Kuka Emilia?

Kaksoset 1,5-vuotiaina.

Kaksoset 1,5-vuotiaina.

Leluteekin Emilia, hyvää päivää. Ja ei, mä en ole se Emilia, joka on kirjoittanut lastenkirjoja. En myöskään se, joka esitteli Iltalehdessä bikinejä. Enkä se, joka harrasti junioreiden valjakkoajoa. En sekään, joka opiskeli ruotsin kääntämistä ja tulkkausta. Enkä mä harrasta paripujottelua enkä omista portugalinvesikoiraa. Tässähän tulee varsinainen identiteettikriisi, kun ajattelee, mitä kaikkea mun elämäni olisi voinut olla, jos olisinkin ollut joku noista muista emilioista. Isäni oli aikoinaan sitä mieltä, että Emilia on niin vanhanaikainen ja kummallinen nimi, ettei sitä pitäisi lapselle laittaa ollenkaan. Tähän mennessä 77 894 muuta vanhempaa Suomessa on kuitenkin ollut sitä mieltä, että se on oikein hyvä nimi. Myös minä; se on esikoisen kolmantena nimenä.

Mä olen siis se Emilia, joka on syntynyt 70-luvulla (toisin kuin noin 95% kaikista muista emilioista – tosin itse osaan luetella suoralta kädeltä ainakin neljä muutakin 70-luvun emiliaa), käynyt Kallion lukiota (siellä vasta emilioita onkin), opiskellut filosofiaa, asuu Helsingissä ja on nyt – keväällä 2013 – vielä muutaman kuukaden täysipäiväinen kotiäiti. Lapsista taaperot, 2,5 –vuotiaat kaksoset (tyttö ja poika), on siis kotihoidossa ja esikoinen, 6-vuotias tyttö on ranskalaiseen tapaan jo ensimmäisellä luokalla koulussa. Ja kyllä, mä olen siis se Emilia, jolla on ranskalainen mies. Ja on meillä myös virolainen koira.

Kaksoset ja isosisko, ensimmäinen koulupäivä.

Ensimmäinen koulupäivä 2012, kaksoset jäävät vielä kotiin.

Ensi syksynä kouluun lähtijöitä on jo kolme, kun pienetkin aloittavat – ranskalaiseen tapaan – koulun 3-vuotiaina. Mutta siihen on vielä aikaa, nyt ehtii vielä katsella ympärilleen ja kirjoittaakin, esimerkiksi muumeista, eksistentialismista ja pottatreeneistä.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Ei kommentteja.

Trackbacks

  1. […] No Leluteekkiä! Tasan vuosi sitten painoin perhoset mahassa “Julkaise” -nappia ensimmäisen kerran. Ja ihan niin kuin aina yksivuotiaan kohdalla, vuosi on hujahtanut ohi ihan huomaamatta, ja samalla […]

  2. […] myös mun mies, jolla ei ole kokemusta sen enempää blogeista kuin markkinoinnistakaan). Julkaisin ensimmäisen tekstin ja kiemurtelin vuorokauden verran jännityksestä, julkaisin toisen ja laitoin sen jakoon […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *