Kasvisruokaan siirtyminen aloitettu – ja arvonta!

makumetkuja murusilleTämä on toteutettu yhteistyössä Finnlecturan kanssa, eli sain Makumetkuja murusille -kirjan sieltä ilmaiseksi.

Saatiin siis testattavaksi ihan uusi lapsille suunnattu kasviskeittokirja, ”Makumetkuja murusille: Pienen eläinten ystävän keittokirja”. Reseptit on vegaanisia, ei siis sisällä hitustakaan mitään eläinkunnasta tulevaa. Kirjan on kirjoittanut Inna Somersalo ja kuvituksesta vastaa Elina Kauppila. Kirjassa on kolmisenkymmentä reseptiä, sekä pääruokia että välipala- ja jälkkäriherkuja (näihin kyllä painottuen), ja ideana on, että lapset voivat vähintään osallistua ruokien valmistukseen, joitain ohjeita isommat voi toteuttaa itsekseenkin.

Kirjan alussa on aikuisille kolme lyhyttä artikkelia vegaanisen ruokavalion perusteluja: eläinten oikeuksia filosofin näkökulmasta, Leo Straniuksen ekologinen puheenvuoro ja ravitsemusterapeutin vakuuttelu siitä, että vegaaniruoka on lapselle paitsi ihan ok, niin erittäin hyvästä. Nämä oli varsin vakuuttavan tuntuisia, ja varsinkin Straniuksen artikkeli teki muhun vaikutuksen niin kuin mä jo eilen totesin. Lapsille tarkoitetuissa alkusanoissa sen sijaan oli mua häiritsevä ajatusvirhe: kasvissyönti pelastaa monen eläimen hengen. Eihän se niin mene, ei kukaan niitä eläimiä laske mihinkään Eedeniin odottamaan onnellisia vanhuudenpäiviä, sen sijaan toki monta eläintä vähemmän syntyy elämään surkeassa tehdasoloissa.

Mutta Straniuksen argumentit siis kolahti (taas). Kyllä, pitäisi käyttää vähemmän eläinkunnan tuotteita. Eli mainiota että saatiin tällainen kirja, joka siihen kannustaa. Kirjassa on aika normaaleja lapsiperheruokia – vegaaniversiot siis makaroonilaatikosta, kalapuikoista ja pannukakusta. Tämä mua välillä kyllä kasvissyönnissä häiritseekin, että koetetaan syödä niitä samoja ruokia kuin eläintensyöjätkin, mutta korvikkeista tehtynä, tykkään yleensä enemmän kasvisruoasta ihan ilman lihaksi naamiointia.

makumetkuja tofupihvit kuvaNo, nyt kuitenkin eilen reippaasti kokeilin ”jauhelihapihvejä” kikherneistä ja tofusta, ohje oli helppo ja ainekset löytyi lähikaupasta. Tulos oli ihan onnistunut, minä ja lapset syötiin hyvällä ruokahalulla, varsinkin kun lisukkeeksi löytyi viikonlopulta jäänyttä viikunachutneya. Annos oli aika iso (ohjeissa ei lue annoskokoja), joten nyt pihvejä on valmiina pakkasessakin. En kyllä tiedä, minkä kanssa niitä seuraavaksi syön, kermaviili tulee heti mieleen, mutta mitäs kasvikunnan tuotetta voisi kokeilla? Pestoa ehkä?

makumetkuja mukikakku 2Viikonloppuna testattiin sitten lasten kanssa kahta leipomisreseptiä. Mukikakun teko sujui kivasti yhdessä kolmen lapsen kanssa, mutta lopputulos ei kyllä vakuuttanut – kakku ilman munia ja voita tosiaan maistui siltä, että ne munat ja voi puuttuu. Mä oletan, että vegaaniseen herkutteluun sopii paremmin keksit, joille löytyy kirjasta parikin reseptiä.

Sunnuntain välipalaksi leivottiin sitten kauramaitoon tehtyjä skonsseja joissa oli auringonkukansiemeniä ja rusinoita, ja ne oli tosi hyviä (ja toi köksäntuntinostalgiaa). Mä totesin, että voisin kokeilla noita kasviperäisiä maidon korvikkeita muutenkin, ainakin puurossa ja ehkä juotavanakin jos ei ole kamalan pahaa (kauramaito oli, mutta soijamaito oli kylmänä juotavaa).

makumetkuja mukikakku

Ohjeet on tosi selkeät noudattaa, ja 7-vuotias osasi heti lukea työvaiheet sarjakuvan tyylisesti etenevistä kuvista. Kuvitus on muutenkin kiva, ja innosti meidän lapsia selailemaan kirjaa ja bongaamaan eläimiä. Tähän väliin on pakko sitten laittaa kuva tasan 30 vuotta sitten saamastani ”Pikkukokin keittokirjasta”. Jotkut asiat kyllä on nykyään maailmassa paremmin, niin kuin vaikka toi värien käyttö painotuotteissa.

83

Vannoutuneelle vegaaniperheelle tässä kirjassa ei kyllä taida olla mitään kovin uutta, mutta näin kasvissyöntiä aloittelevalle löytyy kyllä hyviä vinkkejä (ja ehkä vinkit on tarpeen myös lapsiperheruokailua aloittelevalle, vaikka kasvissyönti olisikin tuttua). Tämä voisi olla myös mainio lahja vegaanilapsen mummolaan tai kummilaan, jossa ehkä välillä ihmetellään, mitä sille lapselle sitten voi syöttää, ja eikö se raukka kärsi jostain puutoksista, ja mitäs nyt sitten synttäreillekin leivotaan. Muna- tai maitoallergikoillehan tämä sopii myös mainiosti.

Ja nyt hyvät lukijat: Leluteekin historian ensimmäinen arvonta! Mä huomasin joku aika sitten, että lukijoiden kommentteja oli kertynyt jo 500, ja mun oli tarkoitus jotenkin juhlistaa isoa lukua, mutta ennen kuin kerkesin, niin kommentteja ehtikin kertyä jo parisataa lisää. No sehän on vain mahtavaa, koska kommentit on kyllä blogissa melkein parasta. Mutta nyt siis Finnlectura lupasi kaksi kirjaa myös lukijoille, ja mä ajattelin, että siinähän menee monta kärpästä kerralla: pääsen jakamaan kivan kirjan ihanille lukijoilleni, ja ehkäpä vielä kannustan jättämään yhden jauhelihapaketin sinne kaupan hyllyyn.

Eli jos haluat päästä tekemään niitä kalattomia kalapuikkoja tai tämä sopisi vaikka omalle kummilapselle joululahjaksi, niin nyt osallistumaan arvontaan! Ja arpoja on jaossa roppakaupalla: yhden arvan saat kommentoimalla tätä postausta, toisen saat tykkäämällä Leluteekistä Facebookissa ja kolmannen saat jos jaat täällä tai Facebook-sivulla lempikasvisruokareseptisi, jotta saadaan inspiraatiota niillekin, jotka ei kirjaa voita. Reseptin jakoon kelpaa myös linkki, omaan blogiin tai minne vain mistä se löytyy. Arvonta suoritetaan tiistaina 8.10. eli viikko on aikaa osallistua – ja vielä ehtii näillä vinkeillä vähentää lihansyöntiä lokakuun aikana. Ja nyt kommentoimaan!

p.s. Nyt olen rikkonut omaa ”joka toinen päivä postaus” -sääntöäni, mutta totesin, että askartelupostauksia ei lasketa – ja arvonta piti saada käyntiin heti lihattoman lokakuun kunniaksi. Mutta nyt taas palaan ruotuun.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Mulla oil myös huonoja muistikuvia, mutta nyt nämä onnistui ihan yil odotusten, koostumuksen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Ehkä salaisuus on kikherneiden ja tofun suhteessa?

  1. 2

    Pauliina O sanoo

    Ehdottomasti mukana 🙂 Tää kirja ois oikein mainio ylläri joulupakettiin .) Yhdellä siis mukana!

  2. 3

    Hilde sanoo

    Mukana arvonnassa! Olisi mielenkiintoinen lisä reseptikirjahyllyyn.
    P.s. Maista joskus Alpron Almond mantelijuomaa, on mun mielestä tosi hyvää. 🙂

    • 3.1

      sanoo

      Laitetaanpa kokeiluun, mä jo katselin kaupassa että noita ”korvikemaitojakin” on ilmestynyt melkoisesti lisää sen jälkeen kun viimeksi sen hyllyn edessä pysähdyin.

  3. 4

    Titiomm sanoo

    Osallistun yhdellä arvalla, olis hauska kokeilla lapsen kanssa tulevaisuudessa vegaanisia reseptejä 🙂

    Pakko kyllä kommentoida että mä en ymmärrä ollenkaan mikä siinä häiritsee niin joitain ihmisiä että soijapihvitkin paistetaan pihvin muotoisina, tai soijasta väännetään myös palleroita niinkuin lihapullat. Ne on paitsi aika helppoja muotoja paistaa, niin myös helppoja syödä, ja lisäksi ulkomuoto kertoo ihmisille miten niitä on tarkoitus syödä. Ulkomaille reissatessasi oot varmaan kyl törmännyt ruokiin joista ei vaan tiedä miten se on tarkoitus syödä oikein, olis melko luontaantyötävää jos kaikkeen kasvisruokaan tarvisi for dummies ohjeen että niitä uskaltaisi lähestyä… Ei kai sekään olisi tarkoituksenmukaista että kaikesta ruuasta tehdään hattivatin tai pyramidin muotoista ihan vaan siksi ettei kopioida. Ja mainitsemistasi esimerkeistä nyt täytyy vaan sanoa että makaroonilaatikko on hyvää, miksi sitä ei tulisi tehdä kasvisversiona? Saako keliaakikko sitten myöskään syödä gluteenitonta leipää (tai makaroonilaatikkoa), vai pitäisikö se sitten ainakin värjätä siniseksi ettei olisi korviketta? 😀
    Mulla kasvissyöjänä ei ainakaan henkilökohtaisesti ole mitään antipatioita lihannäköisiä tuotteita kohtaan, joten ei mua haittaa pienestikään syödä soijanakkia. Ei se tarkoita etteikö mulle silti linssimuhennos ja tulinen paneercurry naanleivällä maistuis yhtä hyvin 🙂

    • 4.1

      sanoo

      Hattivatin muotoiset soija – hattivatit? – olisi kyllä aika hilpeä näky lautasella. 😀 Aika hyviä vasta-argumentteja, tää mun nillitys on varmaan sellaista paatuneen lihansyöjän ”höh, jotain soijanakkia, miten niin se on nakkia” -nillitystä. 😉

    • 4.2

      Laura sanoo

      Toi gluteeniton leipähän oli oiva vastaveto! Eihän se nyt mitään OIKEETA leipää ole, nii ei sitä saa leiväksi sanoa! 😀

      Onhan sitä kalapihvejäkin, miksei sitten soijapihvejä. Kuka sen on määritellyt, että raaka-aineen on nimenomaan oltava kuollut eläin, että sitä saa kutsua pihviksi? Ei kyse ole ”lihaksi naamioimisesta” vaan siitä, että paistettua pyöreän muotoista läpyskää on nyt vaan suomen kielessä tavattu sanoa pihviksi.

      Olen ollut kasvissyöjä yli puolet elämästäni, joten en koe korvaavani enää lihaa millään enkä siis ajattele syöväni ”korvikkeita” syödessäni vaikkapa soijanakkeja. Ruoka on mulle ruokaa ihan itsenään, ei minkään muun korvikkeena. Soijanakki ei ole mulle siis lihanakin korvike, vaan ihan itsenäinen nakki.

      • 4.2.1

        sanoo

        Mä ehkä mietin juuri sitä, miksi soijasta pitää tehdä pyöreä paistettu läpyskä tai nakki – mä en kyllä yhtään tiedä, miltä ”oikea” soijaruoka sitten näyttäisi. Mun on helpompi mieltään papupata ”oikeaksi” kasvisruoaksi, mutta tää nyt tosiaan on aika lailla hiusten halkomista, en ole viemässä soijanakeilta niiden itsenäisyyttä. 😉

        • 4.2.1.1

          Laura sanoo

          Hiustenhalkominenhan on nettikeskustelujen suola ja sokeri, joten jatketaan! 😀

          Miksei soijasta nakkia tehtäisi, jos kerta siitä voi nakin tehdä?

          Onhan sitä lihapataakin? Onko papupata oikeampaa pataa kuin lihapata? 🙂

          Onko tarpeen niputtaa kaikki ruoat erikseen kasvisruoka- ja liharuokakategorioihin? Mitä jos kasvisruoka olisikin vain ruokaa? Jos linssikeittoa syödessään ajattelisi syövänsä ruokaa, eikä erikseen poikkeuksellisesti nyt kasvisruokaa?

          • 4.2.1.1.1

            sanoo

            No mutta tässä se ehkä onkin, eli sekä linssikeitto, papu- ja lihapata on mulle ihan vain ruokia, samoin nakki – mutta lihasta tehtynä (ja juu juu, niistä muista aineista).

            Soijanakki taas yrittää esiintyä nakkina. Mä en vieläkään oikein tiedä, miksi siitä pitäisi tehdä nakki. Paitsi korvaamaan niitä lihanakkeja. Mutta tää ehkä johtuu siitä, että toisin kuin pavut, soija on täällä päin maailmaa niin uusi tulokas, että sille ei ole sellaisia perinteisiä esiintymismuotoja.

            Mä kyllä väittäisin, että kasvissyöjäthän nimenomaan jaottelee ruoan kategorioihin, aika moni sekasyöjä taas mun tapaan ihan iloisesti syö myös sitä linssikeittoa tai pinaattilättyjä sen kummemmin miettimättä että nyt tässä syödään sitä kasvisruokaa.

  4. 5

    sanoo

    Mukana! Minä ja mies kasvissyöjiä, lapset syö lihaa kun joku muu keittää, esim.Saarioisten äidit. Olisi kiva löytää vaihtoehtoja myös muihin eläinkunnan tuotteisiin.

    Suosikkikasviruoka meillä tällä hetkellä anopin punajuuripihvit:
    Punajuuret keitetään, viipaloidaan ja kieritellään korpoujauhossa, sitten paistetaan runsaassa voissa kullanruskeiksi.

    • 5.1

      sanoo

      No tollaisten punajuuripihvien on pakko olla hyviä, paistettu punajuuri on ihanaa. Täytyypä kokeilla, meillä lapset ei lämpene punajuurikeitolle ja en ole keksinyt sille muuta käyttöä kuin uunissa lohkoina paistaminen.

  5. 6

    dafne sanoo

    Pihvien kanssa vois sopia super kermaisa vegaaninen avokado-cashew-tahna. Lopputulosta on ehkä vaikea kuvitella kokeilematta, se on suht miedon makuista, pähkinät tuntuu peittävän avokadon maun. Ihanaksi sen tekee käsittämätön kermaisuus. Kermaisin vegaaninen asia, johon olen vegaanin urallani törmännyt. En nyt onnistunut löytämään ohjetta, mutta siis: 1 avokado ja reipas kourallinen cashew’ita tehosekoittimeen ja ehkä loraus öljyä(jos tarpeen), suolaa, pippuria, ehkä vähän valkosipulia.

  6. 7

    sanoo

    Mä oon blogissa vinkannut niitä kikherne-fetapihvejä (joiden koostumus ei koskaan onnistu, mutta maku on aina bueno). Paitsi niissä on fetaa – oliks se kielletty? Anyways tää vegemutsi osallistuu innolla arvontaan! 🙂 Jaa nyt ainakin se pihviohje!

    • 7.1

      sanoo

      Nyt piti käydä guugeloimassa sun pihvit
      kylläpä osasit niitä kuvailla (ja kuvata) houkuttelevasti. 😉 Ei kyllä sovi vegaanille, mutta ei feta nyt sentään lihaa ole, eli meillä voitaisiin kokeilla. Ja arvonnan jälkeen lupaan lohdutuspalkinnoksi julkaista näiden koossa pysyvien kikhernelätysköiden ohjeen. 🙂

  7. 8

    Matsku sanoo

    Todellakin mukana arvonnassa ja kahdella arvalla, koska niitä hyviä kasvisreseptejä ei ole jaettavaksi, vielä 😉

  8. 12

    sinhi sanoo

    Minäkin kaipaan yllytystä kasvissyönnin pariin, joten jos tällä yhdellä arvalla kosahtaa, niin lupaan kyllä kokeilla!

    • 12.1

      sanoo

      No nythän voi jo aloittaa kokeilun näistä punajuurilätysköistä tai PeNan kikherne-feta -pihveistä (kuulostaa kyllä tosi hyvältä, mutta en mäkään ymmärrä, miten moinen taikina voisi pysyä kasassa – kokeilemallahan se selviäisi).

  9. 13

    pilami sanoo

    No totta kai mä osallistun arvontaan. 🙂 Ei muuta kuin papuja ja soijaa pöytään! 😉

  10. 14

    tiiti66 sanoo

    arvalla mukana arvonnassa. Olen niin aloittelija kasvisruoissa, etten arvaa lähteä mitään lempireseptiä jakamaan….

  11. 15

    Maija sanoo

    Kolme arpaa!

    Lempiarkikasvisherkku (ah, onko toi edes yhdyssana?) on tomaattikeitto, johon tulee sipulia, valkopipulia, tomaattimurskaa, tölkistä papuja (esim. Kidney) paljon mausteita, tuoreita yrttejä, kuivunutta leipääkin voi laittaa. Sauvasekottimella soseeksi (meidän lapsille ei pavut muuten uppoa) ja lopuksi vielä vähän kermaa ja mozzajuustoa. Helppo kun mikä!

    • 15.1

      sanoo

      Lempiarkikasvisherkkuhan on nimenomaan yhdyssana. 😀 Papujen surauttaminen soseeksi voisi tomia meilläkin, epäluuloisin ruokalija ei niihin kyllä kokonaisina koskekaan.

  12. 16

    Vaeltajatar sanoo

    Yhdellä arvalla mukana :). Olisipa hienoa päästä kokeilemaan näitä kasvisruokia, vaikka ei me kyllä lihasta kokonaan luovuta.

  13. 17

    Maria sanoo

    Pääsen luvalla jakamaan ilosanomaa nopeasta pinaattilasagnesta, huraa! Kilo pakastepinaattia (tai tuoretta jos on tosi reipas) sulatetaan ja paistetaan oliiviöljyssä, sekaan ainakin 100g rouhittuja cashew-pähkinöitä, 150g juustoraastetta ja runsaasti (ehkä 4dl?) maitoa (näin vältetään sählääminen kahden kastikkeen kanssa). Maustetaan pippurilla, suolalla ja muskottipähkinällä ja lisätään lopuksi pieneksi kuutioitu feta (jonka ei ole tarkoitus sulaa kattilassa). Sitten vaan vuokaan vuorotellen kastiketta ja lasagnelevyjä, päällimmäiseksi vielä avokätisesti juustoraastetta (parmesania jos sattuu olemaan) ja uuniin. Jos kasausvaiheessa näyttää jäävän kuivaksi, reunoille voi huoletta lirutella pelkkää maitoa, kyllä se sinne sekaantuu. Tästä tulee siis 5-henkisen perheen kahden aterian satsi – jos haluaa seuraavanakin päivänä viettää laatuaikaa hellan ääressä, kannattaa toki tehdä puolikas annos.

    • 17.2

      sanoo

      Kiitos! Tää kyllä kuulostaa herkulliselta – mikä tahansa missä on pinaattia ja fetaa kuulostaa aina hyvältä. Voisi mennä jopa miehelle läpi, tosin se kyllä aina hifistelee lihalasagneen sen valkoisen kastikkeen erikseen.

    • 17.3

      sanoo

      No niin kokeiltu on, ja oli kyllä hyvää – ja helppoa. Kaikki lapset ei olleet ihan vakuuttuneita, mutta söivät sentään mahansa täyteen, toiset pinaattia väistellen. Mä silppusin pinaatin kaveriksi lehtikaalia ja laitoin myös kourallisen auringonkukansiemeniä, ja ne tuntui sopivan mainiosti mukaan.

  14. 18

    Riikka sanoo

    Mä en ikinä voita mitään arpajaasista paitsi asioita joita en tarvitse tai voi käyttää. Kuten lapsena 30 litraa coca-colaa (join silloin vain jaffaa) ja lukiolaisena samanlaisen sanakirjan kuin olin saanut edellisenä jouluna lahjaksi. Eli osallistun nyt, jospa se onni potkaisisi kolmaneen kerran elämässä!

  15. 19

    sanoo

    Kaksi arpaa, kiitos! Mun lempiresepteissä on tietenkin kaikissa voita, kermaa ja juustoa, mutta monesti laitan keittoon myös kookosmaitoa (passaa mm. bataatin pariksi).

    Itsekseni varsinkin (mutta kelpaa myös perheelle) olen nautiskellut tällaisesta wokista: paljon inkivääriä ja valkosipulia tiristetään paljossa öljyssä, sitten sekaan sipulia ja porkkanaa ohuina suikaleina (kuorimaveitsellä kuorit porkkanaa niin kauan kuin pystyt) sekä muuta mitä löytyy: parsakaalia, paprikaa, herkkusieniä, kesäkurpitsaa, cashewpähkinöitä, seesaminsiemeniä, keitettyjä nuudeleita, kananmunaa…

    • 19.1

      sanoo

      Meillä ei ole aikoihin tehty wokkia, pitäisi ehkä elvyttää sekin laji. Siinähän menisi tofun palat myös mainiosti. Ja mikä tahansa kookosmaidossa on kyllä herkkua.

  16. 20

    Satu H sanoo

    Asun ulkomailla miesystäväni ja hänen isänsä kanssa samassa taloudessa. Tämä isä kokkaa melkeinpä päivittäin, ja joka päivä saadaan poikkeuksetta liharuokia, eritoten punaista lihaa, joka tahtoo mulla tulla jo korvista pihalle… Päätin sitten yllättää isäntäväen, kävin hakemassa tummaa soijarouhetta, josta sitten väänsin spagetille kastikkeen.

    Paistetaan pannulla öljyssä sipulia ja vedessä turvonnutta soijarouhetta, lisätään tuoretta tomaattia ja paprikaa pilkottuna. Jotta kastike ei olis liian ”kuivaa”, lisään tomaattipyree purkin ja sopivasti vettä. Mausteista käytän suolaa, pippuria, oreganoa ja basilikaa (joko tuoreena tai kuivattuna). Jos kaapista löytyy niin lisään myös valkosipulia. Myös ripaus chiliä voisi sopia, jos haluaa kastikkeesta vähän tulisempaa. Tämä on ainakin meillä toiminut tosi hyvin ottaen huomioon, että kasvisruoan historia tässä taloudessa on ollut täysin olematon.

    Tuleeko nyt kolme arpaa täyteen, kun kävin vielä facebookin kautta tykkäämässä? 🙂

    • 20.1

      sanoo

      Kyllä, kolme arpaa! 🙂 Aikmoista jos olet saanut lihasyöjäappiukonkin soijarouhespagetin ääreen. Mulla on myös ongelmana Ranskassa, että vaikka mä tykkäänkin lihasta, niin kaksi kertaa päivässä joka päivä on vähän liikaa.

  17. 21

    Lintunen sanoo

    Kolmella arvalla mukana, kommentoin juurikin nyt, tykkäsin Facessa (mietin just, et millä tän todistaa, mut kerton sulle irl-nimen jos et usko muka, nih!) ja tässä mun ja lasten tän hetken suosikkikasvisruokaresepti:

    http://www.ruokaohjereseptit.fi/search/kotivinkki-kikherne-fetapihvit/

    Pystyn elämään helpostikin ilman lihaa ja kalaa, mutta juuston suhteen tekisi tiukkaa, t o d e l l a tiukkaa. Mun lemppari-iltapalat (mä oon ihan liekeissä näitten yhdyssanojen kanssa) on: a) jälkiuunikauraleipää, vuohenjuustoa (sitä pehmeetä, joka on valmiiksi viipaloituna) sekä tuoretta tomaattia ja b) jälkiuuniruisleipää, avokadoa sekä juustoa (emmental, cheddar), omnomnom. Mitään lihaa en oikeen edes osaa leivän päällä syödä, keitettyä kananmunaa joskus, mutta ei leikkeleitä.

    • 21.1

      sanoo

      Uskon uskon. 🙂 Feta pitäisi ehkä luokitella kasvikseksi sen resepteissä esiintymisen runsaudesta päätellen. Mäkään en kyllä juustosta olisi täysin luopumassa.

  18. 22

    sanoo

    Sitä vaan vielä, että iso kiitos kattavasta kirja-arviosta! Millainenkohan se mukikakkuresepti on? Olen itselleni (ohjeen mukaan kuuluu nauttia omassa rauhassa!) tehnyt suklaista (siis kaakao-)kuppikakkua, johon olen laittanut voita. Kokeilin nyt vegaaniversiota, eli korvasin voin rypisöljyllä. Äkkiseltään rakenne oli kuohkeampi ja maku ihan sama kuin ennenkin, mutta sitten maku valahti tosi vetiseksi. Vegaaninautintoa haittasi myös se, että yleensä olen kasannut mukin täyteen jäätelöä, enkä nyt keksinyt, millä sen olisi korvannut. Joo, kertakaikkiaan turha kakku, piti ottaa suklaata peittämään tympeä jälkimaku. Jos maitotuotteet on ok, niin kaikenlaiset leivonnaiset ovat mainiota kasvisruokaa. Joku porkkanamuffinsi kuulostaa jo ihan ruokaisalta ja terveelliseltä. 😉

    • 22.1

      sanoo

      Mun oli tarkoitus myös testata tämä resepti uudelleen voilla ja lisäämällä sokeria – lasten mentyä nukkumaan. 😉 Mä en ollut aikaisemmin tiennytkään, että mikroaaltouunilla ja teemukilla voi minuutissa tehdä suklaakakkua, mikä on varmasti ihan hyvä, nyt multa on jäänyt siis noin tuhat tällaista elämässäni syömättä.

  19. 24

    Riikka sanoo

    Jaa niin se resepti. Silppua sipuli, kuullota kattilassa ja lisää n. rkl tomaattipyrettä, Kuori ja paloittele pari-kolme porkkanaa ja 3-5 perunaa ja heitä sekaan. Huuhtele n. 2 desiä punaisia linssejä ja lisää kattilaan. LIsää vettä niin, että kaikki peittyy mukavasti ja vielä pari liemikuutiota sekaan. Anna porista iloisesti kunnes kaikki kasvikset on pehmeitä ja linssit kypsiä (mössöä). Lisää tarvittaessa vettä, jos menee liian paksuksi (koostumus voi vaihdella muhennoksen ja keiton välillä) Mausteeksi loraus makeaa soijakastiketta ja kuivattua minttua ja eikun syömään! Sopii syödä myös raejuuston kera, jos ei ole vegaani ja kaipaa lisäproteiinia ja raejuustosta tykkää.

  20. 26

    sateenkaariponi sanoo

    Minäkin olisin arvalla mukana. Ja toinenkin, sillä se lempiresepti on sellainen, että kuullottaa sipulia (ja valkosipulia) pannulla, ruskistaa (hamppu)tofukuutioita hetken ja heittää sitten sekaan suikaloitua kaalia, ohuen ohuita porkkanasiivuja (juustohöylällä) ja sitten mitä kasviksia nyt jääkaapissa onkin, parsakaalia mielellään, kukkakaalia ja lehtikaalia. Kattilassa keittää makarooneja (täysjyvä ja luomu) ja kun kasvikset on sopivan pehmoisia/rapsakoita niin ensin heittää pannulle jotain siemeniä (kurpitsan mielellään ja ehkä auringonkukan) ja hetken päästä ne makaronitkin. Maustetaan suolalla, pippurilla ja tuoreella timjamilla, tai sitten (vegaanisella) pestolla. Makaroonit voi korvata myös eilen keitetyillä perunoilla. Ja jos jääkaapissa on kaurakerman jämät niin nekin sekaan. Soijakastikettakin voi käyttää. Ja papupurkin jämätkin menee tuonne ruuan sekaan helposti, kikherneet on herkkua 🙂

    • 26.1

      sanoo

      Vähän niin kuin wokki? Mä juuri ostin kaupasta varastoon tofua, siemeniä ja papuja, niin ei ainakaan ainesten puutteeseen hyydy tämä testailu.

  21. 27

    lentoemo sanoo

    Onpa kiinnostavan kuuloinen kirja. tipautatko minullekin yhden arvan kulhoon, kiitos! Lempikasvisruoka voisi olla vaikkapa punajuurifetajuustolaatikko, punajuuri kun vaan on niiin hyvää..

  22. 28

    sanoo

    No niin, arvonta on suoritettu proosallisesti random.orgin listageneraattorilla (eli ei ole luvassa kivoja lottokonekuvia) ja onnekkaat voittajat ovat PeNa ja lentoemo, onneksi olkoon!

  23. 29

    Sanna sanoo

    Vinkki vegaaniseen leivontaan: perinteisen marjapiirakan (tai vaikka mokkapalat), jotka tehdään vaahdottamalla muna ja sokeri saa onnistumaan, kun korvaa munat parilla desillä maustamatonta soijajugurttia ja maidon kaura- tai soijamaidolla. Esimerkiksi tämän ohjeen: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/888/Mokkapalat/ pohjalta saa näillä muunnoksilla varmasti maistuvaa 🙂

Trackbacks

  1. […] Makumetkuja murusille -kirjan arvonta suoritettiin siis äsken (ihan tylsästi random.orgin listageneraattorilla, joten ette saa kivoja kuvia lappusista kulhossa). Arpaonni suosi lentoemoa ja PeNaa, onneksi olkoon voittajille. Kirjan voi toki myös ostaa esim. Finnlecturalta suoraan, hinta 22 euroa, eli aika sopiva lähipiirin lapsiperheiden lahjomiseenkin. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *