Kaksosten nimipäivät ja vieraslistan tuska

kaksoset

Valvoin taas puolille öin. Tällä kertaa valveilla ei pitänyt kansainvälinen pakolaiskriisi ja kotimaiset rasistit vaan lapsen nimipäiväjuhlien vieraslista.

Toissa syksynä jo pohdiskelin tätä ”ketä kutsua lapsen synttäreille” -dilemmaa*. Meillä linja on siis esikoisen kanssa ollut se, että kaikkia luokan lapsia ei kutsuta, koska tilaa ei ole. Musta on muutenkin parempi, että kaikki ei aina kutsu kaikkia, koska synttärikutsut tarkoittaa  aina vanhemmille kuljetusrumbaa, kun luokkakaverit ei asu kävelyetäisyydellä.

No, kaksosilla ei kaverisynttäreitä vielä ole ollutkaan, syntymäpäivä kun on hankalasti juuri lukuvuoden alussa. Sitä paitsi olisi kiva, että molemmilla olisi myös oma erityinen juhlansa, ja sitä varten meillä on vietetty nimppareita. Viime vuonna mä olin jo 4-vuotiaille luvannut, että saavat kutsua kavereita nimpparijuhliin, mutta sitten se vain jäi. Toistelin sitten koko kevään, että saatte joku toinen kerta kutsua kavereita kylään, ja olihan se lupaus lunastettava. Kutsut jäivät niin viime tinkaan, että ne jaettiin sitten koko luokalle, kun en jaksanut vieraslistaa ruveta hiomaan ja selvää oli, että helatorstaiviikonloppuna eivät kaikki pääsisi. Hyvin meni, vieraita oli sopivasti, tärkeimmät paikalla ja juhlat onnistuneet.

Tänä vuonna sitten pääsi tämä kutsujen pähkäily ihan uudelle tasolle. Mä olin pyhästi luvannut itselleni, että nyt ne kaverinimpparit toteutetaan, ja niin toteutetaankin. Lapset on samassa ryhmässä (luokaksi sanotaan, ranskalaisessa ”koulussa” kun ollaan) ja kaverit osin yhteisiä, osin eri. Nimpparit on kuukauden välein. Selvää oli, että molemmat ei voi kutsua kaikkia luokan lapsia, eikä edes samoja lapsia, koska muuten jälkimmäisen juhlat kärsisi melkoisen inflaation.

Koetin patavanhoillisesti puhua sen puolesta, että poika kutsuisi pari poikaa, ja tyttö pari tyttöä, jotta kutsuttavat olisi  helpompi jakaa eri juhliin. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä käynyt, vaan pojan listalla oli jatkuvasti pari tyttöä ensimmäisenä. Ajattelin sitten, että selvä, pistetään luokka sitten puoliksi, toinen kutsuu ensin toisen puolen ja toinen sitten toisen puolen.

Toinen kaksosista on kuitenkin erityisherkkä, ja rupesin miettimään, että oikeasti sillä on kyllä omissa juhlissaan kivempaa, jos paikalla ei ole 12 lasta, vaan puolet siitä. Eli sittenkin listaa karsimaan. Ei kuitenkaan olisi reilua, jos vain muutama luokalta jäisi kutsumatta, ja niinpä toisenkin kaksosen listaa karsittiin. Lopputulos on se, että pojan juhliin kutsutaan 5, tyttöjä ja poikia, ja tyttö saa kutsua loput luokan tytöt (poikia on luokalla paljon enemmän).

Tähän kompromissiin kaikki vaikuttavat kohtuullisen tyytyväsiltä, ja täytyy vain toivoa, että se ei kolahda liian kipeästi niihin, jotka eivät meille tänä keväänä kutsua saa. Vähän mietin, että jos mitenkään jaksan, niin seuraavia synttäreitä voitaisiin viettää koko luokan voimin uuden lukuvuoden alun kunniaksi –  mutta ei meillä täällä kotona. Ne ajat on mun osalta ohi, jolloin 60 vierasta 55 neliön kaksiossa oli vain siistiä.

Seuraava homma on sitten suunnitella aarteenmetsästys, sillä sitä on aitoon ranskalaiseen tyyliin toivottu ohjelmaan.

*Kommenteissa on myös oikein hyviä näkemyksiä kysymykseen.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Ei kommentteja.

Trackbacks

  1. […] Kaksosten ensimmäiset kaverinimpparit on siis vietetty onnistuneesti, ja musta onnistumisesta kertoo erityisesti se, että erityisherkkä lapsi ei vieraiden lähdettyäkään saanut minkäänasteista hepulia ylivirittymisestä, vaan totesi vain, että oli kivat juhlat ja meni rauhassa legojensa kanssa nukkumaan. Kunpa mä vain malttaisin jatkossakin muistaa, että tarpeeksi kivaa on parempi kuin uuvuttavaa. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *