Lakanakassi ja muita sisäoppilaitosvuoden opetuksia

lakanakassi

Lakanoille on hienot omkätisesti koristellut kassitkin.

Meinasin ruveta valittamaan tähän, miten pyykkiä on tullut taas lisää, kun joka viikko pitää pakata lapsille puhtaat lakanat kouluun, mutta sitten tajusin, miten absurdilta se kuulostaa: lakanat kouluun? (Ja ne lapsetkin on 3-vuotiaita – meillä kuitenkin sanotaan suomeksikin ”koulu” suorana käännöksenä ranskasta, vaikka voisi tietysti puhua leikkikoulusta noiden pienten kohdalla.) No koulussa siis nukutaan päiväunet, ja koska siellä ei ole tiloja pyykkäykseen, niin vanhemmat roudaa lapsille omat lakanat.

Musta tässä ei ollut mitään kummallista, mutta mähän olen itse kulkenut vuoden verran lakanat koululaukussa – tosin en päiväunia varten, vaan ihan yöunille. Mun ei ollut tarkoitus ikinä lähteä vaihto-oppilaaksi, mutta sitten lukion seinälle ilmestyi epämääräinen ilmoitus, jossa haettiin opiskelijoita vaihto-ohjelmaan Ranskaan, sisäoppilaitokseen. En tiedä teistä, mutta sisäoppilaitoskirjat oli mun ehdottomia lemppareita lapsena (eikä ihan niin lapsenakaan). St.Ursula koulun tytöt, Setä Pitkäsääri (tosin siinä ollaan jo collegessa), Susanna koulussa;  uusia parhaita ystäviä, epäoikeudenmukaisia opettajia, salaisia yöllisiä kokoontumisia.

Eli pakkohan mun oli lähteä. Ranskassa sisäoppilaitokset on yleisiä, ja munkin koulu oli ihan tavallinen valtion lukio. Koulupäivät on siellä aika pitkiä, ja vaikka välimatkat suomalaisen silmiin on lyhyitä, niin koulupäivän päälle kukaan ei halua istua yli puolta tuntia bussissa. Koulut on isoja ja pienen maaseutukaupungin lukioon tullaan siis ympäröivistä kylistä, ja heti jos matkaa on yli 30 kilometriä suuntaansa, niin haetaan paikkaa sisäoppilaitoksesta. Tosin sisäoppilaaksi voi päätyä myös, jos vanhemmat on sitä mieltä, että koulunkäyntiin ei suhtauduta kotona asuessa tarpeeksi vakavasti. Viikonloput ollaan sitten kotona (mä olin isäntäperheessä), mutta maanantaiaamuna tullaan kouluun lakanat kassissa.

Meidän asuntola oli ihan uusi, eli meillä oli neljän tytön huoneet, ja vessa ja suihku omassa huoneessa. Pojat asui vielä samalla tyylillä kuin silloin sata vuotta sitten kun asuntola oli rakennettu: 30 sängyn makuusaleissa. Aamiainen, lounas ja illallinen syötiin koulun ruokalassa. Kaikki valitti miten pahaa kouluruoka on, mutta mä ahmin silmät loistaen ja pyysin kaveria lähettämään kuvan suomalaisesta hernekeittolautasellisesta. – maabrändäyksestä ei onneksi silloin vielä puhuttu.

Ja kyllä, sisäoppilaitoksessa oli uusia parhaita ystäviä, epäoikeudenmukaisia opettajia ja salaisia yöllisiä kokoontumisia. Tai no, ei meidän tarvinnut kauheasti kokoontua mihinkään, sen kuin maattiin sängyissämme ja juteltiin aamuyölle. Mä en tiedä, onko vaihto-oppilasvuosi erityisen hyvä keksintö, mutta kun sellainen nyt tuli vietettyä, niin mä olen todella tyytyväinen että se tuli vietettyä sisäoppilaitoksessa. Ja oppihan siinä uutta kulttuuria roppakaupalla; mä päätin, että ranskalaiseen kouluun en ainakaan ikinä omia lapsiani laita, sen verran jäykältä ja vanhanaikaiselta systeemi tuntui. Ja kun se päätös sitten tuli pyörrettyä, niin enpähän hämmästynyt niitä kouluun vietäviä lakanoita.

Luitteko te sisäoppilaistoskirjoja? Mitkä oli lemppareita? Mä luulen, että mä unohdin listasta jonkun tosi tärkeän.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kiva että kerroit kokemuksiasi! Mä en edes muista lukeneeni sisäoppilaitoskirjoja, mutta ruinasin mun vanhempia ala-asteelta lukioon asti lähettämään mun Englantiin sisäoppilaitokseen. En muista yhtään mistä sain sen idean, enkä tiedä oliko se hyvä vai huono etteivät lähettäneet, mutta kyllä mä nyt alan ymmärtämään miksi eivät.

    • 1.1

      sanoo

      Joo, kunnon sisäoppilaitos tietysti olisi Englannissa (tai vuosisadan vaihteen Yhdysvalloissa), ja siellä oltaisiin lukukausi kerrallaan – tai jos huoltajana on rikas mutta äreä setä, niin siellä voisi joutua olemaan joulunkin yli. 🙂

  2. 2

    Anni sanoo

    Kiitos kun kerroit kokemuksestasi! Mulla aina ollut sisäoppilaitoksista tosi kolkko ja ”vankilamainen” kuva… Mistä lie tullut! 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Perinteisestihän ne on varmaan sellaisia olleetkin (ja kirjallisuudestahan löytyy näitä ankeita sisäoppilaitoksia myös – vähän niin kuin orpokoteja). Meillä oli tosi vapaa meininki: päivälliseen saakka saatiin poistua koulun alueeltakin toisin kuin saman kaupungin yksityisen katolisen lukion sisäoppilaat jotka pääsi koulun pihalta ulos vain keskiviikkoiltapäivisin (jolloin Ranskassa ei siis ole koulua). Tosin päivällisellä kannatti olla hyvissä ajoin, koska myöhästyjiä odotti melkoinen ripitys ja jos se toistui niin tietysti ilmoitettiin vanhemmille.

  3. 3

    sanoo

    Katy koulussa!!!
    Pikku prinsessa!
    Ja joku niistä balettikirjoista jotka luin vähän yli-ikäisenä ekan kerran, Anne sisäoppilaitoksessa se taisi olla.

    Ihan varmasti muutama ihanuus unohtui minunkin listaltani. Mutta sitä romantiikkaa ja wanhan ajan kaipuuta kun tuollaisia luki… Saksasta ostetulla mustekynällä kirjoittaminen ja haaveilu siinä parhaassa tyttökirjaiässä!

    • 3.1

      sanoo

      Mustekynä, kyllä. Ranskassahan koulussa piti kaikki kirjoittaa mustekynällä, joten sitä perua mä kirjoitin vuodet sellaisella – kun sieltä vielä löytyi niille pyyhkijöitä, mikä oli mun käsialalla aika välttämättömyys. 😉

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *