Koululaisen harrastukset – kantelemuskari

5-kielinen lasten kantele, kanteleen soitto,

Kantelemuskaria odotetaan jo.

Helsinki on siitä mainio paikka asua, että lasten harrastukset ei jää väliin ainakaan tarjonnan puutteen vuoksi. Ongelma onkin enemmän runsaudenpula; mitä kaikkea kivaa kerkeäisi tekemään. Vauva- ja taaperoikäisten harrastuksista usein todetaan, että ne nyt on enemmän aikuisen iloksi (vaikka kyllä meillä lapsille on tuottaneet iloa niin vauvauinti, muskari kuin taaperotanssikin), mutta siitä kai voi olla yhtä mieltä, että kouluikäinen harrastaa ihan omaksi ilokseen.

Mutta kun iloa voisi tuottaa niin moni asia: meillä on haaveiltu ainakin sirkuskoulusta, telinejumpasta, koripallosta, tanssitunneista, ratsastuksesta ja kuvataidekoulusta. Toistaiseksi toteutuneita haaveita on uimakoulu, taitoluistelu ja kantelemuskari.Näiden toteutumiseen on vaikuttaneet paitsi lapsen toiveet ja vanhempien arvio harrastuksen laadusta ja ajankohdan ja hinnan sopivuudesta, ennen kaikkea se, että kaikki löytyy alle puolen tunnin matkan päästä – kantelemuskari peräti täältä meiltä Pasilasta, MLL järjestää.

Sitä mä voisin oikeastaan vähän mainostaa, koska ryhmään kaivattaisiin pari osallistujaa lisää – ja esikoinen on siitä niin innoissaan, että olisi sääli jos tunnit ei nyt jatkuisikaan. Ryhmä on siis tarkoitettu noin 5-8 -vuotiaille, eli se on sopiva seuraava askel muskarista. Pasila on loistavien liikenneyhteyksien varrella, ja opettaja on tosi mukava – ja sinä aikana kun lapset rimputtaa kannelta, voi vanhemmat jutustella henkeviä (meinasin kirjoittaa että vanhemmat voi nauttia mun seurasta, mutta tässä voi ehkä markkinoija potkaista itseään nilkkaan).

Kanteleen soitto on musta erinomainen musiikkiharrastus, se nimittäin kuulostaa kauniilta (ja vienon hiljaiselta) vaikka ei vielä kovin hyvin osaisikaan – ja ilmeisesti jo muutamalla soinnulla saa aikaan pätevän kuuloista säestystä. 5-kielinen kantele vie myös aika paljon vähemmän tilaa kuin vaikka piano, ja niitä saa aika edullisesti käytettynä (ja tuollainen lasten kantele on taas helppo myydä eteenpäin, jos jossain vaiheessa siirrytäänkin sitten pianoon tai käyrätorveen).

Eli nyt kun olette vakuuttuneet siitä, että teidänkin lapsen olisi syytä oppia soittamaan kannelta, sen kun vain ilmoitatte sen mukaan: täältä löytyy vielä tarkemmat ohjeet. Ja jos lapsi epäonnekseen on vielä liian pieni kanteleen soittoon (reilu 4-vuotiaita oli kyllä keväällä mukana), niin on meillä täällä myös vauvamuskari, taaperomuskari ja tenavamuskari. Meidän kuopusten suhteen mä olen vielä vähän kahden vaiheilla menisinkö niiden kanssa vielä taaperoiden joukkoon vai pistäisinkö ne pärjäämään itsekseen tenavaryhmään. Jos ne on siellä, niin mä en pääse enää laulamaan muskarilauluja, hmmm…

Millä perusteilla te olette valinneet lasten harrastuksia?

Seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

 

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Eiii! Jos meidän jeppe olisi jo viisi, toisin sen välittömästi sinne kantelemuskariin! Me ollaan miehen kanssa varmaan vähän pöhköjä, mutta yksi meidän haaveista on, että lapsi oppisi joskus soittamaan kanteletta. Tai ehkä me voitais itsekin oppia, mutta vanha koira, you know. Eli toiveet on siirretty lapseen. Toissatalvena jo vauvamuskarin vetäjältä kyselin kantelemuskareista (koska kävi ilmi, että opettaja vetää myös niitä) ja petyin, kun kuulin, että kanteletta ei oikein voi aloittaa alle 5-vuotiaana. Vielä siis 3 vuotta odotusta.
    Mutta harrastusmahdollisuuksia täällä tosiaan piisaa! Ehkä liikaakin… 🙂

    • 1.1

      sanoo

      Mustakin kantele on tosi sympaattinen soitin – ja onhan se päheää Ranskan sukulaisille mainostaa, että lapsi soittaa ihan kuin Kalevalassa. 😀 Mutta ei se tosiaan ihan vielä 2-vuotiailta näytä luonnistuvan – kovasti ne on tietysti yrittäneet, kun kerta isosiskokin.

  2. 2

    sanoo

    Mua masentaa koko lasten harrastaminen. Olin pitkään siinä ajattelumallissa, ettei päiväkodin tai kerhon ulkopuolisia juttuja tarvita. Noh, nyt kun olisi ehkä intoa ja energiaa jotain harrastaa, niin urpo äiti ei ilmoita lastaan ajoissa minnekään. Itse asiassa mua ärsyttää älyttömästi Kuopion kansalaisopiston systeemi. Lehtinen tuli tänään kotiin, mutta esim. tanssiryhmät olivat täynnä jo pari päivää sitten. Ne, jotka ovat olleet jollain (millä tahansa) kurssilla keväällä, saavat ilmoittautua syksyn kursseille jo kesällä sillä seurauksella, ettei suosituimpihin pääse enää syksyllä ketään. Pitää itse ilmoittautua jonnekin tuohivirsukurssille, että saa lapsen edes ensi syksyksi johonkin mukaan. 😀

    • 2.1

      sanoo

      Joo, nää ilmoittautumiset – meiltä jäi uimakoulu syksyltä väliin, koska sinnehän olisi pitänyt ilmoittautua kesäkuun alussa. Mutta menet vaan reippaasti tuohivirsukurssille, se on hyvä äidinkin saada uusia elämyksiä. 😀

      Mäkin jotenkin teoriassa olen sitä mieltä, että turha pienten on mitään harrastaa, mutta sitten käytännössä olen esikoista raahannut puolivuotiaasta kaikennäköiseen kehittävään. Kaksosten kanssa menoa on jarruttanut se kaksosuus, mä en kehdannut viedä niitä muskariinkaan ennen kuin 2-vuotiaina kun ne olisi vain kiipeilleet seinille ja heitelleet rytmimunia.

  3. 3

    sinhi sanoo

    Toisaalta ymmärrän kyllä tuon Kuopion systeemin, mutta kyllä mielestäni pitäisi jättää varaa uusillekin tulijoille. Ja luulisi, että järjestettäisiin enemmän kursseja, jos tulijoita riittäisi. Tosin samaa on liikkeellä esim. Raumalla, jossa vauvauinnin osallistujat ”arvotaan”, kun tulijoita olisi yli tuplaten mitä järjestetään. Pari vuotta on jo sanottu, että ”kun ei ole vetäjiä”, mutta siinä parissa vuodessa olisi jo uusiakin koulutettu, jos vain kiinnostaisi järjestää imho. Uudenkaupungin uimahallissa sen sijaan jaettiin ryhmä heti seuraavaan kertaan mennessä kahtia, tiedotus toimi muutenkin tosi hyvin ja oli kiva porukka, joten mikäs siinä sitten 🙂

    • 3.1

      sanoo

      No kiva että pääsitte uimaan. 🙂 Helsingissä ei kunnan puolelta vauvauintia olekaan, yksityisiä vain, uimakouluja isommille on, mutta ne on sekä kunnan että yksityisten järjestäminä tosi suosittuja ja tosiaan täynnä jo pari kuukautta ennen alkamistaan. Uima-altaita tietysti on rajallinen määrä, mutta harmillista silti – helpompaa laittaa lapsi uimakouluun kuin seisoa itse altaassa huutelemassa ohjeita. 😉

  4. 4

    Riikka sanoo

    Peukut kantelemuskarille! Kuten sanoit, se on kiva soitin aloittelijalle, kun parilla helpolla soinnulla voi jo rämpytellä jotain järkevää ja perustekniikka on helppo oppia, joten harjoittelua on melko miellyttävä kuunnella (vrt. viulu tai käyrätorvi). Sitten vähän myöhemmin voi siirtyä isoon konserttikanteleeseen (mikä lienee oikeaoppinen taivutus?) joka on tosi upea soitin.
    Itse soitin aikoinaan kuusi vuotta kannelta, ensin kymppikielistä ja sitten konserttia. Harrastus vain lopahti yläasteelle mennessä, kun se ei ollut kovin coolia. Nyt harmittaa, koska olisihan se mukava konsertoida kalevalaisittain Aussilan kansanmusiikkipiireissä. Ehkä innostus olisi säilynyt jos olisin osallistunut musiikkileireille ja tutustunut muihin soittajiin. Tai kuunnellut vähän modernimpaa soitantaa, kai sitä oli olemassa jo 90-luvullakin?
    Oletko koskaan kuullut yhtyeestä nimeltä Kardemimmit? ”Ancient sounds of kantele with fresh voices from Finland” sanoo yksi nettisivu ja on aika osuva kuvaus.

    • 4.1

      sanoo

      Kiitos vinkistä, hienoja biisejä! Täytyy näyttää Anaïsillekin, me ei ollakaan katsottu muita kantelevideoita kuin kielen vaihtoon liittyviä. 😉

      Kanteleesta on tosiaan tainnut tulla aika lailla katu-uskottavampi tässä 2000-luvulla, yläasteaikoina ei meidän koulussa kukaan olisi kyllä koskenut pitkällä tikullakaan.

  5. 5

    EM sanoo

    Iso peukku kantelemuskarille! Itse olin lapsena sellaisessa, ja kivat muistot jäi. Lisäksi siellä oppi sellaisia perusjuttuja musiikista ja musikaalisuudesta, joista on ollut ihan hirveästi apua ihan tavan elämässä myöhemminkin. Kantele on myös kohtuullisen helppo soitin oppia, joten jos harrastus lopahtaa ja se myöhemmin harmittaa, niin uudelleen aloittaminen on aika helppoa (tein itse niin juuri tänä kesänä, 20 vuoden tauon jälkeen).

    Ja iso peukku myös Mimmeille, lähipiirin muksuissa on jo sellaisiakin, joilta pääsee itku, jos ei saa niitä kuunnella (joo, tiedän ettei tää välttämättä ihan rohkaise pikkulasten vanhempia). Samaisten lasten vanhemmat ovat kiitelleet, että onpa kerrankin lastenmusiikkia, joka ei aiheuta aikuisessa puistatuksia ja kakomista sisällöllään tai tyylillään, minkä kukin tulkitkoon miten haluaa 😀

    • 5.1

      sanoo

      Kiva että löysit kanteleen uudelleen. 🙂 Mä en itse ole soittanut mitään eikä musiikki muutenkaan ole ”mun juttu”, mutta mistä sitä tietää miten tärkeää siitä lapsille tulee, ja silloin on kiva jos pääsee itsekin tekemään ja kokemaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *