Poikatukka ja kuinka se leikataan

pojan tukan leikkaaminen

Jukolan veljeksiä?

Meidän pojalla on lyhyeksi leikattu tukka. Mulla on tästä vähän ristiriitaisia tunteita, koska pitkä tukka pienellä pojalla on tosi söpöä, ja kirpaisi kyllä leikata ne vauvakiharat ensimmäistä kertaa. Mutta toisaalta musta on myös tosi söpöjä pienet pojat joilla on ”isojen poikien” tukka, varsinkin niiden pieni kapea niska on niin mahdottoman hellyyttävän näköinen.

Meillä tähän vaikuttaa tietysti myös se, että kun kaksoset on tyttö ja poika, niin yksi helppo tapa tehdä eroa lasten välillä on pitää pojalla lyhyttä ja tytöllä pitkää tukkaa. Ja kuten yksi täti kirjaston portailla totesi, niin nyt on kyllä mennyt jako oikein päin, kun tytöllä on paksummat ja pidemmät kiharat ja pojalla suora ja ohuempi tukka.

Joskus pojan ollessa 1-vuotias mä siis ekan kerran vähän nipsin niskatukkaa ja otsalta pisimpiä haivenia. Parturissakin on käyty jo kaksi kertaa, Ranskassa, jossa se on huomattavasti halvempaa (viimeksi taisin maksaa kolmesta lapsesta ja itsestäni 80 euroa – mies on löytänyt ranskankielisen luottoparturin Helsingistä, kuulemma edullinenkin. Hämmästyttävää muuten, miten paljon ranskankielistä palvelua Helsingistä löytääkään, tähän mennessä ainakin parturin lisäksi kirjakauppa, lihakauppa, kalakauppa ja leipomo. Mitäs sitä muuta ihminen enää tarvitseekaan?)

No, nyt tukka oli taas kasvanut tällaiseen ”kansallisromanttiseen malliin”, kuten veljeni asian ilmaisi, ja totesin, että kokeillaanpa itse leikkaamista tällä kertaa. Toipilaspäivinä kun oli hyvää aikaa puuhailla kotona. Googlasin ohjeita, mutta melkein kaikissa käytettiin sellaista partakoneen tyyppistä leikkuria (ja melkein kaikkien ohjeiden kirjoittajilla oli vähintään neljä poikaa, ellei kuusi, ja ne oli sen lajin amerikkalaisia kristittyjä joiden maailmankuvaan ei pitkätukkaiset pojat sovi, eli ymmärrän, että ne on investoineet leikkuriin). Tämän ohjeen saksille kuitenkin löysin. Ja siinä oli selventävä kaavakuvakin. Eli sitten vain hommiin.

lasten tukan leikkaaminen

Aina kun puhutaan tukan leikkaamisesta, sanotaan, että hyvät sakset on kaiken a ja o. No, meillä on varmaan seitsemät sakset taloudessa, mutta ainoat vähänkään terävät oli nuo askartelusakset. Sujui ihan hyvin. Kampaa tarvittaisiin myös, mutta en löytänyt sitä mistään, joten homma hoidettiin lähinnä sormilla. Suihkepulloa yritin, mutta poika oli sitä mieltä, että se kastelee hiukset, joten enin osa leikattiin kuivana. Muovinen ruokailuessu sai toimia kampaamoviittana sen aikaa kuin sen annettiin olla päällä. Kuvasta kuitenkin puuttuu se tärkein väline pienen lapsen tukan leikkaamiseen: videot. Tällä kertaa katsottiin ylen areenalta ”Pikkukarhun tarinoita”, joka on aika kiva, tykkään niistä kirjoista, ne ei taatusti pelota, ja kolme jaksoa 20 minuutissa on aika sopiva pätkä taaperoille – tosin ei tukkaa yhden pätkän aikana ehditty leikata.

pikkupojan hiusten leikkaaminenpoikatukka

Loppujen lopuksi en seurannut ohjeita kuin suuntaa antavasti, lähinnä sen verran, että niskassa leikkauskulma on 45 astetta, päälaella 90 (eli niskassa tukkaa vedetään vain vähän itseen päin, päälaella taas nostetaan tupsu kokonaan pystyyn), ja leikataan pystyraitoina, ei poikkipäin. Lopputulokseen olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen. Niskassa on aika lailla saksien jälkiä näkyvissä (siksipä kuvat on sivuilta, heh), mutta vähän kauempaa (tai ilman silmälaseja) tulos on ihan siisti. Ja niska ja korvat näkyy ihanasti.

Leikkaatteko te itse lasten tukan? Miten sujuu? Tai olisiko hyviä vinkkejä edullisesta ja lapsiystävällisestä kampaamosta Helsingissä?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Pitää sanoa, että hieno on lopputulos! Mun täytyykin kopioida tätä eli tattista vaan. 🙂
    Meillä sama tilanne eli leikellään pojan tukkaa, koska sillä olisi muuten jo melkoinen liinaletti, kun semmoista tahtia kasvaa tuo karva. Minä olisin vienyt karvurille, mutta mies vastusti, kun kuulemma ”ei kannata maksaa 5-10 euroa (vai mitä ne taksat onkaan) parista saksaisusta”. Mä leikkasin ekan kerran pojan hiukset syksyllä ja se meni aika pieleen. Tuli sellainen Paavo Ruotsalais-tyyppinen kampaus ja sekin niin epätasainen, että seuraavana päivänä oli pakko paikkoa. Toka kerta oli alkuvuodesta ja jostain kumman syystä se onnistui paremmin. Olin juuri uhonnut miehelle, että seuraavan kerran leikkaat sinä tai sitten viedään parturiin. Nyt alkaisi parturointi olla taas ajankohtainen, mutta jospa näillä ohjeilla onnistuisi vielä paremmin.
    Meillä mies käy aina Etelän reissuilla parturissa, jossa leikkaus maksaa kympin ja siihen sisältyy pesukin. Mä en ole siellä koskaan käynyt edes testimielessä, kun mulla on oma vakkarikampaaja täällä, ja enhän toki voi häntä pettää. (tai evätä häneltä parin kuukauden välein saapuvaa 120 euron palkkiota) 😉

    • 1.1

      sanoo

      Mulla oli lapsuudessani juuri sellainen Paavo Ruotsalais -tyyppinen kampaus, ja sitä olen nyt sitten koettanut välttää. 😉

      Mä olen nyt pari kertaa käynyt Ranskassa kampaajalla (ennen oli pitkä tukka jota tasoittelin vain itse), kun se tosiaan on niin paljon halvempaa. Saa nähdä, uskaltaudunko Albaniassa.

  2. 2

    sanoo

    Tosi hyvältä näyttää lopputulos tosiaan!

    Minä olen leikannut itse molempien lasten hiukset tähän asti. Pojan tukkaa on täytynyt karsia jo alle vuodenikäisestä alkaen ja tavallisesti homma on hoitunut saksilla. Hassua kyllä oikea tekniikka tuli jotenkin ihan luonnostaan! En tullut ajatelleeksi tehdä pohjatutkimusta, mutta siis mitään vahinkoa ei silti tapahtunut vaan siistiltä ja somalta tuo on minun leikkauksieni jälkeen onneksi aina näyttänyt. Muutaman kerran ollaan hurruutettu koko tukka pois isänsä leikkurilla, muutaman millin pituiseksi. Se on siitä kätevä ratkaisu, ettei tarvitse olla jatkuvasti kampausta tasoittamassa, poika kun ei yhtään pidä siitä, että leikatut hiukset kutittaa niskassa.

    Tytölle leikkasin ensin otsiksen joskus silloin kun tyttö oli parivuotias – siihen asti oli tukkaa vain kasvateltu. Aika pian sen jälkeen intouduin lyhentämään aika pitkät hiukset lyhyeksi polkaksi. Se onnistui yllättävän hyvin paitsi että lopputulos oli kyllä vielä lyhyempi kuin mitä olin tarkoittanut… Huomattavasti helpompaa on ollut minusta leikata pojan tukkaa tuolla ”pystykulmatekniikalla” kuin tasoittaa tytön pitempää tukkaa!

    Meillä on täällä niin kuuma, että mahdollisimman lyhyt tukka on pop. Mutta en ole silti viitsinyt täällä machokulttuurissa leikata tytön tukkaa yhtä lyhyeksi kuin veljensä. Tyttö kun kulkee usein veljensä vanhoissa vaatteissa eikä hänellä ole korvakorujakaan (järkyttävää kyllä ne laitetaan täällä melkein kaikille pienille tytöille viimeistään muutaman kuukauden iässä) – jotain tyttömäistä olen halunnut hänelle sentään jättää 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Anaïs on kysellyt korvakorujen perään, se on luokallaan ainoa tyttö, jolla ei ole – siis 6-7 -vuotiaista. No, mä ilmoitin, että yläasteella sitten. Olisikohan pitänyt vetää raja täysi-ikäisyyteen, niin olisi ollut vähän tinkimisen varaa.

      Otsatukan leikkaaminen on kyllä ihan tuskaa, Anaïsilla oli yhdessä vaiheessa aika 20-lukulainen malli, kun tuli myös vähän aiottua lyhyempi. Onneksi se ei itse vielä ymmärrä valittaa aiheesta, vaan on aina sitä mieltä, että tosi hieno tuli.

  3. 3

    bleue sanoo

    No tosi hyvä lopputulos! Leikkasin kerran fiskarseilla esikoisen vauvatukan vähän liian lyhyeksi, kuulen vieläkin kuittailua :D. Oikeilla saksilla leikkasin vasta appsilta hiukset ja se onnistui hyvin. Aika iso ero oli saksissa :D. Nyt pitäisi jo leikata 1v. kuvaan uudestaan. Esikoinen käy 2-3krt/vuosi parturilla kun hiukset on jo niin vaikeat leikata. Itse kerran vuodessa…

    • 3.1

      sanoo

      Joo, on kyllä saksissa eroa, nämä nyt ei olleet mitkään parturinsakset, mutta sentään terävät ja yhtäkkiä tulikin leikattua siitä kohtaa, mistä oli aikonutkin, eikä siitä, mihin sakset sattui lipsahtamaan. 😉

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *