Kotiäidin CV

Perhelehdissähän näkee aina välillä juttuja otsikolla ”Päivitä CV äitiyslomalla”. Sitten selitetään, miten arvokkaita taitoja ihminen oppii lapsia kotona hoitaessaan, ja miten näitä voi sitten tuoda esiin uutta duunia hakiessaan. Kirsi Pihakin aina vauhkoaa äitijohtajuudesta. Että kyllä siinä jotain täytyy olla.

No, mä olen sitten miettinyt, mitä kaikkia arvokkaita taitoja olen oppinut näiden perhevapaavuosieni aikana. Onhan niitä kertynyt:

Kaksostenrattaat

Minulla on vankka kokemus erityisleveiden kuljetusten hoitamisesta.

– osaan käyttää kestovaippoja ja taitella harson. Osaan myös vianmäärityksen perusteet.

– kielitaitoni on laajentunut valtavasi, voisin helposti kirjoittaa ”mammahorinat – suomi -mammahorinat” -sanakirjan. Voitko käsi sydämellä sanoa, että ennen kuin suunnittelit lapsen saamista, tiesit, mitä tarkoittaa avorattaat, babybjörn, hahtuvavillikset, kiintymyysvanhemmuus, maissinaksu, niskakakat tai teutoniat? Minulla on myös vähintään tyydyttävät tiedot ranskalaisesta mammahorinasta – osaatko esimerkiksi luokitella kuuluvatko ”gigoteuse”, ”barboteuse” ja ”grenouillère” kasvikuntaan, eläinkuntaan vai vaatekuntaan?

–  sietokykyni päälleni roiskittuja eritteitä kohtaan on kasvanut melkoisesti. Lattialle roiskituille eritteille enää nauran.

–  pystyn kuulostamaan innostuneelta sellaisista aiheista kuin kaivinkoneet, höyhenet, voikukat ja pitkät kepit. Voisin varmasti tehdä radiomainoksen mistä tahansa näistä.

–  osaan pakata hoitolaukkuun kaiken tarpeellisen ja varalusikan kahdessa minuutissa. Usein muistan myös ottaa hoitolaukun mukaan.

– kriisitilanteessa osaan keskittyä olennaiseen, eli etsimään kaapista pingviinilaastaria

– osaan suoralta kädeltä luetella kahdeksan eri talvihaalarimerkkiä ja tehdä vertailevan yhteenvedon jokaisen ominaisuuksista ja hinta-laatusuhteesta. Minulla on myös vähintään tyydyttävät tiedot ranskalaisista lastenvaatemerkeistä ja talvipukeutumisesta.

– hallitsen ainakin kolme erilaista harhautustekniikkaa, joilla lusikka saadaan vastahakoisen vauvan suuhun. Tiedän myös, ettei avokaado oikeasti ole toimiva sormiruoka.

Mutta jos miettii, mitä mä olen eniten tehnyt näiden yhteensä reilun viiden vuoden aikana, niin kyllä kärkijoukkoon nousee vaipanvaihdot. Sitähän sanotaan, että missä tahansa lajissa voi tulla mestariksi 10 000 toistolla. Laskin, että vaikka mies on tehnyt oman osuutensa, niin kyllä mulla on toi raja mennyt rikki jo joku aika sitten. Eli ehkä voisin otsikoida seuraavan työhakemukseni vaikka: ”Mis sie tarvitset oikein hyvvää vaipanvaihtajaa.  Täs siul on sellanen!”

p.s. Oikeasti ainut asia mitä sain esikoisen hoitovapaasta irti työnhakuun oli motivaatio. ”Mä olen kyllä tosi innoissani palaamassa työelämään”, tuli työhaastattelussa ilmeisesti sellainen epätoivon kiilto silmissä että paikka tuli.

Mitä arvokkaita taitoja itse olet oppinut lasten kanssa kotona? Olisiko niistä oikeasti hyötyä muuallakin kuin päiväkodin pienten puolella?

Seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Olen oppinut elämään stressinkeskellä, eikä se tunnu enää juurikaan miltään. Joustavuus on huipussaan sekä omistautuminen työlle. Omaa elämää ei juurikaan ole.

    • 1.1

      sanoo

      Joo, kaksoset on olleet aika hyvä koulu stressinsietokyvyn kasvattamisessa. 😀 ”Ei se mitään vaikka toi toinen huutaa pää punaisena, hoidan tän yhden nyt ensin, kun mulla on vain kaksi kättä.” Tosin en kyllä edelleenkään _tykkää_ stressistä yhtään.

  2. 2

    sanoo

    Kyllä mä oon ajatellu palkankorotusta pyytää! Aika satavarmasti osaan tehä parempia tarjouksia julkisen sektorin hankintayksiköille ja markkinointispiikit on terävöityneet, kun on tota vaipanvaihtokokemusta kertyny.

  3. 3

    Riitta sanoo

    ”Kestän suoraa huutoa päin naamaa ilman että oma ilme värähtääkään.” Ainakin noin 20 sekuntia…
    ”Jaksan innostua rutiineista päivästä toiseen.” Miten niin piirrettyjen repliikkien hallitseminen ei muka ole yleissivistystä?!

    • 3.1

      sanoo

      “Kestän suoraa huutoa päin naamaa ilman että oma ilme värähtääkään.” Ainakin noin 20 sekuntia…
      “Jaksan innostua rutiineista päivästä toiseen.”
      – Hih, no täähän on kenen tahansa työnantajan unelma. 😀
      Ja kyllä, piirrettyjen repliikkien hallitseminenhan on osaamista kulttuuriperinnön alalla, ihan ensiarvoista näinä aikoina.

  4. 4

    sanoo

    Eikä! Mähän unohdin tästä urani maidontuottajana! Onneksi en vielä lähettänyt hakemuksia – kyllä viiden ja puolen vuoden kokemuksella pitäisi irrota imettäjän paikka paremmastakin perheestä.

  5. 5

    sanoo

    Olen oppinut tekemään puolessa tunnissa sellaisen työn mihin ennen meni kaksi tuntia. Tämän huomasin kun kotiäitinä opiskelin samalla yliopistossa lapsen ollessa 1-2-vuotias. Kun on vaan puoli tuntia lukea, sen käyttää ihan älyttömän tehokkaasti. Harmittaa kaikki se aika jonka aiemmin olen töissä ja opinnoissa käyttänyt päämäärättömään haahuiluun, nyt vasta tiedän miten lyhyestä ajasta saa kaiken irti.

    • 5.1

      sanoo

      Aivan. Kummasti munkin gradu valmistui, kun mies oli pari kuukautta työttömänä ja hoiti esikoista sillä aikaa kun mä naputtelin menemään – sitä ennen oli mennyt vuosia edes alkuun saamiseen.

  6. 6

    Tiina sanoo

    Ai että hyvin kirjoitettu! Tässä juuri pitäisi työhakemusta väämtää vuosikausien äitikotoilun jälkeen, ja pää on tyhjä. Motivaatiota taas on sitäkin enemmän. Kunpa voisin lähettää työhakemuksen sijasta tämän postauksesi! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *