Joulukalenterin 25. luukku – ranskalaisessa joulupöydässä

ankka

Kuvassa ranskalaisen joulupöydän päätähti.

Ranskassa jouluaterioita on oikeastaan kaksi: ensimmäinen nautitaan jouluaattoiltana myöhään, ja toinen tärkeä ateria on sitten joulupäivän lounas. Yleensä ruoat on sellaisia, että niitä ei voi valmistella etukäteen (niin kuin vaikka laatikoita) muuten kuin tilaamalla lihat ja muut isommat jutut.

Meillä ei mun varhaislapsuuden jälkeen ole kotona syöty perinteisiä jouluruokia. Niitä saatiin kuitenkin aina isoäidin luona viimeistään Tapaninpäivänä, mutta koska ne ei kenenkään meistä lempiruokia ole, niin vanhemmat päätti, että mieluummin laitetaan aikaa ja vaivaa sellaisen aterian laittamiseen, josta kaikki oikeasti tykkää. Usein pöydässä on ollut lampaanpaisti, joskus myös poroa ja kerran joku epäonninen lintu.

Mä en siis Ranskan-jouluinakaan jää kaipaamaan kinkkua ja laatikoita. Viime jouluna esikoinen kuitenkin puhui niin haikeasti riisipuurosta – ja onnistui selittämään, mitä se on – että yhtenä päivänä saatiin jälkkäriksi riz au lait, eli käytännössä valmiiksi makeutettua riisipuuroa. Hyvää oli, ja piilotettiin siihen vielä mantelikin.

Ranskassa jouluaterian koostumus ei ole ihan niin tarkkaan perinteiden määräämä kuin Suomessa, mutta on siinä sellaisia toistuvia elementtejä. Alkuruokana on varsinkin täällä Lounais-Ranskassa ankanmaksaa. Siitä voi tehdä kaikenlaisia nouvelle cuisine -viritelmiä viikunoiden ja piparien kanssa, mutta anoppilassa ollaan yleensä perinteisiä, ja ankanmaksa syödään yksinkertaisesti paahdetun leivän kanssa. Tänä vuonna tosin syötiin peräti hanhenmaksaa, mutta vaikka maku on vähän hienostuneempi, niin se ei musta ehkä ihan ole hintaeron väärtti.

Jostain syystä aina käy niin, että maksaa on hankittu useammasta paikasta (se on siis valmiiksi kypsennetty säilyke, omassa rasvassaan purkissa tai muussa tyhjiöpakkauksessa), ja niinpä niitä päästään vertailemaan. Niissä onkin kyllä eroa, vaikka ei edes olisi kyse supermarketin ankanmaksasta. Joskus miehen isä on itsekin säilönyt maksan, ja se oli kyllä tosi hyvää. Usein voi sitten lisänä olla vielä esimerkiksi savustettua ankanrintaa. Kylmäsavulohi on myös perinteinen joulupöydän herkku, mutta meille sitä ei tarjota, koska mehän asutaan melkein Norjassa, mistä lohet yleensä tulee.

ranskalainen joulupöytä ankkaaTänä vuonna jouluaattoillan aterialla pääruoka oli melkein jokaiselle 12 ruokailijasta erilainen, oli hummeria ja vasikanaivoja ja pihviä ja kampasimpukoita, jokaiselle makunsa mukaan. Joulupäivänä oltiin sitten perinteisempiä ja pääruokana oli  uunissa paistettu hanhi. Me käytiin aatonaattona hakemassa se kotitilaltaan, mikä on kyllä kivaa, vaikka kuvassa esiintyy ankkoja, niin samalla lailla ne hanhetkin siellä tepasteli ulkosalla, nyhti ruohoa ja läiskytteli vettä. Totta kai Ranskassakin on tehotuotantoa vaikka kuinka, mutta onneksi lötyy myös tiloja, joilla eläimet elää ulkosalla. Syynä ei yleensä ole varsinaisesti huoli niiden hyvinvoinnista, vaan se, että ruoasta tulee parempaa kun raaka-aineet tuotetaan hyvin. Lopputuloksena kuitenkin kaikki voittaa.

Joulupöydässä voi olla myös kalkkuna tai chapon (kuohittu kukko) tai täällä päin ankka. Mun suosikki on ehkä ankka, mutta tämänkertainen hanhi oli kyllä oikein onnistunut eikä yhtään kuiva. Joskus tästä uunissa paistamisesta on poikettu ja syöty sen sijaan ankkaa confit, eli omassa rasvassaan säilöttynä. Lisukkeina on miehen perheessä perinteisesti aina öljyssä säilöttyjä ja pannulla paistettuja herkkutatteja, mutta voi olla myös esim. pannulla paistettuja omenakuutioita ja säilöttyjä kastanjoita (mun suosikki).

juustoa

Meidän kaikki lapset ei tykkää kaikesta juustosta, mutta tämä tapaus on ollut suuri homejuustojen ystävä kymmenkuisesta saakka – ranskalaisten ohjeiden mukaan silloin oli sopiva hetki ruveta maistelemaan juustoja.

Jälkiruokaan ei sentään liity ankkaa eikä muitakaan lintuja. Jouluna yleensä syödään sekä juustot että makea jälkiruoka, eli ensin tehdään kierros juustotarjottimella. Siellä on aina miehelle Rocquefortia (mä en ole oppinut tykkäämään siitä) ja mulle Camembertia ja jotain paikallista vuohenjuustoa. Ja lapsille comtéta ja sitten vielä yleensä pari muuta lajia.

ransklainen vuohenjuusto

Cabécou, eli pieniä vuohenjuustoja, kastanjan lehtiin käärityt on pippuroituja.

Perinteinen joulupöydän jälkiruoka on bûche de Noël, jouluhalko, joka on usein sellainen rakastettu inhokki, niin että mulla meni todella monta vuotta ennen kuin pääsin oikeasti maistamaan sitä, kun se aina oli korvattu jollain muulla. Perinteinen bûche on oikeasti kääretorttu, usein voikreemitäytteellä ja suklaakreemillä tai -kermavaahdolla haloksi naamioitu. Niin kuin kakut Ranskassa yleensä, se ostetaan leipomosta. Ja jostain syystä kukaan ei ikinä tajua tilata sitä ajoissa, vaan sitten juostaan jouluaattoaamuna leipomosta toiseen etsimässä kunnollista viidentoista hengen halkoa. Tänä vuonna halko oli pakaste, ja niinpä se syötiin vasta joulupäivänä, koska aattona sitä ei ollut muistettu ottaa sulamaan. Selvittiin sitten pelkillä suklailla.

joulupöydän jälkiruoka

Tämän pakastehalon naamiointi on nyt varsin vaatimaton, yleensä pinta on kreemiä pursottamalla tehty aika uskottavasti kaarnan näköiseksi.

Aterian läpi juodaan tietysti viiniä, meidän joulupöydässä enimmäkseen Cahorsia, koska suku on sieltä kotoisin. Albikin on keskellä viinialuetta, Gaillacia, mutta Gaillac ei ole ihan niin arvostettua. Tosin sen taso on noussut, ja nyt pöytään kelpuutetaan myös yhden luottotilan tuotantoa. Toiset tykkää juoda ankanmaksan kanssa makeaa Sauternia (mm. minä) tai Gaillacin vastaavia, mutta aika usein mennään punaviinillä läpi aterian. Tosin usein voidaan myös aloittaa sampanjalla maljojen nostamiseksi.

Ranskalaisilla aterioilla juominen on kyllä ihan oma taitolajinsa. Halutessaan voi juoda itsensä ihan pöydän alle, sillä juomat ei kyllä lopu kesken, ja kun lasi on tyhjä siihen on aina joku tarjoamassa lisää. Toisaalta on ihan ok heilutella samaa puolilasillista koko ilta, ja anoppi esimerkiksi on täysin absolutisti, vaikka skoolaakin kyllä sampanjalla.

Ja lopuksi päästään kahviin ja suklaakonvehteihin. Mitään perinteisiä joululeivonnaisia ei halkoa lukuunottamatta ole, mutta suklaat kyllä kuuluu jouluun. Tässä vaiheessa perinteisesti on lähdetty keskiyön messuun, mutta me yleensä vain ruvetaan kasaamaan lahjapaketteja kuusen alle, kun on ensin varmistettu, että lapset oikeasti nukkuu sängyissään – joulupukki kun käy tuomassa lahjat kuusen (tai takan) eteen asetettuihin kenkiin yön aikana. Toisikin vain kengällisen, mutta useimmiten tässä vaiheessa todetaan, että taas on karannut mopo yhden jos toisenkin käsistä lasten lahjojen suhteen. Ja sitten vain sänkyyn mahan viereen odottamaan unen tuloa, joka jää ihan liian lyhyeksi, sillä lapset tietysti ryntää kukonlaulun aikaan avaamaan pakettejaan.

IMG_2302.JPGSitten onkin viikko aikaa sulatella ennen uudenvuoden aterioita.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *