Kaksosraskaus – käytännön vinkkejä ja huomioita

kaksosraskaus - käytännön vinkkejäBlogiin oli tultu haulla ”kaksosarkeen helpottavia asioita”. Mä totesin, että kyllä, ne perheet, joihin kaksoset on vasta tulossa tai joilla on pienet kaksosvauvat, ansaitsee kaikki vinkit, mitä vain internetiin mahtuu. Aika monta hetkeä mä olen itsekin viettänyt kauhunsekaisin tuntein miettien, miten ihmeessä me voidaan selvitä kaksosten kanssa, kun jo yhden lapsen vauva-arki oli tuntunut melkoiselta suoritukselta. Ja siinä vaiheessa ei auta vakuuttelut siitä, että kyllä siitä vain selviää, se kaksosarki lähtee rullaamaan ja kohta ei enää ymmärrä, miten yhden vauvan kanssa ihmiset saa aikansa kulumaan. Vaikka niinhän se menee.

Ja kun mä kerran pääsin vauhtiin, niin huomasin, että tästä on tulossa pitkä postaus, joten jaoin sen kahtia, tässä osassa siis käsitellään vain raskausaikaa, ja vauva-arki tulee sitten myöhemmin.

Kaksosraskaus

Unohda kaikki ne ”raskaus ei ole sairaus”, ”odottajan ei tarvitse syödä kahden edestä”, ”terveellinen ruokavalio ja liikunta riittävät vauvan kasvuun” -jutut. Yhden vauvan kanssa joo, kahden kanssa ei. Monikkoraskaus voi sujua ilman ihmeempiä vaivoja laskettuun aikaan saakka ja vauvat syntyä nelikiloisina, mutta se on paljon todennäköisempää jos pidät itsestäsi ja vauvoista huolta.

Raskaana ollessa päällimmäisenä mielessä on aina vauvojen hyvinvointi. Ja hei, hyviä uutisia, siihen voit vaikuttaa! Kaksosvauvoilla yksi yleisimpiä ongelmia on keskosuus ja pieni syntymäpaino, myös täysiaikaisena syntyneillä. Näihin molempiin vaikuttaa suoraan äidin painonnousu raskausaikana. Ensimmäisellä kolmanneksella painonnousu on usein vähäistä (mulla itsellä ei pahoinvoinnin vuoksi tullut painoa yhtään), mutta siitä eteenpäin sitä pitäisi saada 500g/vko, jotta rv24 mennessä painoa tulisi n. 12kg lisää – tämä vähentää merkittävästi ennenaikaisuuden riskiä ja on suorassa suhteessa vauvojen syntymäpainoon. Koko raskauden aikana olisi siis hyvä kerätä 15-20kg, lähtöpainosta riippuen. (Näissä luvuissa lähteenä American Pregnancy Association -sivut.) Painoa ei tietenkään kannata kerätä ahtamalla pullaa naamaansa, vaan vauvojen kasvuun tarvitaan proteiinia, ja paljon.

Mulle ei neuvolasta sanottu mitään tästä ruokavaliosta ja painonnousun tärkeydestä, onneksi googlasin ahkerasti ja tuttu kaksosäiti myös muistutti asiasta. Syöminenhän kuulostaa helpolta, mutta mulla ainakin vatsalaukku hävisi vauvoille 6-0 taistelussa tilasta, ja niinpä annoksia joutui pienentämään aika nopeasti. Koetin sitten syödä enemmän tai vähemmän koko ajan: aamiaisen, lounaan, välipalan ja päivällisen lisäksi vielä kaksi välipalaa lisää ja iltapala ennen nukkumaanmenoa. Pähkinöitä, rahkaa, juustovoileipiä, maitolasillisia ja aterioilla aina reipas annos lihaa tai kalaa. Ja vielä jotain vihannesta siihen päälle – kävi kyllä työstä, mutta paino nousi, ja vauvat painoivat täysiaikaisina syntyessään 2,3kg ja 2,6kg. Ei mitään jättiläisiä siis, mutta sen verran, että pääsivät suoraan kotiin, eikä kaksosuudesta jäänyt terveysongelmia.

No sitten on se odottavan äidin hyvinvointi. Äidit on erilaisia ja niin on raskaudetkin, mutta keskimäärin kaksosraskaudessa oireita ja vaivoja on enemmän (mä olen omat raskausoireet laskenutkin tonne aikaisempaan postaukseen). Maha kasvaa, ja se kasvaa nopeasti. Mä olin töissä opettajana rv28 saakka, jolloin onneksi alkoi kesäloma (muuten mut olisi laitettu sairaslomalle – kaksosodottajat ei yleensä ole töissä äitiysloman alkuun saakka). Maha oli silloin sen kokoinen kuin yksösraskauden loppupuolella. Sitten oli vielä koko kesä edessä. Mulla omaan jaksamiseen auttoi se, että lepäsin niin paljon kuin pystyin. Koulussa hyppytunneilla kävin pitkälleni, samoin usein töiden jälkeen ja loman alettua aina esikoisen päiväuniaikaan. Makasin vasemmalla kyljellä (veri kiertää siinä asennossa istukkaan parhaiten), luin tai nukuin.

Neuvolassa kehotettiin jatkamaan liikuntaa oman voinnin mukaan. No, oma vointi oli siis se, että jo parinsadan metrin kävely (junalta töihin tai koiran kanssa korttelin ympäri) supisteli tosi paljon ja uuvutti ja hengästytti niin, että olin sen jälkeen taas valmis menemään pitkälleen. Eli liikuntaa en todellakaan yrittänytkään harrastaa. Siihen ehtii palata sitten joskus, kun kaksosten jääkiekkoharkkojen aikana on hyvää aikaa.

Mutta oli myös sellaisia pieniä oloa helpottavia tavaroita.

  • Tukivyö. Tästäkin usein sanotaan, että normaaliraskaudessa ei tarvitse. Mä luulin, että se on vain selkäkipuja varten (joita mulla ei ihme kyllä ollut), mutta onneksi tajusin, että se helpottaa oloa ja liikkumista ylipäätään – ja ehkäisee supistuksia. Mulla oli ennakoivia supistuksia rv14 alkaen aina kun olin liikkeessä tai istuin pitkään, ja sen lisäksi, että se tuntuu aika inhottavalta, niin pelkäsin koko ajan, että ne rupeaa kypsyttämään kohdunkaulaa. No, näin ei onneksi käynyt, mutta tukivyön kanssa mä pystyin jopa kävelemään hitaasti ilman että rupesi heti supistelemaan.
  • Tukisukat. 2010 oli kuuma kesä, mutta mä totesin hyvin nopeasti, että helteelläkin on kivempi pitää polvipituisia mustia tukisukkia kuin elää elefantinjalkojen kanssa.
  • Tyynyt nukkumiseen. Varmaan yksösraskauden loppupuolella monet huomaa saman, mutta kun esikoisen kanssa mulla ei maha ehtinyt kasvaa, niin en ollut tätä kokeillut. Nyt nukuin kaksi kolmannesta raskaudesta yksi tyyny jalkojen välissä, toinen mahan alla ja kolmas selän takana. Ja jos kuulostaa hankalalta, niin olet oikeassa – mutta kylkeä ei muutenkaan voinut kääntää heräämättä, koska maha oli käännettävä erikseen, joten sama se, jos siinä sitten asetteli tyynytkin uudelleen. Ja kävi vessassa. Ja joi vettä. Ja söi voileivän. Ja koetti vakuuttaa A-vauvalle, että nuku nyt äläkä myllää, herätät sen B:nkin muuten.
  • Äitiysvaatteet. Esikoisen kanssa mä pärjäsin parilla paidalla, yksillä äitiyshousuilla ja -hameella, muuten käytin omia vaatteitani. Nyt mä olin ajatellut vähän panostaa äitiysvaatteisiin, koska onhan ne mukavampia. Ostin xs-kokoisen satsin käytettynä heti raskauden alussa (esikoisen imetys vei yhden vaatekoon). Synnytykseen lähdin L-kokoisessa teltassa. Eli vaatteet tosiaan kannattaa ostaa käytettynä ja myydä eteenpäin sitä mukaa kun ne jää pieniksi. Mulla mahan lisäksi kasvoi rintakehän ympärys niin, etten mahtunut niihin omankokoisiin äitiysvaatteisiin. M-kokoinen äitiysmekko, jossa juhlin veljeni häät toukokuussa, ei enää heinäkuussa mennyt kaulaa pidemmälle, kun olisin lähtenyt siinä kansallispäivän juhliin Ranskan suurlähtystöön. Piti sitten mennä vähän arkisemmassa mekossa – mutta ne tukisukat jätin sinä iltana pois.

Kaksosraskaus on hyvää aikaa myös harjoitella, mitä monikkoperhe -elämä oikein tarkoittaa: pitää osata pyytää apua. Ystävät ja sukulaiset auttaa yleensä todella mielellään, ja helpointa kaikille se on, kun keksit ihan konkreettisia asioita, mitä voit ehdottaa, kun apua tarjotaan. Lähteä hakemaan vaunuja, auttaa hoitopöydän kasaamisessa, pestä ja viikata vauvojen vaatteet paikalleen, imuroida, siivota jääkaappi, tulla laittamaan ruokaa ja jäädä syömään. Meillä eniten apua tarvittiin tietysti esikoisen hoidossa, ja pari viimeistä raskausviikkoa mun vanhemmat keksi sille kaikenlaista kivaa kesäohjelmaa sinä aikana kun mä makasin kyljelläni ja mies laittoi kämppää kuntoon vauvoja varten.

Ja tästä onkin sitten hyvä jatkaa kaksosten vauva-arki postaukseen.

Erityisesti muilta kaksosten äideiltä toivon tietysti lisäyksiä: mikä kaksosten odotusta helpotti, ja mitä olisit toivonut tietäneesi?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tämä oli hyvä, terveellinen postaus. Olen nimittäin salaa aina haaveillut kaksosista. Mutta se johtuu ehkä vain siitä, että tykkään tehdä itsestäni numeron, ja nyt alkaa vaikuttaa siltä, että helpommallakin pääsee.

    • 1.1

      sanoo

      No kyllä sun sitten ehdottomasti pitäisi saada kaksoset! Saa meinaan tehdä itsestään (aika ison) numeron siihen saakka kun vauvat syntyy – sen jälkeenhän kukaan ei enää äitiä vilkaisekaan, mutta voi siinä siivellä tietysti vähän aikaa paistatella.

      • 1.1.1

        Kaislakerttu sanoo

        Tuntuiko sinusta Emilia siltä että olit kaksosraskauden aikana tai sitä ennen jotenkin erityisen hyvässä voinnissa, vrt. yksikköraskauteen? Serkkuni on saanut kaksi kertaa kaksoset ja luimme että kaksosia saavat äidit on jotenkin erityisen voimissaan ja hyvin ravittuja ja rentoja, koska keho jaksaa tuottaa kaksi munasoluakin yhtä aikaa.

        • 1.1.1.1

          sanoo

          Joo ei tuntunut, ei. 😉 Mä näen sen niin, että kaksosraskaus on aina ”virhe”, yhden sijaan kypsyykin kaksi munasolua, mutta sitten olosuhteista ja äidin voinnista riippuu, saadaanko vauvat valmiiksi asti. Mielenkiintoinen tilastotieto on musta se, että Suomessa maantieteellisesti kaksosia on syntynyt eniten lounaisrannikolla ja saaristossa, missä ruokatalous on kalastuksen takia ollut turvatumpaa kuin sisämaassa. Eli kaksosetkin on saattaneet jäädä henkiin ja pistämään sitä perimäänsä taas eteenpäin.

          Mä olen siis kaksoseni todennäköisesti perinyt isoäidiltäni, jolla oli kaksoset, mutta saattoi hyvinkin vaikuttaa myös se, että esikoisen imetys loppui vasta vähän ennen uutta raskautta ja hormonitoiminta ei ollut vielä palautunut ennalleen. Raskauden alkaessa mä olin vähän alipainoinen ja varsin väsynyt ja stressaantunut uudesta työstä ja esikoisen hoidon aloituksesta, ja ensimmäisen kolmanneksen aikana sairastin kuusi viikkoa flunssaa, joka ei parantunut millään – keho ei ilmeisesti jaksanut hoitaa sitä raskautta ja pöpöjä samaan aikaan. Eli en tosiaan ollut erityisen voimissani.

        • 1.1.1.2

          Kaislakerttu sanoo

          ”Raskauden alkaessa mä olin vähän alipainoinen ja varsin väsynyt ja stressaantunut uudesta työstä ja esikoisen hoidon aloituksesta.”

          Juuri tästä on serkkuni kanssa ollut juttua että mikä on kaksosäitien ”lähtötilanne”. Ja kertomasi on tavallaan täysin päinvastainen kuin mitä me luettiin jostain kaksoshypoteesijutusta. Että nimenomaan ennen raskautumista kaksosia odottamaan alkavat olisivat rennoimmillaan ja voimissaan. Oli ihanaa että vastasit, ja ihan hauska lukea että se oma kokemuksesi ei ainakaan tue tuota hypoteesia. Koska erilaisia teorioitahan maailma on pullollaan, ja on aina kiva kun niitä pääsee kyseenalaistamaan. Kiitos vastauksesta! (en jostain syystä saanut vastattua suoraan vastauksesi alle, mutta löydät tämän varmaankin).

  2. 2

    aie sanoo

    Hah, anteeksi Kaislakerttu mutta mun kohdalla “erityisen voimissaan ja hyvin ravittu ja rento” oli kyllä kaukana todellisuudesta… Kaksosraskaus oli rankka. En tosin tiedä muusta, mutta aluksi väsytti Ihan Todella Paljon. Sitten alkoi kuvotus niin etten voinut syödä kun muistaakseni puuroa mustikoilla ja jotain täysmehua vedellä jatkettuna. Onneksi en oksentanut kun ehkä alle 10 kertaa? Mutta kuvotti, jatkuvasti, enkä pystynyt syömään. Sitten kun joskus loppuraskaudessa se hävisi, oli maha niin iso ja A-vauva niin alhaalla, että käveleminen oli jatkuvaa tuskaa. Kuulostaa ihanalta 😀
    Meillekään ei neuvolassa puhuttu mitään syömisestä, mutta valmennuksessa kätilö näytti taulukoita, että näin ja näin paljon pitäis kiloja kerätä. Laihduin alun pahoinvoinnin takia, mutta kyllä se paino lopulta nousi ehkä sen 15kg, vaikka en hirveitä määriä pystynyt syömään. Ja lapset syntyi vk 38, melkein 2,9 kg molemmat. Mutta totta on, että kannattaa syödä hyvin (jos pystyy, tai ainakin yrittää) ja levätä (jos ei liikkuminen onnistu, niin ei onnistu). Tukivyö oli hyvä, mutta enpä lopuksi pystynyt sen kanssakaan menemään oikein mihinkään. MUTTA vaikka raskaus oli rankka, lopputulos oli mahtava! Meillä oli myös niin onnellinen tilanne, että vaikka minä olin ihan rikki ja poikki, niin vauvoilla oli kaikki koko ajan hyvin, ne kasvoi ja oli hämmästyttävän samankokoisia. Ajattelin, että paaaljon parempi niin päin. Yritin pitää oman pään kasassa, koska rankinta oli ainakin mulle se henkinen puoli, siis kestää oma voimattomuus ja kipuilu.
    Pärjäsin myös ilman mitään äitiysvaatteita. Pidin kyllä paljon tunikoita ja pitkiä toppeja, mutta niitä mulla oli jo ennen raskautta. Legginssit ja hame, ei mitään puristavia housuja. Mun vanhat vaatteet tais vaan olla valmiiksi aika raskausvaatteita 🙂 Tässäkin siis se on yksilöllistä että missä viihtyy.

    Tää alkaa kuulostaa aika kamalalta… Itse en halunnut lukea kaksosarjesta oikein mitään, siis lähinnä kauhutarinoita tai ruususia kertomuksia, koska ajattelin, että otetaan mitä tulee. Ei sitä voi etukäteen tietää. Tietysti selvitettiin mitä tarvitsee ja jotain käytännön vinkkejä, mutta ei nekään kaikille sovi. En vaan halunnut asettaa kauheita odotuksia tai kuulla kauhujuttuja, joita stressais turhaan. Ja se oli hyvä niin. Ärsytti todella paljon sellaset vinkit, että “unohtakaa kestovaipat oikeasti HETI, ei se onnistu kahden kanssa”. No ei aluksi onnistunut, mutta myöhemmin kyllä.
    Paras vinkki: Voit tietysti googlailla, kysellä vinkkejä ja valmistautua. Mutta lopulta se on teidän arkea, teidän päätökset, teille sopivat ratkaisut, mitkä kyllä muotoutuu siinä matkalla. Muiden neuvot VOI olla hyviä, mutta toisinkin voi tehdä tai käydä. Tehkää omalla tyylillä.

    Odotusta helpotti ihana mies, joka huolehti musta ja jaksoi tsempata kun mökötin ja olin varmasti tosi rasittava. En tiedä miten se kesti, mutta mäkin kestin paremmin, kun se jaksoi. Toinen juttu on ihan oikeasti se APU. Pyytäkää apua. Emilia sanoi hyvin, että pyytäkää konkreettisia asioita. Meillä oli mummot tehneet ruokaa pakkaseen, se oli pelastus monesti. Mun veli imuroi meillä varmaan ensimmäiset kaks kuukautta. Kukaan ei olettanut, että meillä olis jotain tarjottavaa, vaan ne toi itse. Kaikki vei aina mennessään roskia tai toi tullessaan ruokaa. Oltiin aluksi paljon muiden varassa, ja onnekkaita koska meidän turvaverkko toimi älyttömän hienosti. Kaikki muu on kuitenkin toissijaista, kun aluksi opetellaan elämään vauvojen kanssa ja huolehditaan, että ne syö ja nukkuu ajallaan.

    Apua, asiaa olis vieläkin vaikka kuinka, mutta ehkä nyt vedän henkeä 😀

    • 2.1

      sanoo

      Muakin kyllä auttoi se, että vauvat voi ja kasvoi hyvin – vaikka kyllä meinasi hermo mennä, kun ei pystynyt perunoitakaan pesemään, kun ei mahan yli ulottanut tiskialtaalle ja istuessakin hengästytti niin että tuntui, että tukehtuu.

      Ne käytännön vinkit oli se, mitä mäkin eniten kaipasin – vaikka sitten voi joutua toteamaan, että meillä tehdäänkin toisin. Mulla on tarve koettaa aina valmistautua etukäteen asioihin ja opiskella ne mahdollisimman perusteellisesti, mikä on tässä lastensaamisjutussa vähän hankalaa, kun sitä ei tosiaan etukäteen voi tietää, mitä sieltä tulee. 🙂

  3. 3

    äitinimetön sanoo

    Voi hyvänen aika! Mihin tässä ollaan vielä menossa!? Mua niin kauhistuttaa tämä raskaus (kaksoset) meidän arjen keskellä (kolme alle 5v)! Oon jotenkin jo nyt alannut psyykkaamaan itseäni siihen että, pitää osata pyytämään apua toisilta, lastenhoitoapua jne.
    Olen saanut hieman harjoitella koska käyn ultrauksessa noin 2 viikon välein nyt….huhu! Sanokaa että mä perjään!
    Muuten kiva postaus ja KYLLÄ on ”kiva” lukea niitä raskaita juttuja mitä tulee varmaan vastaan koska, kaikkeen on hyvä varautua! 🙂

    • 3.1

      sanoo

      Mulla ihan varmasti vaikutti raskauden rankkuuteen myös se, että kun esikoisen odotus päättyi jo rv28, niin mulla ei ollut viimeisestä kolmanneksesta mitään kokemusta – eli kaikennäköiset liitoskivut ja muut tuli ihan uutena juttuna. Mutta nythän sä olet hyvässä seurannassa, sitten vain syöt tolkuttomasti 🙂 ja lepäät sen minkä pystyt – ja teillä kyllä tosiaan apu varmasti tulee enemmän kuin tarpeeseen, eli jos ei ihmiset vielä ole tarjoutuneet auttamaan, niin voi ehkä varovasti ruveta kyselemään. Ja neuvolasta voi kysyä, mitä apua kunnalta voi saada. Mutta totta kai pärjäät!

  4. 4

    äitinimetön sanoo

    Tulikin muuten mieleen…tai olitko ajatellut kirjoittaa seuraavaan postaukeen? Vaunut, minkälaiset vaunut olisi hyvät? Heittoaisa vaunuissa on minulle ehdoton 🙂

    • 4.1

      sanoo

      No tähän mä sanoisin heti, että meillä ainakin tuplissa tuntui, että se heittoaisa oli ihan liian vaikea heittää mihinkään kun ne on niin leveät – kädet ei mulla riittäneet sitä heivauttamaan. Eli ei tullut käytettyä yhtään, vaikka mustakin se oli ihan ehdoton ominaisuus vaunuihin. Mutta joo, THE tuplavaunupostaus on muhinut ajatuksissa jo jonkun aikaa… 😀

  5. 5

    sanoo

    Minä kyllä sain kuulla neuvolassa ravinnosta ja painonnnoususta, valitettavasti pelkästään negatiivisessa mielessä! Mulla oli siihen aikaan kyllä aikas urpo neuvolantäti, vailla mitään erityistietoa kaksosraskaudesta. Ja aina mulla oli puntarin jälkeen kamala morkkis. 🙁 Vasta sairaalan järjestämässä muutaman tunnin monikko-synnytysvalmennuksessa kuulin, että painoni on noussut ihan niinkuin kuuluukin. Lisäksi harmittaa se ihan kamala keskospelottelu, toki siihenkin on hyvä varautua, mutta kun mulle selvisi vasta ihan raskauden loppupuolella, että suuri osa kuitenkin pääsee sinne viimeisille viikoille. Niin minäkin, terveet 3020g (10/10 pistettä) ja 2740g (9/9 pistettä) kaksoset (30 kilon painonnousuni ansiosta?) syntyivät viikolla 38+2, pyytämäni käynnistyksen jälkeen (vielä silloin ei ollut tietoakaan kohdunkaulan kypsymisestä). Oma oloni kun oli jo viikkoja aivan surkea, lonkat olivat ”sijoiltaan”, eikä liikkumisesta tai nukkumisesta tullut enää mitään.

    Nyt on sitten kaksoset täyttäneet kolme ja pikkukolmosen laskettuun aikaan alle kaksi viikkoa. Ja kylläpä onkin ollut erilaista (ei niinkään painonnnousun osalta…), ainakaan voinnin puolesta ei ole vielä mitään kiirettä synnärille!

    Ja ”äitinimettömälle” suosittelisin Brion Double Waveja, ne ovat markkinoiden kapeimpia (ja silti niilläkään ei pääse joka kaupassa kassan läpi…) ja niissä on heittoaisa. Olivat meillä käytössä 2v4kk.

    • 5.1

      sanoo

      No on kyllä aika ankeaa huomautella kaksosia odottavalle painonnoususta, kun se ei tosiaan mene niillä samoilla käyrillä yksösraskauden kanssa! Varmasti jännää kyllä kokea yksösraskaus ja vauva-arki yhden kanssa kaksosten jälkeen – mä mietin, että tuntuuko se sitten helpommalta, vai onko se ihan kiinni vauvasta (tai äidistä).

  6. 6

    sanoo

    Itse olen havainnut kans tuon tukivyön todella käteväksi. Ostin omani varmaan n. rv22. Minulla on aika hyvät äitiysfarkut, tai ainakin niissä on aika iso ja ylös tuleva mahakaistale (miksi sitä pitäisi kutsua?), joten en ole tukivyötä farkkujen kanssa kauheasti pitänyt. Mutta jos haluan pitää lököpöksyjä ym. on tukivyö pakollinen. Aluksi hankin sen selkäkipuun, jota oli ollut paripäivää…en tiedä johtuiko vyöstä vai mistä, mutta selkäkipu loppui lähes heti ja ei ole palannut, nyt pidän sillä lähinnä supistukset kurissa, auttaa erinomaisesti! Uutenavuotena olin ystäväni häissä kaasona, ja täytyy sanoa että tuo tukivyö oli kyllä aivan _korvaamaton_!! Sen avulla pystyin auttamaan juhlapaikan koristelussa edellisenä päivästä aamusta iltamyöhään, sekä juhlimaan koko hääpäivän, niin että hotelliin lähdettiin vasta yöllä yhden jälkeen.

    • 6.1

      sanoo

      Mä juhlin myös mun veljen häitä tukivyön turvin (rankinta tosin oli käydä shoppaamassa juhlakengät 😀 ), mutta kyllä mun ilta taisi loppua jo puolilleöin.

      Ja tosiaan sopivan napakka farkkujen mahakaistale (tai mikä se sitten onkaan) ajaa kyllä vähän samaa asiaa, vaikkei se tietysti ihan niin tiukalle tule. Mä kun olin viimeisilläni kesällä, niin farkkuja ei tehnyt mieli pitää, viritin sitten tukivyön hellettä uhmaten mekon alle.

  7. 7

    Kaislakerttu sanoo

    Mä haluaisin tietää vielä sellaisen, että pystyisitkö kuvittelemaan että olisit ollut synnytykseen asti tietämätön kaksosraskaudesta? Jos siis ei olisi ollut ultraääniä ja sydänäänten kuuntelua?
    Meidän sukuun on aikanaan syntyneet tyttökaksoset ja kuulemani mukaan isomummuni ei tiennyt lainkaan että näin tapahtuisi. Raskaus oli kaiketi hänelle kolmas. Kiitos vastauksesta!

    • 7.1

      sanoo

      Mä olen miettinyt tätä, koska näinhän se tosiaan aikoinaan usein oli – mun isoäiti sai tietää kaksosista kuukautta ennen synnytystä, kun tuli komplikaatioita ja otettiin röntgen.

      Mähän kyllä jo alkuraskaudesta hetken ajattelin mahan kasvusta, että mitäs jos ne on kaksoset, mutta sitten pistin sen vain löystyneiden vatsalihasten piikkiin. Mutta kyllä viimeisellä kolmanneksella olisi epäilykset heränneet, kun vatsa oli niin valtava, ja vauvojen jalkoja selvästi huitoi eri puolilla – tai sitten olisin vain pelännyt, että mikä kamala viisikiloinen mustekala sieltä on tulossa. Sikäli kun ensimmäinen raskaus ei mennyt lähellekään loppua ja vauva ja istukka oli normaalia pienempiä, niin ehkä mä olisin vain kuvitellut, että näin sen kuuluukin mennä normaalissa yksösraskaudessa.

      Kolmosethan joskus todetaan vasta synnytyksessä, kun yksi on ollut piilossa toisten takana. Ja oli yhdessä ranskalaisessa monikkokirjassa äiti, joka oli luullut odottavansa kolmosia ja sitten sektiossa löytyikin vielä neljäs. En tiedä sitten, yllättyykö siinä vaiheessa enää mistään. 😉

  8. 8

    sanoo

    Täälä kans kaksospojat 10/08. Syntyivät viikoilla 39+4 ja painoa oli kummallakin 3250g. Itku jo melkein tuli ehkä viikoilta 36lähtien, kun ei ne ottaneet mua käynnistykseen vaikka kuinka vinguin.
    Joka paikkaa särki, pakotti, närästi, supisteli. Ei saanut nukuttua vaikka väsytti ja ruokaa meni ihan älyttömän vähän kun ei mahaan mahtunut.
    Laitokselta lähtiessä painoin 10kg vähemmän kuin ennenkä aloin odottaa 😀

    Nyt vähän haaveissa pikku kolmonen, hiukan kammoksuttaa jos tulisikin toiset tuplat. Olis se kiva tietää, minkälaista se oln vain yhden vauvan kanssa 🙂

    • 8.1

      sanoo

      Aika sissi olet ollut! Ja mahtavan kokoiset pojat, hyvä kun jaksoit loppuun saakka. Mullahan oli vauvoja vain 5kg yhteensä – vaikka oli sitä siinäkin. 🙂

      Tää ”mitäs jos tulisikin toiset tuplat” -hannailu taitaa olla aika yleistä, kun se salamahan voi iskeä samaan paikkaan kahdesti. 😉 Mutta mites sitä yhtä vauvaa kerrallaan osaisi enää hoitaakaan, aikahan siinä kävisi pitkäksi. 😉

  9. 9

    Marjaana sanoo

    Yllättäen löysin blogisi googlettamalla =) Itselläni ensimmäinen raskaus, kauan odotettu ja hedelmöityshoidoilla alkunsa saanut. Suuri yllätys siis ei ollut että molemmat alkiot matkaan jäivät, vaikka silloin se tuntui todella kaukaiselta ajatukselta. Nyt siis viikkoja 18+2 ja kaikki mennyt hienosti. Pahoinvointi kesti viikolle 15 mutta nyt siitäkin selvitty.
    Kovin jo ahdisti tämä painonnousu, joten siitä halusinkin kiittää sinua, Emilia, että kerrot sen olevan normaalia ja jopa odotettua. En olisi asiaa tuolta kantilta osannut edes ajatella. Nyt jo nimittäin paino noussut 10 kg (!) lähtotilanteesta vaikka missään muualla se ei näy kuin mahassa! Toki hieman nyt kauhistuin kun luin muilta kommentoijilta, että monien raskaus sujunut lähes loppuun asti. Itse olen asennoitunut jo alusta alkaen, että raskaus ei mene niin pitkälle, sillä ajatus siitä, että mahassa olisi yli 6 kg vauvaa on aika hurja! Mutta aika näyttää miten käy.
    Kiitos muutenki hyvistä vinkeistä, vielä meidän vauva-arki on kaukana tulevaisuudessa mutta kun sen aika lähestyy, palaan varmasti lukemaan sinun vinkkejäsi. Nyt taidan mennä syömään 😉

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *