Keitä lapsen synttäreille pitäisi kutsua?

lapsen synttäreille

Kysymys joka polttelee koulunpihalla: keitä synttäreille kutsutaan? Helppoahan olisi vastata, että kaikki luokan /ryhmän lapset, tai edes kaikki samaa sukupuolta olevat. No meillä ei olla toimittu näin.

Esikoisen ekat kaverisynttärit pidettiin, kun se täytti neljä, ja kaksoset oli kolmiviikkoisia. Esikoisen luokalla oli 21 lasta. Mä selitin sille, että se voi kutsua kolme vierasta, niin että lapsia on yhtä paljon kuin sankarilla ikävuosia. Ja vaikka mun veli vaimoineen oli auttamassa ilmapallojen puhaltamisessa, onginnassa ja vauvojen kanniskelussa ja kakun lapsi teki yhdessä isoisänsä kanssa, niin silti mulla on niistä synttäreistä mielikuva, että kuljen huoneesta toiseen syöttäen yhtä vauvaa ja paimentaen jostain syystä väärässä paikassa olevaa vierasta.

Kaksosvauvat on varmasti pätevä syy rajoittaa synttärivieraiden määrää, mutta meillä on menty tällä samalla laskukaavalla siitä eteenpäinkin. Jossain vaiheessa siirryttiin siihen, että vieraita saa olla yhtä monta kuin ikävuosia, ja tänä vuonna heittäydyin höveliksi ja sanoin, että voi olla pari enemmänkin – mutta sitten kaikki ei päässeet ja lapsia tuli tasan kahdeksan. Se oli oikein mukava määrä, kaikki mahtui vielä pöydän ääreen, ja yhdeksän kahdeksanvuotiasta tyttöä on mukava ja sivistynyt seurue.

IMG_1658

Ongelma on tosiaan siinä koulunpihassa. ”Ketä sä kutsut sun synttäreille?” ”Mä en kutsu sua mun synttäreille, jos et leiki mun kanssa!” Jne. Mä olen selittänyt esikoiselle, että tällaista kiristystä, uhkailua ja synttärikutsuilla pelaamista mä en siedä, ja yhdessä on pohdittu, miten paha mieli sellaisesta tulee. Joten kutsut jaettiin vähän vaivihkaa – mutta silti varmasti ainakin yhdelle kutsumatta jääneelle luokkakaverille tuli paha mieli. Eikä auta sanoa, että kutsut pitäisi lähettää sähköpostilla tai vaikka tekstarilla suoraan vanhemmille, luokalta on kerätty yhteystietolista, mutta se ei ole täydellinen, eli muutama paperikutsu olisi kuitenkin pitänyt toimittaa reppupostissa.

No miksei sitten tänä vuonna vain kutsuttu kaikkia? Koska esikoisen luokalla on 24 lasta ja 15 tyttöä. Ja paras ystävä on eri luokalla. Ja toisella rinnakkaisluokalla on pari muuta hyvää kaveria vanhasta koulusta. Yhdeksän kahdeksanvuotiasta oli mukava ja sivistynyt seurue, mutta yhdeksäntoista kahdeksanvuotiasta mä kaitsen vain töissä (plus että täällä kotona on vielä ne kaksi nelivuotiastakin – ja koira). Meillä ei ole erityisen iso asunto, leikkipuiston tilat on vielä pienemmät ja kerhohuoneella ei ole mitään leluja. Nyt sattui hyvä ilma, ja lapset leikkivät ulkonakin, mutta mitä jos olisi satanut?

Toinen juttu on se, että nopeasti ollaan tilanteessa, jossa syntymäpäiväjuhlia on joka viikonloppu koko kouluvuoden ajan, jos kaikki luokan viisitoista tyttöä (plus ne pari muuta kaveria) kutusuvat kaikki synttäreilleen. Sehän on mahtavaa, ajattelee ehkä se kahdeksanvuotias. Mä kävin aikoinaan tusinan kaverin synttäreillä, ei se ollut mikään ongelma. Mutta ne asuikin kaikki noin kilometrin säteellä meiltä, ja mä tepsutin synttäreille itse juhlakengissäni – tai sinne mentiin kaikki yhdessä suoraan tarhasta tai koulusta.

Esikoisen koulussa synttärit tarkoittaa sitä, että toinen vanhemmista varaa kolmisen tuntia viikonloppuiltapäivästä toimiakseen kuskina jossain päin akselia Kulosaari, Myyrmäki, Kirkkonummi. No, mikäs siinä, nykyään meillä on auto käytössä ja navigaattorikin, joten takana on ne ajat, kun koetetaan suunnistaa reittioppaasta printatulla kartalla jossain päin talvipimeää Mankkaata. Että hoituuhan se – kun niitä vieraita on yksi kuskattavana. Me ollaan ihan kohta tilanteessa, että meillä on kolme synttäreille lähtijää. Kaksoset vielä jonkun aikaa käy samoissa kemuissa, mutta jos mietit, että kolme lasta kutsutaan viisilletoista synttäreille kouluvuoden aikana, ihan laskennallisestikin joka viikonlopulle osuisi useammat synttärit. Yhden matkan varrella asuvan luokkakaverin äiti onkin ystävällisesti kuskaillut myös meidän esikoista, koska niiden neljän lapsen perheessä sunnuntai käytännössä kuitenkin kuluu synttärikutsuilta toisille suhaamiseen, ja se onko lapsia kyydissä neljä vai viisi rupeaa olemaan ihan samantekevää.

Voisihan sinne synttäreille sitten olla menemättä, jättää väliin ne, jotka ei omaan aikatauluun sovi. No, sanopa lapselle, että se ei nyt pääsekään näille synttäreille, joille se juuri sai kutsukortin, ja jonne kaikki kaverit jo suunnittelee viemisiä ja leikkejä. Ja samanlaista peliähän siitäkin helposti tulee, kenen synttäreille mennään ja kenen synttäreille ei. Eli mun silmiin lapsen synttäreille kutsumatta jättäminen on palvelus niille muille vanhemmille. Niiden ei silloin tarvitse tuskailla, miten sovittaa taas yhdet juhlat viikonloppuun, niiden ei tarvitse miettiä, onko juuri tämä kaveri niin tärkeä, että jätetään mökkireissu sen takia tekemättä, eikä niiden tarvitse selittää lapselleen, miksei se saakaan mennä juhliin, jonne se on saanut kutsun. Mä vilpittömästi toivon, että meidän lapsia ei kutsuta kaikkien luokkakavereidensa synttäreille – ne muutamat parhaiden kavereiden juhlat riittää ihan hyvin, sekä lapsille että varsinkin mulle.

kakku lapsen synttäreille, kynttilöiden puhaltaminen

Eli kaikki kutsukoot vain ne parhaat kaverinsa.

Mutta mutta, mitä jos luokalla on joku tai joitain, joita kukaan ei kutsukaan, totesi Erään Tuntemani Lapsen äiti. Kuulostaa ihan kamalalta – ja valitettavasti ihan realistiselta. Niinpä mä ehkä muotoilen tän imperatiivini toisin: on hyvä jos jotkut kutsuu kaikki, ja toiset taas vain osan. Että kaikki lapset saa kutsun ainakin muutamiin juhliin, mutta yhdellekään lapselle ei tule toistakymmentä kutsua. Ensi vuonna meidän vieraslistaa mietittäessä mä ehkä kyselen vähän myös, kuka ehkä odottaa kutsua synttäreille, ja onko luokassa joku, jota ei ole paljon juhlissa näkynyt.

Laskut menevät uusiksi joka tapauksessa: esikoinen totesi, että ensi vuonna se haluaa kutsua poikiakin.

Miten teillä on päätetty kaverisynttäreille kutsumisesta – tai niille osallistumisesta?

p.s. Ja nyt siis pohdittiin vain kaverisynttäreitä. Ja vain koulukavereita. En ryhdy edes kuvittelemaan uusperheiden synttäreitä tai miettimään, olisiko pihakavereita pitänyt kutsua myös.

 Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

 

 

 

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tää on meilläkin niin ajankohtainen just nyt. Viikonloppuna juhlitaan kuusivuotiasta. Tällainen alkusyksy on tähän asti toiminut hyvin. Päiväkoti / eskari on vasta alkanut, eikä kaikki uudet lapset (etenkin siis pojat) ole vielä tulleet kovin tutuiksi, joten se on hyvin rajoittanut kutsuttavia. Tosin nyt on tullut myös hyviä kavereita harrastustenkin kautta… Ihan hirveän vaikea tietää mihin vetää se raja. Jotenkin helposti itse ehdottelee myös niitä lapsia kutsuttavaksi joiden vanhempien kanssa itse tulee hyvin juttuun. Tänä vuonna taisi yhdeksän kutsua lähteä matkaan ja vain yksi ei pääse. Me ollaan nyt tosin ”ulkoistettu” juhlat, eli keksitään lapsille kivoja ulkoleikkejä ja pihalla ollaan kunhan ei nyt kaatamalla sada… Mä ahdistun pelkästä ajatuksesta että kymmenkunta kuusivuotiasta poikaa riehuisi meidän katon alla 🙂 Nyt laitetaan ne sen sijaan pussijuoksemaan ja grillataan makkaroita 🙂 Eiköhän saada kivat juhlat pihallakin, poika itse ainakin on innoissaan.

    • 1.1

      sanoo

      Ulkona telmiminen kuulostaa kyllä tosi hyvältä tolle porukalle. 🙂

      Toi on vaikeaa, että miten paljon saa vaikuttaa siihen, keitä kutsutaan – mä kyllä ehdottelin vähän nimiä, mutta mitä jos en tulekaan ajatelleeksi jotain tärkeää kaveria?

  2. 2

    sanoo

    Mun pojilla on vasta alkanut olemaan ekoja kaverisynttäreitä, meillä ei ole ollut vielä yksiäkään. Nyt keskimmäisen nelivuotissynttäreistä tulee kaverisynttärit. Joulukuuhun saakka aikaa miettiä asiaa, mutta luullakseni se menee melko helposti kun hänellä on päiväkodissa yksi paras kaveri. Sen lisäksi saman ikäisiä poikia on muutamia, neljä jos oikein muistan. Ajattelin, että yhden ulkomaalaistaustaisen pojan pyydän pojan kutsumaan, vaikka hän ei haluaisi kun hän ei osaa vielä kunnolla suomea niin olen ymmärtänyt, ettei häntä oteta ihan kunnolla leikkeihin mukaan. Olisi kiva, että hän sitten pääsisi synttäreille osaksi ryhmää kun sitä kovasti tahtoo kuitenkin ja on mukava, sosiaalinen poika. En tiedä onko hölmö ajatus, mutta näin ajattelin.

    Itse tuleva neljävee on sitä mieltä, että tytöt on tyhmiä, mikä sopii just nyt tosi hyvin kun eteen tulee ihan ekat kaverisynttärit.

    Ohjelmana on varmaan traktorikyydistystä vanhalla massikalla. 😀

    • 2.1

      sanoo

      Meillekin on pariin otteeseen kutsuttu niitä luokan uusia, vaikkei vielä niin kavereita olekaan, juuri siksi että pääsisi mukaan. Traktorikyyditys kuulostaa kyllä niiiiiiin päheältä – mistäköhän meillekin saatais? 😀

  3. 3

    sanoo

    Me pyydettiin vähän kaikkia, joita lapsi suunnilleen tunsi, koska pidettiin kemut tänä vuonna leikkipuistossa. Ajateltiin, että siellä voivat remuta.

    Käytännön syystä rajoitettiin sit lähinnä lahjojen määrää.

    Mä luulen, että mieluummin keskustelisin itse lapsen kanssa siitä, että joka paikkaan ei aina pääse, jos on jotain muuta jo, kuin selittäisin, miksei se saa kutsua johonkin. Toisaalta suunnittelen myös, että asumme täällä lopun ikäämme, ja että kaverisynttäritkin täten olisivat lähinnä Herttoniemen alueella, joten ei se kuljetuspoliittisestikaan olisi kovin iso ongelma.

    • 3.1

      sanoo

      No toi lahjat on myös yksi ongelma, niiden ostaminen ja niiden saaminen. Mutta jos onnistuitte niitä fiksusti rajoittamaan, niin sehän oli mainiota. Meillä ei ole ollut mikään ongelma se, että kaikille synttäreille ei tule kutsua – ehkä juuri siksi, että meille ei ole kutsuttu kaikkia. Ja niitä kutsuja on sitten kuitenkin tullut ihan tarpeeksi.

  4. 4

    Neljän äiti sanoo

    Kiva on asua ”maalla”, jossa on mahdollisuus omaan pihaan. 🙂

    Meillä kutsutaan aina kaikki omaa sukupuolta olevat luokkakaverit. Lisäksi mun vanhimmat lapset ovat syntyneet 10 päivän ”välein” (toki siis välissä on kaksi vuotta) ja ovat molemmat poikia. Joten joka kesä meillä pidetään yhdet iiiiiiiisot synttärit, johon kutsutaan kyllä, lähes kolmekymmentä POIKAA. Se on vaan kaks tuntia mun elämästä, mutta lapsille tärkeetä.

    Niin ja viime vuonna mulla oli kolmeviikkoinen tytär myös sylissä kun poikia juhlittiin. Ja ens kesänä sitten kaksi vuotias tytär ja puolivuotias vauva.

    Ja miksikö niitä synttäreitä sitten tämmöisellä volyymilla vietetään? Juuri siksi, että a) siihen on mahdollisuus b) meille on tärkeetä, että kaikki saa tulla. Mutta meillä on sellainen meininki ihan noin arkenakin. Meille saa tulla.

    Toivonkin että tämä jatkuu myös kun murrosikä ja siihen liittyvät hölmöilyt yllättävät, että meille saa tulla. Ihan aina. Vaikkei olisikaan kovin siistiä ja sivistynyttä.

    • 4.1

      sanoo

      Heh, kuulostaa kyllä melkoisilta kemuilta. 🙂 Mustakin on tärkeetä, että kaverit on tervetulleita, ja synttärit on toki tärkeitä senkin takia, että välimatkojen takia ei ole sellaista spontaania koulun jälkeen leikkimistä. Mutta ainakaan toistaiseksi meille ei kaikki kaverit ole tervetulleita samaan aikaan. Ehkä sitten kun mun kuulo on tästä entisestään huonontunut. 😉

  5. 5

    sanoo

    Meidän esikoisella oli ekat kaverisynttärit vasta viime kesänä kun täytti 6. Ilmeisesti niitä ei täällä päin ihan kauheasti harrasteta, tai sitten niistä ei pidetä melua, koska esikoiselle tuli ihan uutena juttuna, kun kysyin, et haluisko se kutsua kavereita synttäreille… Aiemmin ei siis oikein ole ollut ketä kutsua, ja tuttuja lapsia on sitten ollut kyllä juhlimassa ku ollaan pidetty juhlat sukulaisille/kummeille. Mutta nyt siis ekat varsinaiset kaverisynttärit. Mietittiin, ketä päiväkotiryhmästä kutsutaan, ja kysyin sit esikoiselta, että onko teidän ryhmässä joku, jolla ei oikein ole kavereita. Pitkän miettimisen jälkeen tuli vastaus: ”no, ei siellä oikein ole muita sellaisia kuin minä”. Itse olen ollut aina ryhmissä se kaveriton, ja siksi stressaan omien lasten kaverisuhteita, mutta kyllä meinas itku tulla tuosta kommentista.

    Mutta ne synttärit meni siis kivasti, 6 vierasta pääsi paikalle (mä pelkäsin sitäkin, että jos ei vaikka kukaan tulekaan, kun osui kesään juhlat) kahdeksasta kutsutusta. Ja lapsi on itsekin saanut kaksille synttäreille kutsun, joten on myös päässyt osalliseksi siitä vierailijan osasta. 🙂

    • 5.1

      sanoo

      Toisella meidän muksuistamme on sen verran vähän kavereita, että ei ole ollut tarvetta rajoittaa. Siksi vähän jurppii, kun tutut, sosiaalisten lasten äidit valittavat, kuinka kutsuja tulee ihan liikaa tai että kaverimäärää on pakko rajoittaa. Tämä on onneksi lähinnä äidin ongelma: lapsi itse on ihan sinut sen kanssa, että hänellä on vain pari hyvää kaveria, jotka kutsutaan tai joita hän haluaa kutsua.

    • 5.2

      sanoo

      Aih, sydäntäraastavaa kyllä, jos oma lapsi onkin se, jolla ei kavereita ole. Mutta kiva, että synttäreistä tuli mukavat juhlat. Ja tärkeintähän on se, että lapsella itsellä on hyvä mieli, on niitä vieraita sitten kaksi tai kaksikymmentä. Mietin muuten myös, että lapsen luonne kyllä vaikuttaa kanssa, esim. ujolla (tai ehkä sitten tosi helposti villiintyvälläkään) lapsella ei varmaan ole kivaa, jos väkeä on kuin pipoa, kun taas jollain toisella voi oikeasti olla ”the more the merrier”.

      Noi ajankohdat vaikuttaa kyllä aina, kesä on vaikea tietysti, kun ihmiset on lomilla (toisaalta ehkä silloin voi sitten kutsuakin väkeä reippaasti, kun ihan kaikki ei kuitenkaan pääse) ja musta tää alkusyksy on hankala, kun uudessa ryhmässä ei vielä ole kaverisuhteet vakiintuneet – viime vuonna uudessa koulussa esikoinen kutsui vähän randomilla vieraita, enkä mä oikein osannut myöskään siihen sanoa mitään. No, olihan nekin kivat juhlat.

  6. 6

    Anonyymi sanoo

    Meilläkin juhlija on saanut kutsua ikävuosiensa verran vieraita. Jouston varaa on tarvittaessa ollut, jos vaikka luokalta olisi jäänyt vain yksi tyttö/poika kutsumatta tms. Lapset ovat itse kertoneet, keitä haluavat pyytää. Ekat varsinaiset kaverisynttärit olemme järjestäneet vasta eskaiässä. Kymppisynttärit ovat olleet viimeiset kaverisynttärit ja ne (ainoastaan) on ulkoistettu hoplopiin tai vastaavaan. Synttärit on järjestetty arki-iltoina. Mun mielestä on helpompi mahduttaa synttärikuskaamiset muihin arki-iltojen (harrastus)menoihin kuin sovittaa koko perheen viikonloppusuunnitelmat lapsen saaman synttärikutsun mukaan. Kun omat ovat saanet kutsuja, ne on merkitty kalenteriin ja menot pyritty järjestämään siten, että lapsi pääsee juhliin, olivatpa ne arkena tai pyhänä. Mutta jos tiedossa on viikonloppureissu koko perheen kanssa, emme ole sellaista peruneet lasten kaverisynttäreiden vuoksi.

    • 6.1

      sanoo

      Noi arki-illat on kyllä varteenotettava vaihtoehto – meillä voisi toimia, jos synttärit onnistuisi järjestämään jo iltapäivästä ja hakisi koko porukan suoraan koulusta, se olisi varmaan lapsistakin kivaa. Meilläkin kyllä noi kavereiden synttärikutsut on aika korkealla prioriteeteissa, mutta onneksi ei olekaan mökkiä tai muita toistuvia viikonloppumenoja, silloin joutuisi varmasti pohtimaan tarkemmin menemisiä.

  7. 7

    sanoo

    Tätä samaa pohdiskeltiin meillä ennen 5-vuotiaan synttäreitä. Päädyttiin laskemaan meidän talouden tuolit (10 kpl), ja vaikka ne kaikki eivät oikeasti mahdu pöydän ääreen, niin siitä tuli maksiminuppiluku, joka sisältää perheen omat kaksi lasta. Lopulta kutsuttuja oli 9 (parista perheestä oletettiin, että sisarukset tulevat myös). Juhliin tuli viisi vierasta. Salaa toivoin, että kaikki kutsutut eivät pääsisi tulemaan, ja kiitos universumille, huutooni vastattiin. 5+2 lasta oli aivan riittävä määrä hulinaa meidän neliöihin. Yhden hyvän kaverin äidin kanssa sovittiin, että otetaan leikkitreffit viikolla ja syödään vähän juhlista jääneitä herkkuja, kun he eivät mökkireissun takia päässeet kemuihin.

    Synttärikutsuilla kiristäminen on kamalaa. Silti – ei meille jatkossakaan mahdu 15 tai 20 päiväkoti- tai luokkatoveria, joten karsimista on pakko tehdä, jos kotioloissa halutaan juhlia.

    • 7.1

      sanoo

      Kuulostaa kyllä aika hyvältä vierasmäärältä – kun tosiaan ne omatkin pitää laskea mukaan. Meillä kyllä mies ehdotti, että veisi kaksoset ulkoilemaan synttäreiden ajaksi, mutta vähän julmalta se mun korvaan kuulosti. Ne kun oli ihan into piukassa esittelemässä paikkoja isosiskon ihanille kavereille.

      Meille on kertynyt viime vuosina tuoleja ihan häkellyttävä määrä – sen sijaan sitä tilaa, mihin niitä levitellä ei ole tullut samaa tahtia. 🙂 Joten jos osaa vieraista ei pakkaa sinne komeroon tuolien kanssa, niin rajoittamaan joudutaan täälläkin. Esikoinen kertoi juuri yksistä synttäreistä, jotka ovat kuulemma kylpyläsynttärit (sitä ei kutsuttu, eli ei päästä varmistamaan tiedon paikkansapitävyyttä). Siellähän sitä lääniä olisi, en vain edes uskalla kuvitella hintaa. Enkä itseäni emännöimässä bikineissä. 😀

      • 7.1.1

        sanoo

        Vai kylpyläsynttärit, oho! 😀 Ei ois munkaan juttu kylpyläbileiden emännöiminen. Luulisi, että sellaisiin olisi tulossa myös muita aikuisia uimavahdeiksi? Vai osaako kaikki lapset jo uida?

        Tuoleilla on toistaiseksi parempi juhlia. 🙂

        • 7.1.1.1

          sanoo

          Mä muistelen joskus nähneeni uimahallisynttäreiden ohjeistukseksi, että lasten tosiaan pitäisi olla uimataitoisia – muuten kyllä kuulostaisikin aika hurjalta hommalta.

  8. 8

    Vilijonkka sanoo

    Mä olin ennen sitä mieltä, että ulkoistetut hoplop- tms. synttärit on tosi tyhmiä, mutta viime aikoina ole muuttanut mieleni. Esikoisella oli viime vuonna sellaiset, ja tänä vuonna tulee olemaan myös. Tosin noi hoplopit on kyllä kalliita, jos on yhtään enemmän vieraita kuin 6, mutta monissa muissa vastaavissa paikoissa on sellainen systeemi, että samalla maksulla voi tulla jotain 15-20 lasta, jolloin lapsi voi kutsua suunnilleen ketä huvittaa. Isommille järjestyy myös helpommin kimppakyytejä tms. Pienempien synttärit on olleet toistaiseksi kotona, kun heille riittää pienempikin vieraiden määrä. Meilläkin synttärit on sellaisena vuodenaikana, että ulkona ei välttämättä ole hyvät ilmat. Ja en tiedä onko tämä jotain stereotypiaa, mutta synttärit, joilla on vaikka 8 tyttöä, on kyllä oikeasti paljon rauhallisemmat kun sellaiset, joilla on 8 poikaa…

    • 8.1

      sanoo

      Mua kyllä vähän myös kuumottaa se tulevaisuudenkuva, jossa kymmenen ala-asteikäistä poikaa hyppelee meillä kevyessä sokerihumalassa… Myönnän olevani ennakkoluuloinen. 🙂 Hoplopeissa tosiaan on puolensa, meidän lapset rakastaa niissä riehumista (ja lähinnä toisten synttäreillä pääsee). Vähän siinä on se, että kun paikka on niin iso, niin lapset hajaantuu sinne aika lailla, mutta näyttää ne kaverit kuitenkin löytävän sieltä toisensa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *