Laatuaikaa Tbilisissä – kuvaterveiset

Leluteekin lukijat kuulemma kärsimättöminä odottaa kuvia Tbilisin-matkalta (myönnetään, mun äiti siis odottaa). Matka oli kaikinpuolin onnistunut, neljä päivää ilman lapsia sujui yllättävän kepeästi, ja Georgia oli mainio matkakohde. Tosin ensin me siis vietettiin vuorokausi Istanbulissa, joka osoittautui mainioksi välilaskuksi. Mä olin valinnut hotellin sillä perusteella, että ei kyllä tonne asti lähdetä skandinaavisen vaaleaa sisustusta katselemaan, ja nappiin meni:

20140219-150624.jpgKristallisen vessanoven kahvan seurana oli kullanväriset tapetit ja runsain mitoin tummanpunaista samettia. Vanha kaupunki oli niin siisti ja matkailijaystävällinen, että tuskin huomasi ulkomaille tulleensa. No, kun sitten päästiin Tbilisin lentokentälle, niin eksotiikkaa rupesi piisaamaan.

20140219-210437.jpg”Hyvät kebabit meiltä, cocacolaa ja muuta sellaista.” Georgia on siis paitsi aivan omaan kieliryhmäänsä kuuluva kieli, niin myös ihan omilla aakkosillaan kirjoitettava kieli. Lähes kaikki kyllä osaa venäjää, ja se rupesikin kuulostamaan tosi selkeältä ja helpolta, kyrilisistä aakkosista puhumattakaan – ja mä olen siis opiskellut venäjän alkeiskurssin kymmenen vuotta sitten. Totesin osaavani laskea seitsemään. Onneksi paikalla oli miehen kaveri, joka puhuu sujuvaa serbokroatiaa, mikä helpotti kaikennäköistä taksien diilaamista yms. huomattavasti.

20140219-151714.jpgMä olen mahdollisesti käynyt Georgiassa silloin kun se vielä oli Gruusian neuvostotasavalta. Tehtiin Sotshin suunnalta retki Aasian puolelle, jossa oli teeviljelmiä ja keltaisia koiria. Nyt sen rajan yli ei paljon kuljeta, parlamenttitalon päädystä on sirppi ja vasara hakattu irti ja katolla liehuu Georgian lippu.

20140219-150957.jpgKaupunki on tosi jännän näköinen, silkkitien tyyli kohtaa venäläisen ja neuvostoarkkitehtuurin monet vuosikymmenet.

20140219-150912.jpgTosi paljon on tosi rapistunutta, eli paljon näyttää myös 90-luvun Pietarilta – paitsi kun tullaan taas silkkitielle.

20140219-151637.jpg

20140219-150650.jpg

20140219-150833.jpg

Ja sitten on sellaista mikä näyttää vain ja ainoastaan georgialaiselta. Nämä on Tbilisin vanhassa kaupungissa kuumien lähteiden yhteyteen rakennettujen kylpylöiden kattokupoleja. Ja taustalla toki yksi kirkko, niitä riittää.

20140219-150739.jpgSitten siellä välissä on wau-arkkitehtuuria, tässä erottuu vain toi silta ja metalliputken näköinen konserttitalo, presidentinlinna jossa uusuusklassinen tyyli on kruunattu valtavalla lasimunalla jää valitettavasti liian kauas.

20140219-151029.jpgSen lisäksi että georgialaisilla on oma kielensä ja aakkosensa, niin ne on myös asuneet Georgiassa suunnilleen aina. Kansallismuseossa oli varsin vaikuttava osasto, jossa esiteltiin 4000-2000 vuotta vanhoista haudoista löytyneitä kultakoruja. Tässä vaiheessa suomalaisena menee aina jotenkin hiljaiseksi. Tokihan täälläkin on asuttu kohta 10 000 vuotta, mutta kultakoruja on väsätty vähän lyhyemmän aikaa.

Kirkot (jollaiseen tässäkin ollaan menossa, vaikka noi sarvipäät onkin esikristillisiä symboleja) oli vaikuttavia. Mä en ole tainnut missään nähdä niin paljon ihmisiä harjoittamassa uskontoaan – oli toki sunnuntai, mutta messu jo ohi, ja silti kirkot oli täynnä ihmisiä rukoilemassa.

20140219-151149.jpgMe ollaan juostu gruusialaisten ravintoloiden perässä ympäri Itä-Eurooppaa, joten oli aika palkitsevaa päästä ihan aidon asian ääreen. Munakoiso saksanpähkinätahnalla on kyllä ehdottomasti yksi mun kaikkien aikojen ruokasuosikeistani.

20140219-151217.jpgNäihin mä en ollut törmännyt aiemmin: khinkali, eli jättimäinen pelmeni. Ne myydään ravintolassa kappaleittain, mutta tää mun kuuden annokseni on ihan naurettava, naapuripöytiin niitä kannettiin kukkurapäisiä vateja. Kyllä niitä pystyikin syömään määräänsä enemmän, erityisesti sienitäytteiset oli herkullisia.

20140219-151053.jpgJoten meidän ei tarvinnut kovin paljon puhua lapsista, kun voitiin puhua myös ruoasta. Ja arkkitehtuurista, historiasta ja geopolitiikasta. Maisemanvaihdos teki hyvää.

p.s. Lapset ei kuulemma kertaakaan olleet maininneet, että niillä olisi ikävä. Esikoinen oli ollut sitä mieltä, että me oltaisiin voitu lähteä kymmeneksi päiväksi. Nyt on kuitenkin vuorokauden sisään saatu neljä uhmakohtausta, eli kai meitäkin vielä johonkin tarvitaan.

Edit 4.3. Sain vinkin, että suomeksi on juuri ilmestynyt opaskirja Löytöretkiä Georgiaan – seuraavaan reissuun siis uusi opas mukaan!

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    Karkki sanoo

    Kivaa, mäkin olen kovasti odottanut matkaraporttia, siksi nytkin vielä näin myöhään kurkkasi katsomaan olisiko päivitystä. Ja olihan täällä. Kiinnostavaa luettavaa, ja oli varmasti ihana matka!

  2. 3

    bleue sanoo

    Mieletöntä, ihanaa! Sielu lepäsi jo kuvien kautta. Saa tehdä vielä 2.postauksen kuvien kera :))!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *