Kuulumisia

 

ananaskirsikka

Viikonloppuna syötiin ananaskirsikoita, ranskaksi ilmeisesti sanotaan physalis (aina sitä ihminen oppii uutta).

Nyt kun mä en kirjoita blogiin joka päivä, niin asioita pääsee kasautumaan mielen päälle. Mä haluaisin esimerkiksi kertoa, että

– kaksosten huoneesen on siis tullut kerrossänky kaksi viikkoa sitten (tästä mä kyllä teen ihan oman postauksenkin)

– mä olen vihdoin lukenut ”Kuinka kasvattaa bébé” ja siitäkin on tulossa teksti

– meillä oli viime viikolla ihan paras terveyskeskuskäynti ikinä. Se alkoi siitä, kun ihan normi t-paitaan pukeutunut lääkäri tuli huoneestaan käytävään ja sanoi lapselle: ”Mukava tavata. Mä olen Make.* Sä olet vähän kipeänä, ja me voitaisiin nyt yhdessä tutkia, mikä sulla on, niin saadaan sut taas terveeksi.” Ja sitten seurasi perusteellinen tutkimus, jonka aikana lapselle selitettiin jokainen toimenpide. Koko homma kesti vain sen säädetyn 15 minuuttia, vaikka yhtään ei ollut kiire. Ja seuraavina päivinä lääkäri soitteli labratuloksia ja kyseli lapsen vointia. Ja ehkä erityisesti mua lämmitti se, että lääkäri puhui helsinkiä: ”Täs on Lampisen Make, lekuri täält Vallilasta, terve.”

– me ollaan esikoisen jaettu ahkerasti itsellemme tähtiä niinä päivinä, kun ei olla huudettu, ja se on toiminut aika hyvin, mun ennätys on nyt 10 päivää peräkkäin huutamatta. Palkintoon asti ollaan kuitenkin päästy vasta yhtenä viikkona – ja palkinto eli kylpyläkäyntikin on vielä lunastamatta, kun on ollut näitä sairasteluja välissä. Mutta tästä myös lisää myöhemin.

– toinen kaksosista on ruvennut sanomaan ”mun” eikä enää ”minun”. Se kuulostaa yhtäkkiä tosi isolta.

– niin kuin tuolta Lapsimessut -arvonta postauksesta saattoi rivien välistä lukea, mä olen kevään aikana ollut pienellä panoksella mukana tekemässä keskiviikkona ilmestyvää uutta Kidd.O-lehden numeroa.

– viime viikkojen sairastelut on aiheuttaneet myös melkoista unenpuutetta, kun normi kuumeherätysten lisäksi eräs nimeltämainitsematon lapsi on ottanut tavakseen herätä kello 3 kysymään mm. voidaanko mennä Linnanmäelle. Viime yönä mä sitten nukuin 8 tuntia putkeen heräämättä, ja olo on kuin uudestisyntyneellä.

– huomenna mä kannan x säkillistä vaatteita, kenkiä, pottia, rintapumppuja, tuttipulloja, kantoreppuja ja muuta sälää Vekarakirppiksen pöytään numero 35, että tervetuloa kantamaan ne sieltä kotiin. Esim. kurahousuja näyttäisi tulevan myyntiin suunnilleen yhtä paljon kuin Stockan hullareilla.

– ja tuosta ananaskirsikasta tuli mieleen, wordpress on muuttanut kuvien säätöasetuksia, ja niistä tulee nyt isompia. Onko hankala selata?

Ja ei mulla varmaan sitten muuta.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

*nimi muutettu

Kommentit
  1. 1

    Karkki sanoo

    Kiva lukea kuulumisia, varsinkaan kun taas vähään aikaan ei olla ehditty tavata! Toivottavasti pian taas nähdään – meillä sekä lapsi että mies on olleet vatsataudissa, muhun ei vielä ole tarttunut, ja nyt jännitän miten käy.

  2. 2

    Karkki sanoo

    Niin siis nähdään, jos en saa vatsatautia – mulle tuli äskeisen kommentin tekstistä jälkeenpäin jotenkin sellainen ajatus, että yrittäisin tartuttaa vatsatautia eteenpäin.

  3. 3

    elsa sanoo

    Mahtaisko kurahousukasassa olla kokoa 104? Vai pitääkö tosiaan mennä sinne hullareille…

  4. 4

    sanoo

    Meillä oli samantapainen terveyskeskuskäynti, tosin ihan eri puolella Helsinkiä, pienimmän kanssa. Voisikohan olla sama lääkäri? Osa lääkäreistä näyttää nimittäin keikkailevan ympäri Helsinkiä. Pidin tosi paljon lääkärin tyylistä käsitellä lasta ja myös meitä vanhempia! Kyseisestä lääkäristä pitäisi ottaa monen muun mallia! Ja tosiaan käynti ei vienyt sen enempää aikaa kuin ”äksyilytyylillä” hoidettukaan – ehkä pikemminkin päinvastoin lapsen ollessa yhteistyöhaluinen…

    • 4.1

      sanoo

      Mä myös ajattelin, että tää pitäisi nyt vähintään videoida malliksi. Ja vaikka meidän pienet ei yleensä muutenkaan pistä hanttiin lääkärissä (päinvastoin, Mathilde rupesi viimeksi protestoimaan, kun yhteiskäynnillä sen keuhkoja ei kuunneltukaan vaikka muilta kuunneltiin), niin nyt kyllä sujui erityisen helposti ja nopeasti kaikki.

  5. 5

    sanoo

    Tää oli kiva postaus 🙂 Vietkö poikien vaatteita koossa 104-110? 🙂 Vekarakirppis on mun lemppari! Mä oon maanantaina taas siellä hoodeilla…

    • 5.1

      sanoo

      Toi koko meillä odottaa vielä kellarissa käyttäjän kasvamista. 🙂 Näiltä meidän minilapsilta on nyt jäänyt vasta 92 pieneksi. Mäkin kyllä tykkään Vekarakirppiksestä, ennen olen ollut vain ostamassa, mutta nyt kokeillaan sitten myyjänäkin.

  6. 6

    sanoo

    Lampisen Make taisi olla se jamppa, joka tikkasi meidän kuopuksen otsan. Kuulemma tosi mukava tyyppi. Muutenkin koko homma sujui kuin tanssi, jäi hyvä fiilis!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *