Kalajuttuja

sea life helsinki

”iso kala!”

Poika on pitkään ollut innostunut kaloista. ”Tosi iso kala!” oli varmaan sen ensimmäinen kolmisanainen lause. Kaloja ihaillaan kirjoista, hallin kalatiskillä, rannalla ja katujen viemäriaukoista. En silti ottanut kaksosia mukaan viime viikolla Linnanmäen Sea Lifeen uuden Hairannan avajaisiin.

Sea Life sopii kyllä erinomaisesti kaksosille, koska tila on rajattu, ja useimpiin altaisiin ei pääse putomaan. Se tuli testattua heti ekalla käynnillä kaksosten kanssa, koska tietysti kävi niin, että kun olin nostanut pojan yhden lasin ääreen tuijottamaan ”iso kala! tosi iso kala! hai! ai, sattuu!” ja autoin esikoista etsimään vastauksia isompien lasten kalasuunnistukseen, luulin kaksossiskon rauhassa katselevan haita toisen ikkunan ääressä. No, kun sitten vilkaisin, niin eihän se siinä ollutkaan, enää. Lähdin kipittämään reittiä eteenpäin, mutta ei näkynyt missään.

Kipitin takaisin päin ja nappasin pojan (joka tietysti oli lähtenyt harhailemaan ikkunaltaan) ja esikoisen ja kipitin reitin alkuun. Ei mitään. Paniikki rupesi vähän iskemään, kun kipitin reitin vielä kerran loppuun ja takaisin, ja mietin, miten sitä sieltä ruvetaan henkilökunnan voimin etsimään – voiko akvaariossa kuuluttaa? Ja mikä siinä on, ettei kehtaa toisilta kävijöiltä ruveta kyselemään, ovatko nähneet lasta (tosin vähintään puolet puhui venäjää ja lopuista iso osa kuului kehitysvammaisten ryhmään, jossa näytti olevan kaitsemista omiksi tarpeiksi – me kun oltiin valittu helatorstain jälkeinen perjantai, jolloin suomalaiset perheet on takuuvarmasti mökillä eikä Sea Lifessa). No, löytyihän se tyttö sitten, aivan reitin alusta kilpikonnalammikon aidalta roikkumasta. Onneksi aita oli korkea ja tarpeeksi tukeva, muuten olisi konnat pelästyneet pahanpäiväisesti.

sea life haiallas

Hui! Hai!

Nyt siis olin Sea Lifessa esikoisen kanssa kahdestaan, koska halusin myös kuulla, mitä siellä haista kerrottiin enkä vain vahtia lapsia. 8-vuotiaan mukaan ottaminen oli hyvä ajatus, sillä oli heti hyviä kysymyksiä akvaristeille. Nyt mäkin tiedän, että kalat näkee ulos akvaariosta ja tunnistaa henkilökunnan niiden paitojen väristä ja ripeästä liikkeestä, ja että joskus ne kyllä syö toisiaan. Suosittelen muuten ajoittamaan vierailun esim. haiden ruokinta-aikaan, altaaseen tuli ihan uutta eloa ja kaikki kalat näki vielä tavallista paremmin, kun ne pyöri ruokansa perässä. Ja jos on mahdollisuus osallistua opastukseen tai opetustuokioon, joita siellä järjestetään, niin ehdottomasti kannattaa, käynnistä saa vielä paljon enemmän irti.

Muutenhan Sea Life on mainio retkikohde jo ihan pikkutaaperon kanssa, esikoinen aikoinaan nautti kovasti 1-vuotiaana kun sai itse kävellä koko homman läpi, ja ihan pienetkin ylettää katsomaan osaa kaloista omin jaloin. Ja hei lahjavinkkii tympiintyneelle kotiäidille: nyt niillä on vuoden loppuun asti vuosikortista tarjous, 26 euroa kassalta ostettuna. Loskaisen puiston sijasta voi tuijotella eksoottisia kaloja lämpimässä ja kuvitella snorklaavansa Karibialla samalla, kun jälkikasvu riitelee lapioista hiekkalaatikolla.

sea life hairanta

Marraskuinen Helsinki parhaimmillaan.

p.s. Kalateema oli esillä myös viime vuoden juhannuslomalla Kotkassa, kun käytiin katsomassa myös Kotkan Maretarium. Ajattelin etukäteen, että pelkistä kotimaisista kaloista koostuva akvaario olisi vähän tylsä, mutta ei kyllä ollut, kalat oli hienoja ja kivasti esillä ja valtava hauki oli vähintään yhtä kammottava kuin hait.

Ja nyt voi kertoa, missä retkikohteissa olette hukanneet lapset. Suosittelen siis Sea Lifea, paljon parempi hukkaamiseen kuin vaikka ne Lapsimessut.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Me olemme hukanneet kuopuksen Lapsimessuilla, Tykkimäellä ja kerran myös Kampin kauppakeskuksessa. Lapsimessuilla ja Kampissa hänet löysi vartija, jolle teimme ilmoituksen kadonneesta pojasta. Tykkimäellä kuopuksella oli selässään tarra, jossa oli isin puhelinnumero ja mies sai puhelun harhailevasta pikkupojasta. Olimme jo jonkin aikaa ehtineet etsiä kuopusta ennen kuin puhelu tuli. Niin, meillä se näyttää aina olevan tuo ehtiväinen kuopus, joka katoaa (tai joka itse alkaa leikkiä piilosta).

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Noi puhelinnumerotarrat on kyllä niiiin hyviä. Meillähän viime keväänä se tuli käyttöön Lapsimessuilla. 😉 Ja vähän rauhoittaa omaa mieltä, kun tietää, että jos se lapsi kuitenkin katoaa, niin sille on joku palautuskeino. Mutta voishan sitä kuvitella, että kasvaessaan ne ei enää katoaisi ihan niin helposti…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *