Kotona työskentelevä äiti – mikä vitsi!

work at home mom - yrittäjä-äiti

Jossain tuolla vihreyden keskellä ne on – kai.

Otsikon termi on tietysti suora suomennos (amerikan)englannin WAHM, Work At Home Mom -termistä. On muuten ihan hullunhommaa sanon minä.

Idea kai on, että voi hoitaa lapsia kotona samalla kun toteuttaa itseään / tienaa perheelle leipää tekemällä töitä kotoa käsin. Kuulostaa tosi idylliseltä, ja näyttää siltä lukuisissa blogeissa (joiden kirjoittajat siis bloggaa työkseen kotoa käsin). Äiti pyörittää saippuatehdasta samalla kun kotiopettaa alakoululaisia ja taaperoa ja sylittelee vauvaa välillä.

Mulla ei ole ollut aikomustakaan ryhtyä kotona työskenteleväksi äidiksi, viime talvenhan lapset oli hoidossa vaikka mä olin virallisesti työttömänä, mutta koska ne on välillä lomalla sieltä hoidosta, niin mä olen nyt saanut testata, miten onnistuu yrityksen käynnistäminen lasten avustaessa. Vastaus on, tuskaisesti.

Vaihtoehtoja on toki useita:

  1. Lapset leikkii pihalla itsekseen ja mä teen kotona hommia. Toimii, ainakin jos hyväksyy sen, että noin vartin välein työ keskeytyy, koska ”nyt se ei pääse sieltä katolta alas!” ”aiih, aiiiih, aiiiiih! Emiliaaaaah!” ”minulla on pissahätä! missä minun sateenvarjoni on?” Ja hyväksyy sen huonon omatunnon, mikä väistämättä seuraa siitä, että lapset ei lomallaan pääse kotipihaa kauemmas (eikä näe äidistään muuta kuin kärttyisen selän).
  2. Pakotan miehen ottamaan lapset mukaansa töihin, jotta mä voin käydä keskustelemassa kirjanpitäjän kanssa ja ymmärtää edes puolet keskustelusta.
  3. Aamupäivällä tehdään jotain niin ratkiriemukasta ja fyysisesti uuvuttavaa, että kahden tunnin päiväunet on taattu. Paitsi että koululainenhan ei nuku päiväunia. Mutta onneksi se nyt meni kouluun. Paitsi että se pitää myös hakea sieltä koulusta.
  4. Lapset pakataan sänkyihinsä viimeistään kahdeksalta, jonka jälkeen on monta tuntia aikaa tehdä töitä, ainakin sitten kun ”minulla on jano”, ”kuulin ulkoa kummallisen äänen”, ”mulla on kasvukipuja”, ”minulla on yksi kysymys: saanko herätä kello neljä?” on käyty läpi. Tässä on tietysti se riski, että jos herätys tuleekin puoli kuuden aikaan, niin äiti ei ehkä ole ihan terävimmässä iskussa.

No, näitä tekniikoita yhdistelemällä filosofiakahviloiden alku nytkähtelee askel askeleelta eteenpäin. Ja sitähän voisi kuvitella, että tässä oppisi supertehokkaaksi ja priorisoimaan ja vaikka mitä, mutta mä tunnen itseni paremmin: en ole oppinut. Eli tästä tuli ylistyslaulu yhteiskunnan järjestämälle lastenhoidolle.

Mutta hei, ensi viikolla ne meneekin sinne hoitoon taas. Ja mun vanhemmatkin palasi lomalta. Että kohtahan mä en edes tiedä, mitä sillä kaikella työajalla tekisin.

Onko teistä joku onnistunut työskentelemään kotoa käsin samalla kun hoitaa lapsia? Mä en saanut aikoinaan edes gradua viimeisteltyä ennen kuin mies hoiti esikoista sen pari kuukautta, mikä siihen meni.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Kommentit
  1. 1

    Vilijonkka sanoo

    En voi sanoa onnistuneeni, mutta yrittänyt olen aina silloin tällöin. Huono omatunto -listaan voi lisätä mm. sen, että pienet saa katsoa kohtuuttoman monta lastenohjelmaa peräkkäin tai sen että isot ”saavat” vahtimatta käyttää spraymaalia ja työkaluja, ja jättää ne lojumaan. Sekä sen, että äiti hermostuu turhista pikkuasioista, koska on valvonut yöllä saadakseen työt tehtyä ennen deadlinea. Joitakin toimivia konstejakin on tullut kehitettyä. Esim. opiskellessa kirjatentteihin lukemiseen saa helposti ainakin tunnin joka aamu sillä, että laittaa lapset kylpyyn, antaa niille paljon leluja sinne, eikä välitä vaikka roiskivat koko kylppärin märäksi, menee vaan kirjan kanssa oviaukkoon istumaan niin ettei kirja kastu.

    • 1.1

      sanoo

      Totta, mä olin ilmeisesti omatuntoani suojellakseni unohtanut listasta kokonaan iltapäivän video”hetken”. 😉 Mutta kylpy on kyllä loistava keksintö, mä olen tosin ostanut sillä aikaa lähinnä fiktion lukemiseen, mutta varsinkin talven kurjimmilla säillä se on ihan pelastus.

  2. 2

    sanoo

    No joo, minäkin olen tässä perustanut yritystä lasten ollessa kotona. Ja se on kyllä ollut peestä. Liiketoimintasuunnitelman, laskelmat ja starttirahahakemuksen kaikki tein noin viiden minuutin pätkissä. Yllätys oli että yritysneuvoja sanoi liiketoimintasuunnitelman kuulostavan ”selväjärkisen ihmisen tekemältä”. Itsellä on kyllä välillä ollut selväjärkisyys kaukana. Huokasin helpotuksesta kun pojilla alkoi koulu toissapäivänä, nyt minulla on noin puoli päivää aikaa tehdä hommia kaikessa rauhassa. Mun mieleestä ei kyllä mitään pehmeetä laskua tarvittaisi koulujen alkaessa, heti vaan pidempiä päiviä kehiin. Mutta nyt kaikki on paljon helpompaa, kun on edes se muutama tunti rauhallista aikaa päivässä.

    Mun mies on tehnyt paljon etätöitä kotoa käsin ja hänellä se on onnistunut hyvin, vaikka pojat ovat olleetkin kotona. En tiedä, miten hän sen tekee, mutta lapset eivät ole ollenkaan niin paljon hänen kimpussaan kuin minun. Hän sain sanoo, että tarvitsee työrauhan ja pojat antavat sen hänelle.Ja kun minä sanon, että tarvitsen työrauhan, niin ei mene kuin kolme minuuttia, kun pojilla on kamala riita / tekemisen puutetta / nälkä tai joku muu akuutti asia, joka vaatii sen, että lopetan keskittymisen tekemääni hommaan ja teen jotain saadakseni heidät taas viihtymään muutaman minuutin ajan. Toki kouluikäiset voi lähettää puistoonkin vaikka pariksi tunniksi, mutta kun on sattunut olemaan niin järkyttävän kuumia päiviä ettei lapsia oikein ole puistoon voinut laittaa pitkäksi aikaa paahtumaan.

    Mutta joo, minulta kotona työskentely ei ole onnistunut mitenkään ruusuisen hyvin.

    • 2.1

      sanoo

      Tutulta kuulostaa. Silloinkin jos mies on kotona, ja periaatteessa vastuussa lapsista, niin yleensä ne aina keksii jonkun syyn, miksi juuri mua tarvitaan ihan välttämättä.

      Mutta puoli päiväähän on jo ihan luksusta, että kiitos koululaitos. 🙂

  3. 3

    sanoo

    Ihanat puussakiipeilijät tuossa uudessa bannerissa! 🙂 Niin ja onnittelut yrityksen perustamisesta!

    Vinkkejä ei ole, jään niitä tarpeellisenä seuraamaan: opinnot on vielä kesken ja kohta kolme lasta pyöriteltävänä että että… 🙂

    • 3.1

      sanoo

      Joo, opinnot on kyllä paha, varsinkin jos ne on sellaisia itsekseen pakerrettavia, jolloin niistä on ihan liian helppo laistaa muihin hommiin. Ja musta lasten (ja varmaan iän 😉 ) myötä kaiken uuden oppiminen on muuttunut aina vain vaikeammaksi ja hitaammaksi. Että tsemppiä! Ja onnea raskaudesta 🙂 – mä en ole varmaan edes tajunnut onnitella sun blogin puolella.

      • 3.1.1

        sanoo

        Kiitos. Musta taas nuo itseopiskelukurssit olis hyviä – vaan kun niitä ei tahdo meillä oikein edes olla 🙁 kaikki on suunniteltu luennoille paikalle pääseville, Mutta pitää vain jotenkin koittaa soveltaa – ja ilmoitautua tenttiin ja päästä läpi vaikka sanovat että kurssillakin pitäis olla muuten ei saa tenttiä 😀

  4. 4

    sanoo

    Minun yritykseni ovat karsiutuneet aika minimiin. Jatkuva keskeytys on ajattelutyölle este minun kohdallani. Kotikuvioista poistuminen tekee myös hyvää valmistautumisvaiheessa. Tarvitsen muutaman päivän aikaa valmistautua, deadline auttaa itse työn tekemisessä iltaisin lasten nukkuessa. Kirjoitustyö oikean flown aikana sujuu minulta parhaiten 21-02 välisenä aikana.

    Vanhanaikainen muistikirja on keinoni tehdä ajatustyötä lasten kanssa. Heillä on omat piirrustuslehtiöt ja minulla omani. Keittiön pöydän ääressä on mukava hahmoitella esitystä. Tietokoneen kanssa esityksen teko ei onnistu. Puheluja en edes yritä tehdä. Skypekonferenssin aikana hyppivät lapset kameran edessä vakuuttavat 😉

    • 4.1

      sanoo

      Mullakin kyllä ajatukset tulee aina ihan jossain muualla kuin siinä kirjoituspöydän ääressä – siinä mielessä kaikenlaiset kotihommat on kyllä ihan ok, kunhan ei tarvitse keskittää niihin ajatuksia. Eli lasten kanssa oleminen ei kyllä ole niin hedelmällistä, muuten huomaan vastailleeni niille ihan puuta heinää. 🙂

      Ja puhelut, voi hyvää päivää. Mä olen koettanut aina varoittaa etukäteen, että nyt mun täytyy vastata tähän puheluun, nyt en voi puhua teidän kanssa samaan aikaan, ja yrittää ajoittaa ne videonkatseluajalle, jolloin lapset yleensä liimautuu ruudun ääreen eikä kuule eikä näe mitään muuta, mutta eiköhän sitten yleensä aina joku vaadi tietää, että ”kenen kanssa sä puhut? vastaa! kenen kanssa sä puhut? miksi?”

      • 4.1.1

        sanoo

        Mun viime päivien ihan huippukohtia oli se, kun olin puhelinyhteydessä TE-toimistoon ja pojilla oli ihan järkyttävä riita taustalla….yritin vaihtaa huonetta, mutta tuntuu että aina se riita seurasi perässä. Mun oli ihan pakko huutaa kesken sen puhelun pojilla, että nyt lopettakaa riitely. Ja sitten jatkoin taas puhelua, ”niin mä oon siis perustamassa yritystä vanhemmuuden ja lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen tukemiseksi….kurssitoimintaa kuten ”Myönteisiä keinoja kasvatukseen” ja sellaista….

        • 4.1.1.2

          pilami sanoo

          Toi on just rasittavinta – kun on puhelimessa niin ne lapset tulee riekkumaan siihen helmoihin. Ja kun yrittää kävellä tilanteesta pois niin ne vaan seuraa ja seuraa ja seuraa… ja huutaa ja huutaa ja huutaa… Tosi ”kiva” olla puhelinpalaverissa kun lapsi kiljuu taustalla…

          • 4.1.1.2.1

            sanoo

            Mikä siinä onkin, että niiden pitää seurata perässä? Mä olen todennut, että oikeastaan ainut keino on pyytää vastapuolta odottamaan, koettaa peittää luuri mahdollisimman hyvin ja ratkaista puolessa minuutissa se huutotilanne. Mutta hieman kyllä syö omaa professionaalia oloa. 😉

  5. 5

    sanoo

    Jo pelkästään kotona työskenteleminen on helvettiä ja jos lapset on paikalla en todellakaan kykenisi toimimaan mitenkään tuottavasti tai luovasti. Suoraan sanottuna bloggaaminen ja oikean työn tekeminen on kaksi täysin eri asiaa, ellei sitten bloggaa jostain todella spesifistä aiheesta joka vaatii esimerkiksi tuntikausien tutkimista ennen kirjoittamista. Mä en pystyisi olemaan working mom, mikäli se tarkoittaa että lapsi on vieressä mun tehdessä töitä. Enkä mielellään tekisi töitäkään kotoa käsin vaikka lapsi olisi tarhassa, sillä kotona sitä haahuilee ja tekee kaikkea muuta kuin sitä työtä. Mustavalkoinen vastaukseni siis on: Ei lapsia työn viereen eikä työtä kotiin mulle kiitos!

    • 5.1

      sanoo

      Kotona olossa toi haahuilu on kyllä mun helmasynti, koskaan ei kämppä ole ollut niin siisti kuin mun tehdessä gradua kotona. 😉 Koulussa työskentelyssä oli se tosi hyvä puoli, että päivä oli erittäin selkeästi aikataulutettu, eikä paljon jättänyt aikaa haahuiluun – paitsi sitten kun piti valmistella tunnit kotona. Nyt mä toivon, että saan homman pyörimään niin, että voin vuokrata jonkun kopin itselleni työhuoneeksi – ja sinne ei tosiaan lapsia huolita!

  6. 6

    sanoo

    Mä teen kotoa käsin töitä – käännöksiä ja kirjoitushommia – ja jatkossa todennäköisesti ihan kuukausipalkkaisena työntekijänä. Mut lapsi on kyl silloin hoidossa ystävällä, jonka lapsi sit vuorostaan välillä meillä, kun se toinenkin äiti tekee kotoa töitä. Tosin nythän mun lapsi aloitti hoidon jopa on 9-13 päivittäin, sit yli jäävät hommat pitää tehdä pikku kakkosen aikaan tai nukkumaanmenoajan jälkeen… Katsotaan mitä käy, kuitenkin tuntuu tärkeältä pitää lapsi (ainakin enimmäkseen) kotona.

    En mäkään tajua niitä, jotka samaan aikaan laittaa ruokaa, leikittää lapsia, imettää vauvaa ja tekee vielä töitä koneella. Mä en meinaa saada edes siivottua jos en saa olla yksin kotona.

    • 6.1

      sanoo

      Toi teidän vuorohoitosysteemi kuulostaa kyllä niin hyvältä. Ja hyvältä kuulostaa sekin, jos sulla on nyt päivittäin oikeaa työaikaa lapsen ollessa hoidossa, vaikkei ne pitkiä päiviä olekaan. Sitten täytyy vain osata ottaa kaikki irti niistä tunneista eikä sortua haahuiluun. 🙂

      • 6.1.1

        sanoo

        No niinpä. Vaikka kovasti houkuttaakin taas esim. just nyt blogien lukeminen. Ja sit piti vielä lisätä, että sellainen ajatustyötä vaativa mun pitää tehdä kun on omaa aikaa, esim. laajempien kokonaisuuksien suunnittelu, taustatyö yms. Mut sit kun se on tehty, voi työtä tehdä pätkissäkin silloin kun tulee hetken rauhallinen hetki lapsen kanssa. Kaikille se ei sovi, mulle toimii ihan hyvin.

        • 6.1.1.1

          sanoo

          Aika hyvä, jos saat pätkissä hommia eteenpäin, mulla on vähän sellainen, että en meinaa saada aikaiseksi, jos tiedän että viimeistään 20 minuutin kuluttua on kuitenkin keskeytettävä. Tosin on siihen kyllä ollut totuteltava, ei oikein voi heittäytyä odottamaan sellaista kokonaista rauhallista päivää niin kuin joskus opiskeluaikoina. 🙂

  7. 7

    pilami sanoo

    Heh, ylipäätään mikään pidempiaikainen asioiden hoito ei vaan ota onnistuakseen kun on lasten kanssa kotona. Työhakemuksia olen tehnyt kun pienempi nukkuu päiväunet ja vanhemman voi istuttaa siihen telkkarin ääreen. Kandityön olen vääntänyt käytännössä viikossa klo: 20-03, kun lapsi oli mennyt nukkumaan. Oli kyllä varsin zombie olo, kun palautin sen ja ekalla sivulla on heti myös kirjoitusvirhe. Kävin siis tuolloin myös töissä, joten aikaa ei ollut kuin öisin. Mutta multitaskaamisesta jää kyllä helposti sellainen hölmö fiilis: en ole oikeasti saanut mitään aikaiseksi mutten myöskään ole ollut lasten kanssa, vähän lose-lose -tilanne oikeastaan.

    • 7.1

      sanoo

      Nimenomaan lose-lose, kun mihinkään ei voi oikeasti paneutua, eikä mitään tehdä niin hyvin kuin voisi. Aika sankari kyllä olet, kun olet saanut yhtäaikaa hoidettua töitä, opiskelua ja perhettä. Mulla ei iltayhdeksän jälkeen meinaa ajatus kulkea ollenkaan, eli ”yötyöt” ei oikein onnistu, parempi herätä aamulla sitten aikaisemmin hommiin – mutta mies taas ei arvosta pöytäkoneen naputtelua korvansa juuressa, eli ei ihan helppoa sekään.

      • 7.1.1

        pilami sanoo

        No en mä kyl tiedä hoidinko mä sitä perhettä tuolloin. 😉 Muistaakseni oli sellainen fiilis, että lapsi ei saanut kyllä ansaitsemaansa huomiota äidiltään. Otin sen kuitenkin vain lyhyenä vaiheena. Sitten jäin äitiyslomalle ja ennen kuopuksen syntymää ehti sitten esikoisenkin kanssa touhuta. 😀

        • 7.1.1.1

          sanoo

          Välillä niitä vaiheita on vaikea selittää lapsille, kun niiden ajantaju on niin toista. Musta tuntuu, että heti jos mä olen yhden illan poissa tai yhden lauantaiaamupäivän teen jotain muuta, niin siinä nollaantuu kaikki tuhannet niiden kanssa vietetyt tunnit saman tien – ja siihen iltapäivään kun nähdään taas, on aikaa ainakin sen tuhat tuntia. Huoh.

  8. 8

    Leyla sanoo

    No meillä nyt vähän pakon edessä kokeillaan kotona työskentelyä kun ei ole hoitajaa lapselle kuin neljänä päivässä viikossa (ei asuta Suomessa, joten päivähoitoa ei samallalailla tarjolla). Alle vuoden ikäisen kanssa onnistui hyvin, kun se nukkuu paljon, nyt hirvittää puhelinpalaverit etukäteen, kun lapsi tykkää lauleskella. 🙂 mä yritän tietty sovittaa lapsen unet palaveriaikoihin (kuulostas paremmalta jos palaverit sovittas lapsen uniaikoihin, mut se ei oo totta…), ja toinen on ruoka, yleensä sitten luurit korvilla lusikka toisessa kädessä mennään, tai lapsi mutustaa leipää tai jotain. Mutta eiköhän me jossain vaiheessa joku tarha täältä etsitä, ei ehkä loputtomiin jaksa vastailla työkavereille, jotka ihmettelee oonko eläintarhassa vai mitä 🙂

    • 8.1

      sanoo

      Sitähän voi esitellä perinteisenä suomalaisena laulutyylinä, jota tykkäät työskennellessä kuunnella. 😀 Kuulostaa kyllä tosi haastavalta, kun ton ikäiselle on tosiaan turha selittää yhtään mitään siitä, että äiti vaan tän yhden puhelun hoitaa nyt.

      Miten ihmiset siellä yleensä ratkaisee päivähoitonsa, onko äidit sitten kotona vai hoitaako esim. isoäidit lapsia?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *