Kaupunkivaatteet

laivalla lasten kanssa

Äiti ja tytär, kaupunkivaatteissa.

Mua rupesi huvittamaan laivan leikkihuoneessa: me kaikki oltiin puettu lapsillemme kaupunkivaatteet. Ne kivan näköiset, joita säästetään kaapissa ja joista pidetään vähän parempi huoli kuin arkivaatteista, ja jotka puetaan päälle silloin kun pitää vähän edustaa; kun lähdetään kaupungille tai kyläilemään. Tai laivalle.

Tyylejä löytyi kyllä useampia. Me&I:n viime vuosien tuotanto oli hyvin esillä (meillä valitettavasti jäi käyttämättä supersöpöt pupupaidat joita on samaa sarjaa kaikille kolmelle – mun kaikkien aikojen vaatetussaavutukseni), myös Mini Rodinin tämän syksyn mallistoa näkyi. Mutta sitten oli myös klassisempaa röyhelökauluspaitaa ja vekkihametta, ja toki myös se pakollinen hevisauruspaita.

Ruotsin-risteilyjä on jo taatusti tutkittu kultttuuriantropologian näkökulmasta, mutta en tiedä, onko siinä otettu huomioon myös tämä lasten pukeminen. Lapsillehan kätevin asu olisi jotkut perustrikoorytkyt, joissa ei tahrat näkyisi ja joissa voisi pallomeressä telmiä ilman että on helmat polven alla tai korvissa. Mutta kai tämä siis kertoo siitä, että sillä lasten pukemisellakin halutaan erottaa matka arjesta, tehdä siitä pientä juhlaa. Vai oliko mun tarkoituksena tehdä vaikutus kanssavanhempiin? Että näin nätit ja hyvinpuetut lapset meillä? Laivan leikkihuone vanhemmuuden kilpa-areenana?

No, niin tai näin, yksi vinkki mulla on lasten pukemiseen laivalle: sisäkengät. Meillä oli toki ihan juhlakengät käytössä, mutta mitkä tahansa lenkkarit on mukavammat ja helpommat kuin talvisaappaat. Ja tietysti kivemman näköiset niiden kaupunkivaatteiden kanssa.

p.s. Mä olen muistaakseni luvannut, että blogissa ei ole vaatepäivityksiä, mutta jos tämä menisi antropologian puolelle. Ja hei, millä nimellä te kutsuisitte näitä kyseisiä vaatteita? Huutonetistä takkeja etsiessäni mä olen huomannut että sellaiset nätit talvitakit kulkee vaihtelevasti nimellä kaupunkitakki, kauppatakki, kyläilytakki tai pidetty parempana takkina. Mutta entäs nämä sisävaatteet, jotka ei kuitenkaan ole juhlavaatteita?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mä olin Me&I-kutsuilla, jossa se pitäjä mainosti jotain rytkyä ”ruotsinlaivavaatteina” ja mun natsikolmosviisari värähti kohtaan YRJÖ. Mutta muuten kyllä meillä on kaupunkitakkeja, vaikka täällä ei niinkään niille ole tarvetta. Se on selkeesti enemmän Helsinkijuttu!

    • 1.1

      sanoo

      ”Natsikolmosviisari värähti kohtaan YRJÖ” 😀 😀 Koska me nähdään Taikis, että saat selittää mulle tämän(kin)?!

      Myönnän, että olen alkanut haaveilla kaupunkivaatteista – nyt näiden 3- ja 5-vuotiaiden kanssa alan nähdä niissä edes hitusen järkeä. Et kyl määki Turus.

    • 1.2

      sanoo

      No mun olisi tähän pitänyt saada kuva natsikolmosistani ruotsinlaivavaatteissaan! Selvästi oli Me&i -henkilö tehnyt markkinatutkimusta. 🙂 Mutta eikö sitä nyt siel Turuuskin jokirannassa sopisi pasteerata kaupunkitakissa?

      • 1.2.1

        sanoo

        joo, kyllä täälläkin näkee sellasta kaupunkitakkimeininkiä, mutta turkulaiset on sellasia gant-kolmosia tai vaaleanpunaisuuksia, ettei maksa vaivaa yrittää.. JA täällä me ei vietetä aikaa kaupungilla, ollaan vaan puistossa tai kotona. Paitsi kesällä! Sillon imetään jätskiä jokirannassa!

        • 1.2.1.1

          sanoo

          No jäätelokeleillä ei tietysti kauheasti pääse kaupunkitakeilla pätemään – mutta ensi kesänä voit sentään pukea hellemekkoja minitaikinalle. 🙂

  2. 2

    sanoo

    Siis meillä on periaatteessa kolmenlaisia sisävaatteita:
    – Rönttävaatteet: Ei, ne ei ole huonokuntoisia, ne on vaan just noita kuvaamasi laisia järkeviä vaatteita eli pääasiassa yksivärisiä, mukavia, puuvillaisia trikoo-/collegevaatteita. Fugly as shit toisin sanoen. Niitä kiikutetaan kummankin mummolan kaappeihin ja päiväkodin lokeroon vaihtovaatteiksi. Ne eivät koskaan esiinny äidin kanssa samassa tilassa. Jos näihin vaatteisiin tulee tahroja, ei niin haittaa etteivät ne päädy ikinä heti likoamaan/tahranpoistoon.

    – Kotivaatteet eli äiti on läsnä-vaatteet: Pidetään kaupungilla/kylässä/kotona, jos olen paikalla. Värikkäitä, kuosillisia, paremmin istuvia, hyvän näköisiä vaatteita, useimmiten kuitenkin helppoja pukea. Huolellisena pyykinpesijänä pidän nämä vaatteet tahrakäsittelyn prioriteettilistan kärjessä tyylillä heti pesuun tarvittaessa.

    – Juhlavaatteet: 1-2 sisävaatekertaa/koko. Synttärit, muut juhlat, kahvittelut, päiväkotikuvaus jne. Koetetaan maksimoida käyttö, etteivät unohdu kaappeihin. Pestään huolella.

    • 2.1

      sanoo

      Mä olen koettanut päästä hiljalleen eroon siitä kaikkein rönttäisimmästä kategoriasta, koska aina ne sitten päätyy lasten päälle. Joten kategorioissa olisi sellaiset normikivat vaatteet, ne paremmat vaatteet (joita voidaan käyttää arkenakin, mutta varsinkin siellä laivalla) ja juhlavaatteet. Meillä on niitä aika paljon, kun hamstraan aina Ranskasta kirpparilta, mutta sitten niitä tosiaan jää käyttämättä.

  3. 3

    sanoo

    Meillä taitaa olla melkein kaikki noita kaupunkivaatteita. Kun mä ostan kaikki vaatteet kirpparilta, voin maksaa sen 3 euroa kivasta vaatteesta sen sijaan että maksan euron rytkystä. Justhan tosin ostin taas pinon Marimekon paitoja eurolla kappale, että ei nekään aina niin paljon maksa. Housuja on muutamat kotihousut, ettei tartte farkuissa tai sammareissa leikkiä kotona. Mut kaupunkihaalaria ei kyllä ole ostettu. Sit kun jostain pitäis maksaa sata euroa siks että voisin päteä muille äideille, niin ei vois kyllä vähempää kiinnostaa.

    • 3.1

      sanoo

      Nii en siis oo ihan keksinyt että miksi mä ostaisin mulle tai pojalleni vaatteita, jotka ei oo musta tosi kivoja kun niitä tosi kivojakin löytyy edullisesti. Tosin mun käsitys kivasta on ihan omani, mini rodinia ei meille tuu. Musta ne on ihan järkyttäviä.

      • 3.1.1

        pilami sanoo

        Hei, mä oon ihan samaa mieltä tosta Mini Rodinista. Oon luullut olevani ainoa, jonka mielestä ne on rumia. (Ai mut joo, tätähän ei vissiin sais sanoa, kun niistä _kuuluu_ tykätä). 😉 Sama silti Molon paidat. Mun mielestä se niiden tyyli niissä kuvissa on ihan superhirveä. Kyllä Lindexin perusraita voittaa ne mennen tullen…

        Mut itse kysymykseen. Mä olen hankkinut aina lapselleni sellaisen ”kaupunkitakin”. Ihan 1-vuotiaasta lähtien. Mut niitä saa kyllä ihan hintaluokassa 20-40 euroakin, kun kävelee halpisliikkeeseen. Tai vielä halvemmalla kun kävelee kirpparille. Mä vaan en pysty lähtemään kaupunkiin tai kylille siten, että lapsella on haalari päällään. Sinällään jännä juttu ilmeisesti, koska muuten en ole mikään ”stailaan lapseni” -tyyppi siinä mielessä kuin blogimaailman perusteella monet äidit tuntuvat olevan. Meillä on varsin vähän vaatteita, mutta niitä sitten kyllä pidetäänkin niin paljon, että ei tahdo enää toiselle lapselle esikoisen vaatteet kiertää.

        Ai niin, ja siis siihen itse kysymykseen: mä sanoisin niitä parempia sisävaatteita paremmiksi sisävaatteiksi. 😉 Mä kyllä käytän niitä silti ihan arkiaskareissakin aina välillä, kun muutenhan ne jää ihan käyttämättä. Ja on jotenkin hölmöä, että ne kivat makaa siellä kaapissa ja päällä on jotain supernukkaista. Ja sitten kun lapsilla on kotona kivat vaatteet päällään, niin huomaan valokuvaavani niitä paljon hanakammin. 😀 Pitäähän sitä historiaa vääristää jälkipolville. Että aina meillä oltiin näin söpöjä.

    • 3.2

      sanoo

      Mä kanssa esikoisen vauva-aikana totesin, että kivempi ostaa sitten vain kivoja vaatteita, kun itse sitä lasta joutuu katselemaan. Mutta jostain niitä kamalampiakin aina tarttuu mukaan. Kaupunkihaalareita meilläkään ei ole, mutta pistin kyllä parikymppiä ylimääräistä siihen, että sain kaksosille mätsäävät haalarit – kyllä se on sen arvoista. 🙂 Ja kaupunkitakit meillä toki on, sekä välikauteen että talveen (että kesään). Tää on täysin Ranskan-matkailun tulosta, ensimmäisellä joululomalla Ranskassa esikoisella oli vain haalari (kylläkin myös sellainen söpö nallemalli rattaissa istuskeluun), ja mä totesin, että on ihan liian kummallista kulkea kaupungin ainoan haalariasuisen lapsen kanssa. Joten nykyään Ranskaan lähdetään kaupunkitakeissa, tosin pihaleikkejä varten on kyllä yleensä myös välikausihaalarit mukana. Mulle ei ole vielä selvinnyt, eikö ranskalaislapset todellakaan koskaan mutaa itseään, vai eikö niitä vain päästetä tilanteisiin, joissa ne voisi mutaantua.

      Musta Mini Rodinin kuosit on kovin vaihtelevia, toiset ei yhtään nappaa ja toiset on aika kivoja. Mies (joka ei todellakaan lue mammablogeja) oli ostanut esikoiselle synttärilahjaksi niiden puseron, eli jotain niissä täytyy olla. Molon ulkovaatteista mä tykkään melkein järestään, mutta sisävaatteiden kuosit on välillä niin sekavia, ettei ne ole enää kivoja. No, onneksi ei yleensä tarvitse näitä murehtia, kun ostaa lasten vaatteet kirpparilta. 🙂

      • 3.2.1

        pilami sanoo

        Mullakin on jotain kokemusta ranskalaisista lapsiperheistä au-pair -vuoden kokemuksena, ja tosiaan, ei niillä mitään haalareita kyllä ollut. Mutta ei ne kyllä koskaan sadekelillä ulkona olleetkaan. Vähän on asia hämmästyttänyt nyt, kun olen omiakin lapsia hankkinut, mutta toisaalta, siellä se kurja aika ilmojen puolesta on tosi paljon lyhyempi kuin täällä meillä. Tosin, olen myös sitä mieltä, että ne laittaa niille ylipäätään tosi vähän vaatetta päälle vaikka olisi viileääkin. Totesin tämän jälleen kevään Ranskan-matkalla. Omillani oli ties miten monta kerrosta vaatetta leikkipuistossa kun ranskalaiset kanssaleikkijänsä juoksivat pipoitta ja takki auki. Varmaan ne ihmetteli paitsi meidän pipoja ja vauvan villasukkia, myös vaunujen harsoviritelmää nukkuvan lapsen suojaksi. 😉 Niin se on kulttuurista se lapsenkin pukeminen. Tosin, omakin äitini ihmettelee niitä harsoja vaunujen kuomun edessä. 😀

        • 3.2.1.1

          sanoo

          Ranskalaisten talvihan muistuttaa usein meidän vähän huonompaa välikautta, että haalarit olisi kyllä ihan paikallaan – mutta eipä niitä tosiaan laskettelurinteiden ulkopuolella näy. Koulujen pihoillahan on yleensä sellaiset sadekatokset, mutta muutenhan märällä kelillä ei kyllä tosiaan kauheasti ulkoilla. Ja kun ulkoillaan, niin tosi vähissä vaatteissa, sitä mäkin aina kauhistelen. Ja sitten ne kauhistelee, kun täällä nukutetaan vauvoja ulkona pakkasessa – no eihän niillä hätää ole, kun on vaatetta päällä. 🙂

  4. 4

    Vilijonkka sanoo

    Meillä ei ennen ollut niitä ”parempia” vaatteita, paitsi juhlavaatteet. Käytettiin sekä kotona että kylässä ihan tavallisia perusvaatteita, ja vähän yritin välttääkin joutumasta mukaan tähän nykyiseen ”lastenvaatehysteriaan”. Ajattelin, että pääasia jos vaatteet ovat siistejä, ehjiä ja säähän sopivia. Sitten jossain vaiheessa, kun lapset kasvoivat, heille alkoi tulla tärkeäksi, millaisia vaatteita on päällä (mieluiten samanlaisia kuin kavereilla). Siinä vaiheessa tuli kiinnitettyä enemmän huomiota asiaan, ja nyt ollaan ehkä enemmän sillä linjalla, että kaikki vaatteet olisivat mieluiten kivan näköisiä (koska lapset valitsevat useimmiten itse mitä laittavat päällä). Kotipihassa voidaan kyllä silti hyvin mennä paikatuissa housuissa, (tai prinsessamekossa). Yritän välttää myös ”merkkihysteriaa” vaatteiden kanssa.

    • 4.1

      sanoo

      Meillä ei toi kaveripaine vielä tunnu vaatevalinnoissa, mutta toki noilla on aika tarkka maku kaikilla. Tai no Felix on vähän höllännyt kriteerejä viime talvesta, jolloin päälle ei voinut pukea yhtään paitaa, jossa ei ollut jonkun moottoriajoneuvon kuva (tai eläimiä). Mutta esikoiselta mä koetan jo kysyä, tykkääkö se siitä, mitä olen ostamassa, koska sinne kaapin perukoillehan se muuten jää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *