Kirjoista joita luen

americanahMies aina välillä kysyy epäuskoisena, kuinka monta kirjaa mä oikein luen viikossa. Se on koodikieltä, joka tarkoittaa, että miksi viikon puhtaat pyykit on edelleen kylpyhuoneessa yhtenä kasana eikä meidän kaapeissa.* Oikeasti mä en kyllä edes lue niin kamalan paljon, netissä roikkuminen on vähentänyt sitä melkoisesti. Mutta luen mä blogien ja Facebook-päivitysten lisäksi edelleeen romaanejakin. (Tietääkö joku muuten, onko ensimmäinen Facebook-päivityksistä koostuva kirja ilmestynyt? Mä odotan mielenkiinnolla.)

Blogin pitämisen aloitettuani mä olen välillä miettinyt, pitäisikö aloittaa myös kirjablogi. Lukukokemusten jakaminen on aina antoisaa. Mulle käy myös niin, että mä helposti luen kirjat vähän ahmimalla ja unohdan niistä suurimman osan saman tien, jos en merkkaa niitä johonkin.

Tässä kolmenkymmenen vuoden aikana mä olen kokeillut muutamaa tapaa kirjata muistiin lukemiani kirjoja. Koulusta saatiin joskus sellainen kirjatornimoniste, johon oli tarkoitus kerätä sata lukemaansa kirjaa. Jaksoinkohan mä kirjata kymmenen. Päiväkirjoihin mä olen usein kirjoittanut, mitä olen sillä hetkellä lukemassa, mutta en jaksa itselleni kirjoittaa niistä mitään kovin pitkiä avautumisia.

Bookcrossingista mä innostuin tosi paljon joskus kymmenen vuotta sitten, ja paitsi piilottelin kirjoja, myös kirjoitin profiiliini arvostelun kaikesta lukemastani. Sitten sekin jäi. Nyt keksin, että Instagramissa voi pitää myös kirjat muistissa. #kirjapäiväkirjat2014 -hashtagilla löytyy siis mun (ja muutaman muunkin) tänä vuonna lukemia kirjoja. On kiva katsoa, millaiset tyypit on lukeneet saman kirjan, ja mitä ne siitä on kirjoittaneet, vaikka se olisikin vain pari sanaa (tosin mun pitäisi varmaan kirjoittaa kommentit kirjan kielellä, jotta niistä olisi enemmän iloa muille).

Ongelma tietysti on siinä, että kirjan tiivistäminen pariin sanaan johtaa siihen, että aika paljon jää sanomatta. Nytkin huomasin vasta postattuani Chimamanda Ngozi Adichien Americanah – romaanin kuvan, että en sanonut sanaakaan siitä, että kirja kertoo paljon myös siirtolaisuudesta, ja että yksi sen teemoista on sattuman merkitys elämässä. Sen lisäksi, että kirjassa pohditaan rotua ja rasismia Amerikassa, ja siinä on herkullisia yksityiskohtia afrotukan hoidosta ja nigerialaisten uusrikkaiden elämästä – ja päähenkilö on vielä bloggaaja. No, mutta nythän se tuli sanottua.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

*Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon, että mieshän siis hoitaa valtaosan ruoanlaitosta, eikä mun sen suhteen tarvitse ihmetellä, kuinka monta shakkipeliä se oikein pelaa viikossa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tästä niin paljon vois olla mun kirjoittamaa 🙂 Mulla menee tällä hetkellä suunnilleen romaani viikossa – mut teen myös meidän kaikki ruoat. Ja just toi onkin seuraavana lukulistalla!

    • 2.1

      sanoo

      Mun on myös välillä vähän vaikea ymmärtää. Yksi ystäväni on ratkaissut tämän äänikirjoilla, mutta musta se ei oikein tunnu lukemiselta kuitenkaan. Ja löytyyhän ne vaatteet sieltä kylppäristäkin.

  2. 3

    bleue sanoo

    Tulen lukijaksi kirjablogiisi het! Jotain pervoa kai sekin on, että kuvat kirjoista ja toisten lukukokemukset voi kiehtoa niin paljon…

    • 3.1

      sanoo

      Mä itse luen kirjablogeja aika vähän, en ole ehkä vielä oppinut siihen. Mutta tuolta Instagramista olen kyllä selaillut aika paljon kirjojen kuvia – sitähän luulisi että sieltä jotain jännempääkin löytyisi. 🙂

  3. 4

    Tiina sanoo

    Luin itsekin vastikään tuon saman kirjan (tosin suomennetun version Kotiinpalaajat), tykkäsin kovasti! ja kirja-aiheiset postaukset, lukuvinkit ovat erittäin tervetulleita. Mulla ei ole aikaa aloittaa huonoja kirjoja 😉 On mukavaa kun on hyvä kirja lukulautasella ja odotella sopivia hetkiä kun sitä pääsee jatkamaan (aina kun pitäisi tehdä kotitöitä)

    • 4.1

      sanoo

      Se on ihan totta, että huonoille kirjoille ei kyllä ole aikaa! Ennen mä aina sitkeästi luin kirjan kuin kirjan loppuun saakka, mutta nykyään jätän aika herkästi kesken, ja totean että tähän en palaa.

      Se on kyllä hyvä, että näitä on suomennettu, koska vaikka tavallaan amerikkalaista kirjallisuutta ovatkin, niin aika erilaista kyllä kuitenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *