Koulun tehtävä – vai vanhempien?

koulun tehtäväPerjantaina olin siis meidän pienten ranskalaisen koulun kanssa Elma-messuilla. Yhteensä meitä oli toistakymmentä äitiä (joo, ei näkynyt isiä) kaitsemassa neljää ryhmää opettajien ja lastenhoitajien lisäksi, ja ilman meitä ei retkeä olisi pystytty järjestämäänkään. Talviset luistelutunnit ja alakoulun uimakoulu järjestetään myös vanhempien avustuksella. Viime vuonna apua tarvittiin myös koulukirjaston uudelleen järjestelyyn.

Suomessa ei taideta vanhempia pyytää tällaisiin hommiin, ei ainakaan koulussa, mutta ei varmaan päiväkodeissakaan. Mä en ainakaan muista, että päiväkodin retkillä olisi ollut kenenkään äiti mukana (tosin tähän hätään en muista yhtään retkeäkään). Ranskassa sen sijaan vanhempien oletetaan osallistuvan koulupäiviin ihan eri tavalla. Yksi syy varmaan on pitkä kotiäitiyden perinne, joka kylläkin viime vuosikymmeninä on katkennut, nykyään Ranskassa naisten työssäkäyntiluvut on reilusti Suomea korkeammat. Toinen syy on varmasti se, että ryhmäkoot on aivan järjettömiä, kahdella aikuisella saattaa olla vastuullaan 30 kolmevuotiasta, eli mitään luokan ulkopuolista ei voida toteuttaa ilman ylimääräisiä käsipareja (täällä Suomessahan meidän lasten ranskalainen koulu noudattaa kyllä ranskalaista opetussuunnitelmaa, mutta Helsingin normeja henkilökunnan määrästä – 13 lapsen luokassa on siis opettaja ja lastenhoitaja).

Mä koetan miettiä, mikä se syy on, josta en oikein saa kiinni, musta tuntuu, että se liittyy asenteisiin ja hyvinvointivaltioon. Ranskassa koulu on toki ilmainen (ja sitä myöten siis lastenhoito 3-vuotiaasta eteenpäin), mutta kouluruoasta ja monista koulutarvikkeista pitää vanhempien maksaa. Esikoinen oli ihan ihmeissään tänä syksynä, kun koulusta sai kynän ja kumin ja vielä viivottimenkin. Toki täälläkin pitää esimerkiksi luistimet ostaa itse, mutta kyllä meidän luokalla aina jollain oli myös koulun lainaluistimet. Ranskassa koulu ei ole samanlainen täyden palvelun paketti kuin täällä, vaan vanhemmilta odotetaan enemmän, kaikessa. Läksyjäkin annetaan enemmän, ja vanhempien oletetaan valvovan niiden tekemistä.

Se luo tietysti myös eriarvoisuutta. Kaikkien vanhemmat eivät syystä tai toisesta pysty panostamaan lapsen koulunkäyntiin, ja se näkyy oppimistuloksissa, kun osa vastuusta on ulkoistettu vanhemmille. Mutta kyllä se toisaalta myös tuo vanhempia lähemmäs koulua ja lasten koulutyötä. Perjantaina oli mukava nähdä opettaja työssään pukemassa haalareita ja matkimassa kalkkunoita. Ja viime vuonna esikoisen ranskalaisen ekaluokan aikana opin monta hienoa runoa, kun niitä joka viikko kuulusteltiin läksynä. Ei myöskään tarvinnut arvailla, mitä koulussa on tehty, sillä kaikki kirjat ja vihot lähetettiin lapsen mukana kotiin aina perjantaisin, ja maanantaina ne piti palauttaa, viikon työt vanhempien allekirjoittamana.

Ei tietenkään ole työssäkäyville vanhemmille kovin kätevää, jos lasten koululla (tai päiväkodissa) odotetaan säännöllistä läsnäoloa koulupäivän aikana. Enkä mä haluaisi sellaista amerikkalaista systeemiä, jossa kirjastot on auki vain vapaaehtoisten voimin tai uusi sairaala rakennetaan yritysten gaalalahjoituksilla (ei kun sehän olikin täällä Suomessa). Mutta en tiedä, ehkä vanhempia voisi vähän enemmän osallistaa ihan siinä jokapäiväisessä koulutyössä, ei vain joulujuhlien yleisönä.

No, nyt kun esikoinen on ranskalais-suomalaisessa koulussa, vanhempien panosta kaivataan Ranskan-matkojen rahoitukseen. Olin pari viikkoa sitten koululla kuorimassa kymmenen kiloa sipuleita, ja ensi viikonloppuna pitäisi sitten mennä ostamaan niistä keitettyä keittoa joulumarkkinoille. Tämän tyyppinen osallistuminen taitaa olla kaikille tuttua. Mä jo katselin kauhuissani, kun koulun parkkiksella diilattiin vessapaperia – tätä on sitten edessä seuraavat 13 vuotta. Mutta on siinä puolensakin, siinä sipulinkuorinnan lomassahan ehtii myös jutella kaikenlaista.

Miltä tää teistä kuulostaa? Pyydetäänkö teidän lasten päiväkodissa tai koulussa vanhempia apuun? Pitäisikö?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    pilami sanoo

    Meillä on toistaiseksi kertynyt kokemusta päiväkodista puolen vuoden ajanjaksolta parin vuoden takaa ja silloin kyllä lasten retkelle tarvittiin ja haluttiin vanhempia mukaan. No, meidän 2-vuotias ei kyllä mennyt koko retkelle kun emme nähneet millään tavalla järkeväksi laittaa lasta istumaan bussiin pariksi tuntia, jotta pääsisi ihmettelemään eläimiä (ei kun nukkumaan päikkärit, kun nehän olisivat olleet siihen aikaan just siellä), ja sitten tulemaan sen saman 2 tuntia takaisin bussissa. Ihme touhua mun mielestä, kun läheltäkin löytyy kiinnostavaa ja kivaa tekemistä. Mä en myöskään kyllä halua kuin pakon edessä laittaa lapsia matkustamaan maanteillä ilman turvaistuimia ja -vöitä. (Tapahtunut toistaiseksi vain ulkomaanmatkalla). Mut joo, toi oli päväkodin vanhempainyhdistyksen järjestämä ja rahoittama retki. Vissiin jotain myyjäisiä ja kirppareita ne ovat järkänneet homman rahoittamiseksi. Aika hiljaista oli silti vissiin yhdistyksen kokouksissa. Nää jää aina niiden tosiaktiivisten vanhempien (äitien) varaan.
    Mä en ole yhtään sitä tyyppiä, joka pakkomyisi kaikille naapureille ja tuttaville sitä b-luokan wc-paperia tai istuisi iltoja jossain koululla vanhempainyhdistysten kokouksissa. Mä ennemmin haluaisin päästä hommasta eroon vaikka suoralla rahallisella panostuksella, mulla on ajasta enemmän niukkuutta ja haluan käyttää vähäiset vapaa-ajan hetkeni johonkin muuhun kuin vastentahtoiseen toimintaan.

    • 1.1

      sanoo

      Mä olin alunperin myös vähän sitä mieltä, että en kaipaisi mitään ylimääräisiä hommia koulun puolelta, mutta nyt olen ehkä muuttanut mieleni. Musta on loppujen lopuksi sympaattisempaa kokoontua sipulitalkoisin ja sitten käydä ostamassa se keitto, kuin vain kaivaa kuvetta – kun tässä tapauksessa koulun konseptiin kuuluu ne matkat joihin rahaa tarvitaan.

  2. 2

    sanoo

    Minulla on kokemusta vain päivähoidon kentältä (työntekijänä). Kokemusteni mukaan vanhempia pyritään koko ajan osallistamaan enemmän, mutta raja tulee usein hyvin pian vastaan, kun vanhempien taholta tulee negatiivista palautetta (”ei ehditä”, ”ei kiinnosta”, ”ei ole meidän tehtävä, tehän siellä olette töissä”). Se on jotenkin harmi, kun tietää miten innoissaan etenkin päivähoitoikäiset lapset ovat vanhempien osallistumisesta päiväkodin juttuihin. Usein on muutamia perheitä, joista vanhemmat osallistuvat aktiivisesti, mutta loput joko jättävät vain tulematta tai ilmoittavat suoraan ettei kiinnosta.

    • 2.1

      sanoo

      No näinhän se usein on, myös koulun puolella, jos joskus jotain järjestetäänkin, mihin vanhempia toivottaisiin. En tiedä, voisiko se muuttua jotenkin, ei tietenkään kaikki aina halua eikä pysty olemaan mukana, mutta että yhteiset jutut ei olisi vain sellaista ikävää pakkoa. Työt ja arki kotona tietysti on jo monesti ihan tarpeeksi uuvuttavaa, mutta jos ne yhteiset jutut olisi sellaisia, jotka antaisi energiaa enemmän kuin vie – niinhän ne usein loppujen lopuksi on.

  3. 3

    sanoo

    Kirjoititpa taas hyvästä aiheesta! Mulla on tästä lieviä traumoja kun olin elämäni ekat kouluvuodet Steiner-koulussa, jossa vanhemmilta vaadittiin tosi paljon osallistumista. Tapahtumia, myyjäisiä – aina piti siivota tai leipoa tai heittää voltteja, ja auta armias jos et osallistunut niin siellä soiteltiin kotiin asti. Ja sitten syyllistettiin siinä sivussa myös laiskojen (kuten omani) vanhempien lasta. Vaihdoinkin heti luvan saatuani peruskouluun. Nyt taas osallistuisin mielelläni O:n päiväkotiaktiviteetteihin (jos niitä olisi, ja etenkin jos pikkuveli saisi tulla mukaan). Toivottivat kyllä tervetulleeksi mukaan esim. joulukirkkoon mutta se jää väliin koska O on jo silloin kotihoidossa.
    Tavallaan pitäisi löytää kultainen keskitie; tilaisuus vanhemmille osallistua ja tulla mukaan, toisaalta ei painostusta eikä pakkoa. Mun mielestä ranskiksen meininki kuulostaa ihanalta.

    • 3.1

      sanoo

      Joo, Steiner-koulu varmaan onkin se ääripää vanhempien osallistamisesta – ja kurjaa, jos se vanhempien tekeminen /tekemättömyys sitten leimaa myös lapsen.

      Se keskitie on kyllä hankala juttu, jos ollaan sillä linjalla, että osallistukoot ne jotka haluaa, niin syntyy helposti vapaamatkustajuusongelma ja sisäpiiriläisyyttä, ja jos taas oletetaan kaikkien osallistuvan, niin siitä tulee sitten nopeasti sitä pakkoa ja huonoa fiilistä puolin ja toisin. No, tuolla ranskalais-suomalaisessa olin nyt tosiaan iloisesti yllättynyt: talkoisiin kehotettiin painavasti osallistumaan (motivaationa on kerätä rahaa siihen oman luokan matkaan), mutta sinne oli myös helppoa ja hauskaa osallistua. Eli hyvä organisointi (eli tarvitaan ne reippaat organisoijat) ja hyvä meininki motivoi kummasti. Vaikka enpä mäkään ole talkoillut sitä ”virallista” osuuttani enempää, mutta siitä täytyy kyllä syyttää myös miehen työputkea ja lasten sairasteluja. Ja enköhän mä niiden 13 vuoden aikana vielä ehdi…

  4. 4

    Venni sanoo

    Mä olen mainostanut tätä jossain toisessakin blogissa, mutta mainitaanpa nyt täälläkin: mun lapsen pienessä (2 ryhmää) päiväkodissa on mahtavan aktiivinen vanhempainyhdistys (vai mikä -toimikunta). Vuoden kohokohta on syystalkoot, joihin pk:n johtaja tilaa paikalle roskalavan ja vanhemmat haravoivat pihan. Vanhempainyhdistyksen aktiivit ja jotkut muutkin ovat järjestäneet paikalle grillin, siinä paistetaan hodareita, ja kahvilasta myydään leivonnaisia, mehua ja kahvia. Tulot tietty vanhempainyhdistykselle.

    Kyseessä on puhtaasti sosiaalinen tapahtuma – kaupungin työntekijät tietty hoitaisivat pihan siistimisen ilman meitäkin. Pariksi tunniksi silti liikenee varmaan melkein jokaisesta perheestä ainakin yksi käsipari, ja mikäs sen kivempaa kuin tutustua lapsen tarhakavereihin ja niiden vanhempiin siinä samassa.

    Vanhempainyhdistyksessä on meillä ollut 3-4 aktiivista tyyppiä, mutta toiminta on minusta muuttunut paljon avoimemmaksi ja helpommin lähestyttäväksi sen jälkeen, kun perustettiin porukalle oma facebook-ryhmä. Siellä on helppo huudella ideoita ja katsoa, saavatko ne kannatusta. Ei myöskään tarvitse pelätä mitään rahastonhoitajan nakkia osallistuakseen. Kaikki eivät tietenkään ryhmään kuulu, joten viralliset tiedotteet menevät vanhemmille edelleen sähköpostitse.

    • 4.1

      sanoo

      No tää oli sitten esimerkki sellaisesta enemmän antavasta kuin ottavasta toiminnasta, kuulostaa kivalta kyllä. Ja toi facebook-ryhmä on varmasti aika hyvä, se on tosiaan aika ”kevyt” foorumi ja siellä on ihmiset helppo myös tunnistaa ja muistaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *