Kaupunkilaislapsi ja maatalon eläimet

elma aasit ”Mä olin viime vuonna. Oli muuten koko elämäni stressaavin päivä.” Kanssaäiti rohkaisi lähtemään lasten ranskalaisen koulunmukana Elma-messuille eläimiä katsomaan. Messukeskus, 13 taaperoa, lehmiä, possuja ja kaksi ratikkamatkaa kuulostaa tietysti aikamoiselta kombolta. Mutta ei hätää, meidän luokan opettaja tiesi, mitä oli tekemässä ja niinpä meitä loppujen lopuksi olikin 7 aikuista paimentamassa 11 taaperoa, joten huoltosuhde oli parempi kuin meillä kotona ikinä. Sitä paitsi lapsilla oli sisälläkin päällään keltaiset heijastinliivinsä ja kaulassa nimellä, kuvalla, koulun tiedoilla ja opettajan puhelinnumerolla varustetut kyltit. Että oikeastaan olisin rauhassa voinut pysähtyä ostamaan metrilakua ja istuttamaan puuntaimia, hyvissä käsissä olisivat olleet.

elma aasit 2

Tahtoo silittää.

Mä en ollut ennen käynyt Elmassa. Eläimiä oli kaiken sorttisia, lehmien, lampaiden ja possujen lisäksi myös aaseja, laamoja ja marsuja, ja ne oli aika kivasti esillä, eli pienetkin näki joka paikkaan ja monia eläimiä pystyi rapsuttamaan. Tungosta oli kuitenkin aika paljon jo perjaintaiaamupäivästä, me ei tosiaan oltu ainoa Helsingin koulu joka oli liikkeellä.

elma ruuhkaLapset halusi ottaa kuvan joka eläimestä, mutta mielenkiintoisempia otoksia oli mun mielestä nämä taaperon näkökulmat ihmispaljouteen.

elma heppa nukkuuKoulussa oli jo koko viime viikko harjoiteltu eri eläinten nimiä ja ääniä ja laulettu eläinlauluja. Mäkin opin uuden sanan: alpakka on ranskaksi alpaga. Kielenoppimiseen retki kyllä oli mitä mainioin, onhan se nyt ihan eri asia päästä kokeilemaan, miten la chèvren karva on tout doux ja kuulla metrin päästä kuinka la vache tosiaan sanoo meuuh, kuin katsella samat asiat kirjasta. Vaikka kuvakirjamainen ote säilyi tiettysti siinä, että eläimet oli mukavasti tilavissa parsissa, eikä tuhannen yksikön tuotantolaitoksessa. Noh, ehkä näiden aiheiden aika on vähän myöhemmin, ja nyt keskitytään vielä siihen, mitä se lehmä sanoo.

Lasten opettajasta on neljän Suomessa vietetyn vuoden aikana tullut kyllä todella pätevä kielenopettaja, yksinkertaisia sanoja ja lauseita toistetaan asiayhteydessä niin että ne ihan varmasti vuoden lopussa on ummikkosuomalaisillekin tuttuja. Samalla tavallahan sitä pitäisi jaksaa lapselle sanoittaa itsekin äidinkielellä maailmaa – nyt varsinkin kun koulussa oppii vain, että se joka tekee glugluglu on dindon. ”Kalkkuna, se on kalkkuna. Se sanoo – mitäs se kalkkuna sanoo?” mä yritin, kun en millään keksinyt, mitä kalkkunat suomeksi sanoo. Ehkä ne kalkkunatkin suomeksi vain vaikenee.

elma ouistiti

Ja kuvaa otettaessa ranskaksi sanotaan ”ouistiti!” Sekin on muuten eläin, mutta niitä tuolla ei sentään näkynyt.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 3

    sanoo

    Oih, tää oli opettavaista monella tapaa – musta on tullut ihan hullu kun haluisin mennä tonne ELMAan lasten kanssa…

    • 3.1

      sanoo

      Jos olisi jotain takuita siitä, että siellä ei ole kamala ryysis, niin suosittelisin kyllä – nyt en ole ihan varma, retki Falkullaan voi olla antoisampi. Tai no, kohtuullisessa ryysiksessäkin päästiin kuitenkin näkemään kaikki eläimet, että ehkä sä voit antaa hulluuden kukkia…

  2. 4

    pilami sanoo

    Mikä se ouistiti on? Mut paljon fiksumpi kyllä kuvaustilanteessa kuin suomalainen muikku. Ei ihme, että näytetään sitten dorkalta valokuvassa! Miksei täällä sanottais vaikka ”hiisi”?

    • 4.1

      sanoo

      Se on varmaan puoliapina, pygmi-sellaiset on ihan sormenmittaisia ja silkkiapinatkin taitaa olla niitä. Mutta yhtä hyvin lapset olisi siis voinut lähettää johonkin mannekiinikouluun, heti kun kamera otetaan esiin, ne ottaa jonkun häikäisevän asennon ja huudahtaa ”ouistiti” suupielet korvissa. Että jos blogin kuvat rupeaa näyttämään lavastetuilta, niin syy ei ole yksin minun.

  3. 5

    Karkki sanoo

    Huh huh, nyt mekin ollaan siellä messuilla käyty. Sofia tosin ei juurikaan ymmärtänyt katsella niitä ELMA-messujen elämiä, mutta Lemmikkimessujen kanit kiinnostivat. Ei ihan turha reissu siis. Ja isä ja äiti saivat ruokaosastolta kotiin tuliaisiksi juustoja ja englantilaisia fudgeja, nam.

  4. 6

    sinhi sanoo

    Ihana juttu tämä, koko ajan leveä hymy päällä ja kirahvin ääntelyn kohdalla jo nauroin ääneen 😀 Kiitos kaikille! Mua mietityttää tällä hetkellä kovasti nuo eläinten ääntelyt, pitäisikö sanoa vaan ”hau” ja ”miau” ja ”Ammuu” vai vetää oikein antaumuksella? Tällä hetkellä meillä kaikki eläimet sanoo ”hapf” tyttelin mukaan…

    • 6.1

      sinhi sanoo

      Ai niin, toi alun ”ranskalainen koulu” linkki näkyy tuplatekstinä ainakin mulle.

    • 6.2

      sanoo

      Jos otan esimerkkiä ammattilaisen (eli lasten opettajan) kalkkunaesityksestä, niin täysillä vaan. 😀 Lapset yleensä osaa arvostaa pientä eläytymistä (kuten myös esim. kanssamatkustajat bussissa 😉 ). Juuri sain esikoiselta kehuja Saariston lapset -luennastani, eri äänet ja tunteet oli kuulemma hyvin esitetty. Mä olin aika tyytyväinen, koska panostin kyllä siihen, että se ei kuulostaisi puolalaiselta dubbaukselta, vaan heti tietäisi puhuuko nyt 5-vuotias Stina vai 50-vuotias Melker Melkerson.

  5. 7

    sanoo

    Mä opin lukiossa venäjänopiskelijoilta, että hevonen sanoo venäjäksi igogo igogo. Enpä edes huomannut moisia messuja, pitääpä ensi vuonna organisoitua, kun naapurissa ovat 🙂

  6. 8

    sanoo

    Miten mä en huomannut tätä postausta jo aiemmin. Lisäsin sun blogin nyt lukulistalle. Hah itse mietin kans retkellä, näitä ääntämisasioita (ranskassa mulla ei ole toivoakaan, mutta eläimet olisi kiva osata). Erityisesti pisti korvaani possu, se röhkii ranskaksi ulospäin. Suomessa mielestäni kaikki röhkii sisään päin… Hmm?

    • 8.1

      sanoo

      Tjaah, tein tässä empiirisiä tutkimuksia ja possut ilmeisesti voi ranskaksi röhkiä sekä ulos- että sisäänpäin. Nää eläinten äänet eri kielillä on kyllä hauskoja. 🙂

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *