Kaksikielisyys ja lastenkirjat

kirjahylly pic

Kirjahyllyissä on ranskankieliset ja suomenkieliset kirjat omilla hyllyillään, niin pientenkin on helppo valita luettavaa oikealla kielellä.

Kaikki varmasti tietää, että on monta hyvää syytä lukea lapselle; kaksikielisyys tarjoaa syitä kaksinkertaisesti. Tämä juttu on osa Sinisen keskitien Blogien lastenkirjaviikkoa, jossa meneillään on myös lastenkirja-arvonta.

Useinhan kuulee sanottavan, että kaksikielinen lapsi oppii puhumaan yksikielisiä hitaammin, mutta tämä ei välttämättä pidä paikkansa; mä olen lukenut myös tutkimusta, jossa todettiin, että nämä tulokset on yleensä saatu, kun on mitattu lasten kielitaitoa yhdellä kielellä, eli esim. puolet sanavarastosta on saattanut yksikieliseltä tutkijalta jäädä laskematta.* Lapsen kielen oppiminen etenee omaan tahtiinsa, toiset kaksikieliset puhuu myöhään, toiset aikaisin, mutta lapselle lukeminen on joka tapauksessa hyväksi.

Lukiessa lapsen kielitaju kehittyy: lukeminen opettaa sanastoa, lauserakenteita, ääntämistä, aksenttia ja kielen rytmiä. Meillä molemmat vanhemmat lukee ääneen periaatteessa vain omalla kielellään, minä suomeksi ja mies ranskaksi. Tosin välillä mä tingin tästä, ja luen lapsille ranskaksi, esimerkiksi jos kirja on tosi suosittu, mutta hankala tulkata suomeksi, tai jos jostain syystä ranskan puhumisessa on tullut kovasti taukoa (esim. kun ollaan viikko kotona kipeinä ja mies iltoja töissä). Mä osaan ranskaa hyvin, mutta kyllä esikoinen jo erottaa mun aksentin vaikkei se suomalaiseen korvaan välttämättä kuulukaan. Ennen mä ajattelin, että en halua lasten oppivan mun aksenttia, mutta nykyään ajattelen, että sehän on vain yksi aksentti, jonka lapset kuulee muiden joukossa, joten eipä se haittaa.

Kirjat välittää myös kulttuuria: mistä aiheista kirjoitetaan ja miten, miltä asiat näyttää kuvissa. Kun ranskalainen Lou on ensin sanonut ei kaikkeen ja kiukutellut aikansa ja rauhoittuu lopulta äidin sylissä, äiti antaa Loulle sokeripalan maidon kanssa. Kuvasanakirjasta löytyvät niin loppiaiskakku, 3-vuotiaiden ensimmäiset koulureput kuin koulussa syötävät kolme ruokalajiakin. Ja ranskalaisissa satukirjoissa vaanii susi.

Lastenkirjat ovat myös lasten omaa kulttuuriperintöä ja ne luo sukupolvikokemuksia – ja toisaalta sukupolvet ylittäviä kokemuksia. Mies on esikoisen kanssa lukenut jo monta vuotta Tinttejä ja Asterixeja, ja vaikka mäkin olen niitä toki lukenut lapsuudessani, niin jätän ne nyt suosiolla noille ranskalaisille. Nykyään esikoinen tykkää jo itsekin lukea Asterixeja ja myös muita sarjakuvia ranskaksi. Eikä kai enää missään ajatella, että sarjakuvien lukeminen olisi jotenkin huonompaa lukemista. (Mulla on kaksikielisyydestä Pinterest-taulu, josta löytyy myös artikkeli siitä, miksi kaksikielisille lapsille sarjakuvat on oikein mainiota luettavaa.)

Meillä on onnea siinä, että molemmat kotikielet on kieliä, joilla löytyy runsaasti laadukkaita lastenkirjoja. Ranskankielisiä lastenkirjoja on hyllyllinen kaupunginkirjastossakin, ja mitä mä olen katsonut, niin pääkirjastosta löytyy kyllä lastenkirjoja vaikka millä muillakin kielillä. Enimmäkseen meillä luetaan kuitenkin omasta hyllystä löytyviä kirjoja. Kirjat on Ranskassa halvempia kuin Suomessa, joten niitä on helppo ostaa, me tuodaan niitä aina lomilta mukana ja kirjoja saadaan paljon myös lahjaksi. Anoppi kerää lastenkirjoja myös kirppareilta ja kirjastojen poistomyynneistä; anoppilasta löytyy kirjaimellisesti yksi sivukirjastollinen lastenkirjoja. Lapset saa joka viikko lainata ranskankielisiä kirjoja myös koulujensa kirjastoista, joten usein luettavaa on itse asiassa enemmän kuin ehditään lukea.

Lukeminen on ennen kaikkea hauskaa; yhteinen kokemus, jonka lapsi ja aikuinen jakaa. Siksikin musta on niin tärkeää, että meillä luetaan kahdella kielellä, molempien vanhempien kanssa.

Luetaanko teillä muilla kielillä kuin suomeksi?

*Barbara Abdelilah-Bauer: ”Le défi des enfants bilingues”. Mainio kirja, jonka on kirjoittanut kielitieteilijä ja kolmikielisen perheen äiti. Löytyy myös saksaksi, italiaksi ja espanjaksi käännettynä ja ranskaksi samalta tekijältä hyvinkin käytännönläheinen ”Guide à l’usage des parents d’enfants bilingues”.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

 

Kommentit
  1. 1

    bleue sanoo

    Ihana kirjahylly ja kuulostipas anopin kirjahyllykin aika kiehtovalta :). Kaksikielisyys on varmasti rikkaus. Ilmeisesti kielenkehitykseen se tuo haastetta siinä vaiheessa jos on luki-tyyppistä pulmaa jo alustavasti taustalla. Näin muistelen lukeneeni kymmenen vuotta sitten, tietoni on voinut vanhentua. Mutta lukeminen, no sepä kannattaa silti, ja aina, hehe.

  2. 2

    Maija sanoo

    Meidän kaksikielinen (suomi-ruotsi) perheemme lukee paljon. Luen itse usein myös ruotsiksi, koska ensinnä se on minusta mukavaa ja toisekseen ruotsin osuus arjessa on suomea pienempi. Puhun siis miehen kanssa suomea kuitenkin, se on tapa jota on ollut vaikea rikkoa. Koen olevan enemmän hyötyä kuin haittaa minun ruotsiksi lukemisesta, jotta sanavarasto karttuisi tulevalla koulukielelläkin laajaksi. Välillä mietin jääkö suomi alisteiseksi, mutta suomea kuulee niin paljon muuten.

    • 2.1

      sanoo

      Kyllä se suomi ainakin pääkaupunkiseudulla asuessa tosiaan on vahvasti läsnä. Koulussa tietysti tulee sellaista sanstoa, mitä ei arjessa käytetä, mä en oikein tiedä, miten sitä saisi luontevasti hankitua sillä toisella kielellä, sen pohtiminen on meilläkin vielä edessä.

  3. 3

    sanoo

    Kyllä vaan luetaan. Mä yritän myös välttää englanniksi lukemista, jätän sen miehelle vaikka se välillä vähän laiskempi lukija onkin. Englannin kieli nyt on niin helppo, joka kirjakaupasta löytyy aina jotain englanniksi, samoin kirjastosta. Onpa meillä muutama iirinkin kielinen lastenkirja, tosin lasten iirinkielen taito tuskin täällä pääsee kehittymään muutamaa sanaa pidemmälle. Miehelläkin se on vähän sellaista ”pakkoruotsi” tasoa. Mä koen kanssa tärkeänä, että kirjojen kautta oppii myös sitä toista kulttuuria, mikä Suomessa asuessa pakostakin jää vieraammaksi.

    • 3.1

      sanoo

      Joo, siellä kirjoissa näkyy kuitenkin koko se ajatusmaailma, tavat ja yhteiskunta, ihan kaikki. Toi iiri on kyllä jännä lisä, sitä ei tosiaan Suomessa taida päästä harjoittelemaan. Meillähän olisi perintönä isoisovanhempien äidinkieli oksitaani, mutta mies ei osaa sanaakaan ja anoppikin vain ymmärtää vähän. Jos asuttaisiin siellä Etelä-Ranskassa niin sitä voisi lukea koulussa, jopa olla kaksikielisessä opetuksessa – sitten luettaisiinkin kotona oksitaaniksi. 🙂

  4. 4

    Vilijonkka sanoo

    Meillä ei olla kaksikielisiä, mutta tosi kiva kuulla tuo sarjakuvajuttu, että on ihan hyödyllistä lukea niitäkin. Samoin mäkin olen ajatellut, mutta esikoisen opettaja on sitä mieltä, ettei niistä opi kunnollista lauserakennetta yms. Kai se riippuu sarjakuvasta, mutta harvoin ne kuitenkaan on pelkkää pam ja räks -tasoa. Ja parempi, että lukee edes jotain, niin kehittyy lapsen oma lukunopeus ja sujuvuus. Sitä on tärkeää kehittää alakouluiässä. Me aikuiset luetaan kuitenkin niin paljon koululaisellekin ääneen, että eiköhän sitä lauserakennetta sitten tule… Ja kunhan lukutaito kehittyy, niin lapsi pystyy itse lukemaan niitä pitempiäkin kirjoja. Ei voi heti aloittaa jostain Alastalon salista 🙂

    • 4.1

      sanoo

      Musta sarjakuvat on kyllä ihan mainiota lukemista, kyllähän niissäkin voi edetä pikku hiljaa vaativampiin teksteihin. Ja en kyllä mitään lukemista tuomitsisi, ettei se innostus lopahda alkuunsa – tietysti voi sitten ehdotella muutakin, meillä ekaluokkalainen on nyt ruvennut lukemaan myös helppolukuisia kirjoja ja oli kyllä pkahtua ylpeydestä kun oli lukenut ekan kokonaisen kirjan loppuun. Mutta oleellisintahan olisi juuri saada sitä sujuvuutta ja intoa lukemiseen.

  5. 5

    sanoo

    Onkohan sulla tietoa mikä tuon kirjan nimi on saksaksi käännettynä? Kun kerran suosittelit, niin olis kiva tsekata, mutta ranskan kielellä en montaa sanaa ymmärrä 🙂

    Kiitos!

    Mervi

  6. 6

    sanoo

    Loistavaa, tuota lukemisen ilosanomaa kannattaa kyllä blogeissakin jakaa! Ja tuo listaus viikon aikana luetuista kirjoista on hyvä idea, teen joskus vielä saman omassa blogissani!

    • 6.1

      sanoo

      Pitäisi useamminkin kirjata ylös, mitä kirjoja ollaan lukemassa, nekin unohtuu niin nopeasti, että minkä ikäisenä oikein mistäkin tykättiin. Ja kiva löytää hei uusi blogi, mukava kun kävit vierailulla! 🙂

  7. 7

    Elsa sanoo

    Olen rekrytoinut useita työuransa alkuvaiheessa olevia korkeakoulutettuja tehtävään, jossa vaaditaan sujuvaa kirjallista suomea ja ruotsia. Teetämme hakijoille pienen kielitestin, josta saamme kuvan nimenomaan kirjallisesta ilmaisusta noilla kielillä. Mielenkiintoista on ollut huomata, että monet kaksikieliset (suomi-ruotsi), jotka ovat käyneet koulunsa ruotsiksi, eivät osaa kirjoittaa virheetöntä suomea. Jopa vahvan suomenkielisessä ympäristössä, esim. pääkaupunkiseudulla varttuneet, joiden suullinen (puhekielinen) suomi on täysin virheetön ja vivahteikas, kompastelee pilkutuksen ja viimeistään possessiivisuffiksien kanssa. Kirjallinen suomi on usein myös tyyliltään silmiinpistävän puhekielistä.

    Tämä kokemus siis korkeakouluopiskelijoiden ja vastavalmistuneiden parissa, jotka ovat hakemassa kirjallisen viestinnän tehtävään. Eli varsin valikoitunut ryhmä! Vaikuttaakin siltä, että koulussa on haasteellista oppia kahta kieltä kieltä virheettömälle kirjalliselle tasolle. Ja se olisi kyllä moneen työtehtävään aika tärkeää (joo, myönnän katselen maailmaa sieltä kirjallisen viestijän jakkaralta). Meilläkin hyvää kouluruotsia kirjoittava suomenkielinen hakija menee heittämällä sen virheettömän ruotsin & puhekielisen suomen kirjoittajan ohi.

    Miten sitten kehittää koululaisen kirjallista suomea, jos koulukieli on joku muu? En mää vaa tiiä. Tuntui nyt kuitenkin sopivalta foorumilta heittää tällainenkin näkökulma kehiin.

    • 7.1

      sanoo

      Mielenkiintoinen havainto kyllä. Mä vähän pelkään tätä samaa ilmiötä meidän lasten ranskan kohdalla, eli vaikka se puhekieli olisi kuinka hallussa, niin oikeasti korrekti kirjakieli onkin sitten toinen juttu. Mäkin pystyn puhumaan ranskaa varsin sujuvasti ja korrektisti, mutta yliopistossa tekstin tuottaminen oli tosi vaikeaa; tulos oli riittävän hyvä, että mua ei siitä huomannut ulkkariksi, mutta filosofianopiskelijalle liian köyhää tyyliä.

      Tätä täytyy kyllä miettiä tulevaisuudessa, koska se on harmi, jos kaksikielisyys jää vain puhuttuun kieleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *