisuudentunnetta.

Toinen mun lempileikeistä oli bussi, mutta siitä mä en taida kyllä keksiä mitään opetuksia, vaikka sitäkin meidän lapset leikkii mielellään (ja vähänkö niillä on kivempaa kuin mulla aikoinaan yksinäni). Tai no, liikaa ei pidä penkeissä hytkyä, ettei tipahda.

p.s. Vinkkejä siihen, miten katon saa hyvin pidettyä paikoillaan, otetaan vastaan.

Seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    Riitta sanoo

    Pyykkipinnat. Tai sitten painavia kirjoja, jos peitto on viritetty pöydän päälle.

  2. 2

    EM sanoo

    Muistan että mun lapsuudessa käytettiin joskus niitä pöytäliinojen kulmiin tarkoitettuja, metallinipsuilla kiinnitettäviä pianoja. Ne oli aika toimivat varsinkin jos se kattomateriaali ei ollut hirveän paksua kangasta. Tietysti ongelma oli myös se, että äiti olis halunnut käyttää niitä samaan aikaan siihen pöydällä olevaan pöytäliinaan 😛

    • 2.1

      EM sanoo

      Ääh, PAINOJA tietenkin, ei pianoja… Vaikka sellasten ripustaminen kulmiin aika varmasti pitäis katon paikallaan…

      • 2.1.1

        sanoo

        Hih, pianot vaan pöytäliinan kulmiin. 😀 Meiltä ei sellaisia löydykään – ellei mun vanhempani ole ujuttaneet tänne niitä sitruunan muotoisia, jotka mä virkkasin joskus kesällä ’90.

  3. 3

    ailuutt sanoo

    Tämä ei liity aiheeseen, koska pyykkipojat sanottiin jo, mutta olen selvästi lukenut liikaa sun blogia koska näen unia kaksosista.

      • 3.1.1

        ailuutt sanoo

        Mä oikeastaan ottaisin mieluummin kaksi lasta kerralla kuin yhden, mutta aika suuri yllätys olisi jos nyt olisi tulossa yhtäkään…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *