Pottatreenit – oletko valmis?

potta

Ei se ihan hintansa arvoinen ole, mutta käytettynä kirpparilta kyllä. Hyvä malli myös pikkupojille, koska tästä ei niin helposti suihkaise potattajan päälle. Meillä oli kaksi pottaa käytössä, mutta toinen jäi pian pois, koska lapset halusi molemmat aina tän paremman.

Pottatreenit. Tämähän on yksi niitä sanoja, jotka oppii vasta lapsen saatuaan. Se tulee lapsiperheen sanakirjassa jossain epiduraalin, sitterin, puolipotkareiden ja maissinaksun jälkeen. Kuten kaikille olennaisille lapsiperhesanoille tällekin on monta synonyymia: potalle oppiminen, pottaharjoittelu, kuivaksi opettelu, pottailu ja omasta neuvolakortista poimimani keijatus (tällä vois ehkä päteä puistossa).

Pottatreeneistä puhuttaessa tähdennetään nykyään, että lapsen tulee osoittaa merkkejä valmiudesta kuivaksi oppimiseen, ainakin osata istua tukevasti ja ilmaista huomaavansa milloin vaippa on kastunut. Ranskassa neuvotaan odottamaan siihen sakka, että lapsi on saavuttanut riittävän neurologisen kypsyyden kontrolloidakseen rakkoaan. Tämän voi testata näppärästi portaissa: jos lapsi osaa kiivetä portaita ilman tukea, pottailun voi aloittaa. Tämä tapahtuu yleensä toisen ja kolmannen syntymäpäivän välillä – ja on syytä tapahtuakin, sillä ranskalaiseen ”kouluun” eli 3-vuotiaana aloitettavaan école maternelleen ei ole vaipoissa menemistä (niinpä ranskalaisilta mammafoorumeilta löytyy runsaasti ahdistunutta keskustelua siitä, miten vastahakoinen 3-vuotias opetetaan kesän aikana potalle, jotta koulun ovet syksyllä aukeavat ja ylihintaisesta perhepäivähoitopaikasta päästään ilmaisen koulusysteemin huomaan).

Mun mielestä olisi parempi kuitenkin puhua vanhempien valmiudesta kuivaksi oppimiseen. Toisilla tämä valmius kehittyy huomattavan aikaisin, ja niissä perheissä harrastetaan vauvojen vessahätäviestintää – sekä vanhempi että lapsi aloittavat siis pottatreenit oikeastaan jo vauva-aikana. Suurimmalla osalla vanhemmista kuivaksioppimisvalmius kuitenkin kehittyy pikkuhiljaa vasta taaperoaikana. Taaperon vaipattaminenhan on varsin vaivatonta: nykäiset käytetyn vaipan pois 4-5 kertaa päivässä ja viskaat sen pyykkiin tai roskiin, ja tässä vaiheessa melkoisen kokemuksen kartuttanut vaipattaja suoriutuu operaatiosta alle minuutissa (kahdessa, jos pitää pestä peppu tai riisua haalari), missä tahansa, vaikka ummessa silmin. Meillä oltiin päästy niin pitkälle, että taaperot hoitivat itse vaipanvaihtonsa. Siistiä ja näppärää. Kuka hullu haluaisi vaihtaa tämän helppouden pottatreeneihin, joihin liittyy parhaissakin tapauksissa vaihe, jolloin vahinkoja sattuu, pissaa ja kakkaa on pitkin lattioita, pyykkiä tulee tuplakoneelliset ja potasta joutuu muistuttelemaan joka välissä – ja mitäs sitten, jos pottaa ei ole näköpiirissä kun sitä tarvittaisiin?

Sama juttu on oikeastaan kaikkien lapsen taitojen kanssa. Itsenäinen syöminen, mukista juominen, rattaista luopuminen, pukemaan oppiminen, ilman apupyöriä ajaminen, lukemaan oppiminen – aina on se vaihe, jolloin edellinen taito sujuu mainiosti ja vanhemman kannalta vaivattomasti, ja uuden opettelu tarkoittaa, jos ei nyt itkua ja hammastenkiristystä (omalla kohdallani usein sitäkin), niin ainakin vaivaa, sotkua ja ajankäytön uudelleen suunnittelua. Helpommalla pääsisi, kun vain pitäytyisi siinä entisessä. Vaippojakin löytyy nykyään niin isoja kokoja, että kyllä niillä nyt ekaluokan ainakin pärjää.

No, tätä kirjoittaessani mä kuulen, kuinka päiväunilta herännyt taapero hipsuttelee vessaan, käy potalla, tyhjentää sen pönttöön ja huuhtelee lavuaarissa. Ei hassumpaa. Kuinka se tehtiin? Eräänä päivänä mä vain tunsin olevani kypsä siihen kuivaksi opetteluun, päätin että nyt, kyllä mä pystyn tähän. Laittettiin vaipat kaapin ylähyllylle ja ottettiin tilalle isosiskon hellokitty-pikkarit (no joo, pojalle ostin kyllä paloautopikkareita, mun luonto ei kestänyt pukea sille niitä hellokittyjä kovin monta kertaa). Liittyikö siihen pissaa ja kakkaa pitkin lattioita, pyykkiä tuplakoneelliset ja joka välissä potasta muistuttelemista? Kyllä. Mutta ei sitä kestänyt kuin muutaman viikon – ja vähän kuin synnytyksessä, eihän sitä jälkeenpäin onneksi enää muista.

p.s. No myönnetään, kyllä niitä vahinkoja vielä joskus sattuu, tässä parin viikon sisään on ollut pissat pitkin Tiimarin lattioita ja lakkiaisissa isäntäväen terassilla. Mutta en mä silti ole enää hankkimassa tollaista kannettavaa pottaa, sen sijaan vaihtohousut voisin muistaa pakata kassiin, ettei lapsen tarttisi seisoa koko bussimatkaa kaupungista kotiin, kun en viitsi sitä märillä housuilla istuttaa penkille /syliini.

Mites teidän pottatreenit on sujuneet? Onko joku aloittanut jo vauvan pissattamisesta?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mä olisin voinut pissattaa, mut sit mun vauva oli yhtäkkiä 10 kiloa enkä tajua miten sitä vois roikottaa jossain pytyllä… Opetellaan sit joskus. Nyt on kyllä sellainen ongelma, että se alkaa kakata aina kun sille laittaa lusikalla sosetta suuhun. Miten sen saa opetettua pois tästä, en tajua.

    • 1.1

      sanoo

      Tällaisissa ”käyrällä -78” mallisissa lapsissa (mä en aina ihan ymmärrä niitä käyriä) on kyllä se hyvä puoli että niitä jaksaa roikottaa aika paljon. Mutta mun havaintokykyni ei oikein riittänyt minkään pissimisen havainnoimiseen.

      Toi syödessä kakkaaminen taitaa olla aika yleistä, kiusallistahan siitä tulee siinä vaiheessa, jos se suunnittelee esim. diplomaatin uraa. Ehkä ne niillä kursseilla sitten opettaa siitäkin tavasta pois.

  2. 2

    sanoo

    no meillä on sellainen alkuopetteluvaihe menossa potan kanssa edelleen. Laps on käynyt potalla 8kk iästä lähtien mutta edelleen pidetään pääsääntöisesti vaippoja jalassa. Tänään oli pois ja housuunhan se tuli pissa.

    Uskon, ettei se ole potta vaan lapsi joka on suurin tekijä vaipattomuuden aloittamisessa, tai tosiaan vanhemmat. Silti on ihan hyvä (meillä) et on se matkapotta, kun noita reissuja on aika paljon ollut ja yökyläilyjäkin yh-perheessä on säännöllisesti että isän että muiden luona. ja muuten on kotona toi täysin sama potta ku teilläkin, toivottavasti kohta olisi yhtä itsenäisessä käytössä.

    • 2.1

      sanoo

      Voisin kuvitella että tuttu potta auttaa rutiinien ylläpidossa – pottailuunhan liittyy monesti muutenkin kaikenlaista tapaa ja säätöä, muakin kutsutaan usein ihan vain istumaan siihen viereen, vaikka homma tosiaan hoituu aivan itsenäisesti.

      Mä olisin odottanut potan kanssa yli 2-vuotiaaksi, mutta Mathilde bongasi sen kaapin päältä ja halusi välttämättä ruveta käyttämään (mistä se tiesi, mitä sillä tehdään?) No, tulipahan sitten harjoiteltua puolisen vuotta ennen kuin vaipat jätettiin pois – se vaippojen ja potan yhdistelmä mutkin lopulta kypsytti.

    • 3.1

      sanoo

      Ole hyvä. Nää vain ikävästi tulee aina puun takaa. Mä olen nyt esikoisen kanssa päässyt tähän lukemaan oppimiseen saakka ja ihmettelen, mitä sen – ja mun – vielä pitäisi oppia.

  3. 4

    Venni sanoo

    Reps!

    Toisaalta ennen vanhaan oli semmosia käteviä pottatuoleja – kyllä varmaankin diplomaatille sellainen järjestyy?

  4. 5

    sanoo

    Aloitanko tänne vielä tai tuleeko sit jo muiltakin kun multa itku kun oon niin onneton tässä. 😀 Mäkään en usko, että on potan mallista kiinni. Meillä on kans björni ja se tuntuu kyllä sopivan mallista…siis silloin kun E vielä suostui siihen istua.. Hyvä näkökulma vanhemman kasvamisesta eri vaiheissa lapsen mukana. Mulla on kyllä se, että mun puolesta tuo pottailu oltais voitu aloittaa jo ajat sitten (ja nyt nolottaa, et taisin blogissakin hihkua jo E:n ollessa 1v, että meillä istutaan potalla – karma is a bitch!) en kestäis enää yhtään ainoaa vaipatusta ja kotona onkin aika paljon ilman vaippaa, mutta hädän tullessa alkaa palosireenihuuto, että vaippa tänne ja äkkiä. Mieluummin kakkaa housuun kun pottaan. Äh. Ja ehkä mä yritän nyt laittaa kuutosvaihteen silmään tässä potta-asiassa, eikä vaan avautua täällä blogosfäärissä! 😉

    • 5.1

      sanoo

      Toi on kyllä paha. Meillä on kaikki lapset suhtautuneet tosi innolla tähän potta-asiaan (mitäköhän karmaa mä nyt manaan päälleni), eli meidän on tarttenut sitten vain toimia ns. fasilitaattoreina. Vai olisinko mä sitten laiskuuttani vain odottanut niin pitkään, että ne tosiaan oli siihen valmiita? Hankalaa kyllä, jos valmiudet ei tässä kohden kohtaa. Mutta hei, viimeistään aika ja vertaispaine hoitaa tänkin homman, ei ne koulussa kehtaa vaippoihin kakata kuitenkaan. 😉

      • 5.1.1

        sanoo

        Mä en yleensä stressaa mistään näihin kasvu/kehitysasioihin liittyvistä kovinkaan paljon, mutta tässä on tosiaan nyt se paine, että se olisi kiva taito oppia ennen tosiaan kun tulee taas syksy ja vaatekerrokset. Koska SITTEN mun into loppuu kyllä siihen pyykkäämiseen. 😉 Mutsilassakin totesin, että poika tunnistaa tarpeen, mutta ei tosiaan vain halua. Suuntaankin kaikki paukut miehen pitkään kesälomaan, että jos pojat hoitais sitten keskenään tämän kun mä oon töissä. Haha! Ja jep, ehkä siellä koulussa sitten viimeistään. 😀

        • 5.1.1.1

          sanoo

          No, ennen haalariaikaa ehtii vielä vaikka mitä. Ja jos tää tosiaan olisi sellainen miesten juttu – eihän isikään kakkaa vaippaan. 😉

    • 5.2

      Elina sanoo

      Meilläkään ei tyttö suostu kakkaamaan pottaan, teki sen pari kertaa mutta jotenkin pelästyi sitä potassa olevaa kakkaa eikä enää moiseen suostunut. Täällä pelastus on on ollut se pöntön ”pienennysrengas” (vai mikä se nyt onkaan, matkapotta?). Eli kakka tulee nyt pönttöön, pissa pottaan tai pönttöön ja unilla on vielä vaippa. Joskus se vaan on välineistä kiinni. 🙂

      • 5.2.1

        sanoo

        Meillä on myös sellainen rengas käytössä (ja vielä ankan näköinen). Se tarjoaa myös uhmailijalle sen vaihtoehdon, että voi muka päättä asiasta jotain itse.

  5. 6

    Onna sanoo

    Olipas ajankohtainen aihe. Meillä 2,5-vuotias esikoinen hoksasi itsenäisen potallemenon noin viikko sitten. Aiemmin ilman vaippaa oleilu on usein johtanut lammikkoon (parhaassa tapauksessa) lattialla ja huutoon ”äiti, tuli pissa läpi!” Ja kuten niin moni meille on sanonut, se oivaltaminen tapahtui aivan yhtäkkiä. Tämä viikko on pysytty tiukasti omassa pihassa, jotta into ei laantuisi ja potta olisi aina tarpeen vaatiessa lähellä. Silti eilenkin vaihdettiin viidet pikkarit… Mutta olen NIIN helpottunut. Kyllä se tästä. (Ja kahden vuoden päästä seuraava kierros :D)

    • 6.1

      sanoo

      Jee! 🙂 Kesällä on kyllä niin hyvä kun ei tarvitse kiskoa haalareita pois hädän hetkellä – tarpeeksi iso varasto pikkareita vain (tai sitten pyykätään niitä tuplakoneellisia).

  6. 7

    sanoo

    Mäkin olen jo kirjoittanut pottailusta tuolla mun blogin puolella. Mutta joo, vanhemmiltahan se vaatii sitä viitseliäisyyttä. Musta tuntuu, että meidän tyttö (2,5 v.) ei tunnista pissahätää ennen kuin on jo liian myöhäistä. Häneltä siis tulee pisu housuun koko ajan. Silloin tällöin on yritetty olla ilman vaippaa, mutta olen aina jossain vaiheessa päivää luovuttanut. Ei ne housut siinä haittaisi, mutta kun se pisu tulee aina sohvalle, nojatuoliin, sänkyyn tms., niin sitä pesemistä on vähän enemmänkin.

    • 7.1

      sanoo

      Joo, onneksi meillä ei ole mattoja – mutta sohvalle on pissitty muutamat kerrat, argh. Me aloitettiin siitä, että aamu oltiin kotona ilman vaippaa (ja muistuteltiin siitä potasta vähän joka väliin), sitten kotona ollessa ilalla ja kun ne parin tunnin jaksot rupesi sujumaan, niin sitten jätettiin kokonaan pois. Mutta toisella kyllä tuppasi tulemaan vahinkoja aika pitkään, ei vain tajunnut sitä hätää ajoissa.

      Sullahan olikin hyviä käytännön vinkkejä tuolla. Meillä toimii edelleen yhdessä vessassa käynti silloin kun muka ei yhtään ole pissahätä, mutta pitäisi olla lähdössä ulos /päiväunille tms.

  7. 8

    sanoo

    Hei, tuo vanhempien valmius-juttu on just naulan kantaan! 🙂
    Mulla on drafteissa yksi kirjoitus, joka liippaa myös tätä aihetta, mutta se on niin uuvuttava, että en saa sitä valmiiksi. Huoh. 🙂

  8. 9

    sanoo

    Meidän poika vielä puol vuotta sitten kun otti vaipan pois saattoi juosten käydä läpi talon jokaisen maton ja lirauttaa pisun joka kohdassa. Ja sit vielä nauraa päälle. (Uusien mattojen hankintaa nyt harkitaan.)

    Me harjoitellaankin potalla käymistä vasta nyt kun tapa on unohtunut. Ystäväni vinkkasi, että pissalammikot sohvalla ja matolla voi hoitaa suolalla. Eli iso kasa suolaa vahinkokohtaan, antaa pissan imeytyä ja sit imuroi suolan, niin kaikki hajut katoaa.

    • 9.1

      sanoo

      Kiva tapa. 😉 Äitini muistelee edelleen lämmöllä, miten mulla oli tapana alle 2-vuotiaana mennä huoneeni nurkkaan kokolattiamatolle pissalle. Kun kysyttiin, miksi mä niin tein (just, kysypä taaperolta moista), niin mä vastasin tyynesti: ”Koska minä olen tulpisti.” Nyt en vain enää ihan saa kiinni siitä, mitä muuta tulpismiin liittyi. 😀

      Suolasta en tiennytkään, kiitos vinkistä – meillä on sohvan kakkatahroja poistettu ruokasoodalla.

Trackbacks

  1. […] Ensi syksynä kouluun lähtijöitä on jo kolme, kun pienetkin aloittavat – ranskalaiseen tapaan – koulun 3-vuotiaina. Mutta siihen on vielä aikaa, nyt ehtii vielä katsella ympärilleen ja kirjoittaakin, esimerkiksi muumeista, eksistentialismista ja pottatreeneistä. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *